Foliohatun alla
Osa 4: Mad Max: Fury Road
Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!
Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.
Uusin Mad Max -elokuva, Fury Road, on aiheuttanut fanien keskuudessa hämminkiä näennäisillä jatkumovirheillään. Tarinan kaikki elementit kun eivät tunnu istuvan yhteen edellisissä Mad Maxeissa nähtyjen tapahtumien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on ilmiselvästi sarjan neljäs osa, mutta ensimmäinen, jonka pääosassa ei ole Max Rockatansky.
Hullu ja hullumpi Max
Harhainen tulkinta: Fury Roadissa asfalttisoturi Max jatkaa vaellustaan ja pelastaa jälleen joukon ihmisiä.
Tuskallinen totuus: Nimellä ”The Feral Kid” tunnettu villipoika Mad Max 2 -elokuvasta yrittää toipua heimonsa tuhon aiheuttamasta surusta omaksumalla lapsuutensa sankarin henkilöllisyyden.
Nuorempi Max
Fury Roadissa sekaisin oleva päähenkilömme yrittää uskotella itselleen, että hän on entinen poliisi ja alkuperäinen teiden ritari. Faktat eivät kuitenkaan tue tätä näkemystä.
Elokuvassa ei suoraan mainita, kuinka kauan sivilisaation romahduksesta on kulunut, mutta selvästi ollaan pidemmällä tulevaisuudessa kuin yhdessäkään sarjan aiemmassa osassa.
Imperator Furiosa kuitenkin kertoo, että hänet kaapattiin heimonsa hoivista 7000 päivää aiemmin, eli noin 20 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli ehtinyt varttua romahduksen jälkeisessä maailmassa, ”Kapaloitujen koirien” heimossa.
Kun ottaa huomioon, ettei neitoa kaapattu vauvana, meidän tuntemamme maailman sortuminen siirtyy ainakin 30 vuoden päähän menneisyyteen. Tämä tarkoittaa, että leffan Max on aivan liian nuori, jotta hän olisi voinut toimia lainvalvojana kaaoksen koittaessa.
Epäilyttävän vauvankasvoinen soturimme pitää toki jalkatukea esikuvansa mukaisesti (K1), mutta käytännössä hänen kintussaan ei ole mitään vikaa. Siinä missä alkuperäinen Max Rockatansky nilkutti näkyvästi, juoksee uudempi inkarnaatio niin nopeasti, että onnistuu pysyttelemään liikkuvan auton perässä!
Kertojan äänellä kuulemme miehen kuvailevan itseään: ”Kerran olin poliisi. Asfalttisoturi etsimässä oikeamielistä aatetta, jonka puolesta taistella.”
Tämä ei kuulosta todellisen Maxin muisteloilta. Jeparimme kun oli maantiepartiossa, ja hänen työnään oli lähinnä jahdata ylinopeutta ajavia jengiläisiä. Lopulta hän otti lopputilin hommistaan, koska huomasi nauttivansa väkivallasta aivan liikaa. Pomolleen mies perusteli luovuttamistaan näin:
”Olen peloissani, Fif. Tuo rottasirkus tuolla, olen alkanut nauttia siitä. Kuule, jos olen enää yhtään pitempään tuolla ulkona muutun yhdeksi heistä, parantumattomaksi psykopaatiksi, mutta minulla on tämä pronssilätkä, joka väittää minua yhdeksi hyvistä tyypeistä.”
Vasta vaimon ja vauvan karu kohtalo sai ex-kytän palaamaan tien päälle verinen kosto mielessään. Kun hyvitys on lunastettu, tulee kaahailijasta lähinnä kyyninen kuljeksija. Missään vaiheessa hän ei nähnyt itseään etsimässä mitään sankarillista missiota.
Max ei myöskään koskaan kutsunut itseään asfalttisoturiksi. Eräs toinen kutsui. Kakkosleffan lopuksi paljastuu, että tarinaa kertoi aikuiseksi kasvanut villipoika (K2), joka jumaloi kahelia kuskia. Fury Roadin Maxin minäkuva tuntuukin suodattuneen tämän ihailevan lapsen mielikuvituksen läpi.
tähtivaeltajablogi 