Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2015 -tärpit

tonitahtivaeltaja Uutiset , ,

RA1WEBRakkautta & Anarkiaa
Tähtivaeltaja-tärppejä

Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali, Rakkautta & Anarkiaa, pärähtää jälleen syyskuussa (17.–27.9.) Helsingin valkokankaille. Kuten aina, joukossa on lukuisia laatuleffoja planeetan joka kolkalta.

Tässä 25 positiivisia kommentteja kirvoittanutta filmiä, jotka saattaisivat kiinnostaa juuri Tähtivaeltajan lukijoita. Elokuvissa tavataan!

An – Naomi Kawasen japanilaiselokuvassa otetaan ilo irti täydellisistä dorayakeista. Tapahtumien keskipisteessä ovat dorayakimyymälää pyörittävä keski-ikäinen Sentaro ja 76-vuotias an-hillomestari Tokue. Rauhallisen kauniin elokuvan sanotaan meditoivan ruoanvalmistuksen parissa.

The Brand New Testament – Mr. Nobody -elokuvasta tuttu Jaco Van Dormael iskee uusimmalla leffallaan Raamatun kimppuun. Kyseisessä kirjassa kun on kaikki ihan pielessä. Niinpä Jumalan kapinoiva tytär päättää oikaista virheet ja valaista Maan asukkaita asioiden oikeasta tilasta.

Chasuke’s Journey – Japanilaisen SABUn filmeissä on aina omaperäistä otetta. Tällä kertaa seurataan miestä, joka toimii taivaassa tarjoilijana. Kuinka käy, kun hän ihastuu elävään ihmistyttöön ja yrittää pelastaa tämän kuolemalta?

Crumbs – Erikoinen etiopialainen scifi-leffa, jossa leluhahmon kokoinen supersankari matkaa postapokalyptisen Etiopian halki löytääkseen tien taivaalla leijuvaan avaruusalukseen. Rahoitus filmille on kerätty kotimaansa ohessa Espanjasta ja Suomesta!

The Diary of a Teenage Girl – Phoebe Gloecknerin kehuttuun indie-sarjakuvaan perustuvassa elokuvassa teinityttö aloittaa suhteen äitinsä poikaystävän kanssa. Lisäpontta kokonaisuuteen tuo tapahtumien sijoittuminen 1970-luvun San Franciscoon.

Disorder – Posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivä entinen sotilas palkataan suojelemaan vauraan libanonilaismiehen perhettä. Jokin tuntuu kuitenkin olevan pahasti vinksallaan rauhallisessa kartanossa – vaiko sittenkin vain soltun päässä?

Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films – Räjähtelevän hauska ja nostalginen dokumentti filmistudiosta, joka tuotti valkokankaille reippaat määrät ihastuttavan hurtteja toimintafilmejä. Ihan pakkotsekattava kaikille kasarifaneille!

Extraordinary Tales – Episodielokuva sisältää animaatioversiot viidestä Edgar Allan Poen tarinasta. Ääninäyttelijöiksi on houkuteltu mm. Christopher Lee, Roger Corman ja Guillermo del Toro. Haudan takaa oman roolinsa suorittaa Bela Lugosi.

Green Room – Jeremy Saulnierin leffassa nuorten punkkareiden bändi jää loukkuun keikkapaikalle, jossa riehuu tappajia. Luvassa tiukkaa jännitystä, brutaalia väkivaltaa ja kurkkua kuristavaa klaustrofobiaa. Mukana geimeissä myös Patrick Stewart ja Imogen Poots!

The Laundryman – Mustalla huumorilla leivitetyssä taiwanilaisfilmissä pesulabisnes toimii kulissina palkkamurhaajaringille. Ongelmia aiheuttavat aiempien uhrien aaveet, jotka ryhtyvät kiusaamaan yhtä tappajista. Löytyisikö apu meediosta?

Liza, the Fox-Fairy – Unkarilaisen Károly Ujj Mészárosin viehkossa elokuvassa sairaanhoitaja Liza etsii rakkautta, mutta joutuu mustasukkaisen japanilaisen pop-tähden hengen kiroamaksi. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun vaihtoehtoiseen Budapestiin, jossa poliisit ovat tiukan marxilaisia mutta kansalaiset syövät pikaruokaravintoloissa ja lukevat kampaamossa Cosmopolitania.

Ivy – Huumori ja synkät salaisuudet kytkeytyvät yhteen Tolga Karaçelikin turkkilaisleffassa. Jännitys tiivistyy rahtilaivassa, josta ei ole ulospääsyä. Ruuan ja juoman loppumisen ohessa miehistöä kiusaavat selittämättömät ilmiöt.RA2WEB

Legacy of Soma: Aonoran – Mielenkiintoinen tapaus erikoisuudessaan. Japanin keskiajalle sijoittuva näyttävä taisteluseikkailu ei ole perinteinen elokuva, vaan teatterilavoille tehty suurtuotanto, joka on kuvattu ja käsitelty teatterilevitykseen.

The Lobster – Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimosin ensimmäinen englanninkielinen elokuva herätti Cannesissa innostusta. Surrealistisen hauskaksi mainittu leffa kertoo dystopistisesta lähitulevaisuudesta, jossa sinkkujen täytyy löytää pari 45 päivässä tai heidät muutetaan eläimiksi ja vapautetaan metsään. Elokuvan pääosassa loistaa Colin Farrell.

Marnie – Tyttö ikkunassa – Studio Ghiblin uusimman elokuvan on ohjannut Hiromasa ”Kätkijät” Yonebayashi. Brittikirjailija Joan G. Robinsonin palkittuun nuortenkirjaan perustuvassa kauniissa tarinassa 12-vuotiaan Annan ja aavekartanossa asuvan Marnien mystinen ystävyys ylittää ajan asettamat rajoitteet.

Miss Hokusai – 1800-luvun alkupuolelle sijoittuva kaunis anime kertoo tunnetun kuvataiteilijan räväkästä tyttärestä. Hinako Sugiuran mangaan perustuvan animaation on ohjannut Keiichi ”Summer Days with Coo” Hara.

Mr. Holmes – Frankenstein-ohjaaja James Whalen viimeisistä päivistä vaikuttavan Gods and Monsters -elokuvan tehnyt Bill Condon tarttuu nyt 93-vuotiaan Sherlock Holmesin elämään. Filmin keskiössä loistaa tälläkin kertaa Ian McKellenin vaikuttava roolisuoritus.

NH10 – Tummanpuhuvaa toimintaa Intiasta. Synkkä rikosdraama on mahdollisimman kaukana Bollywoodin normaalista värikkyydestä ja laulujen luikauttelusta. Nuorenparin romanttinen viikonloppu muuttuu helvetilliseksi henkiinjäämistaisteluksi.

Remake, Remix, Rip-off: About Copy Culture & Turkish Pop Cinema – Metkasti nimetty dokumentti kertoo turkkilaisten populaarielokuvien historiasta. Kuten Tähtivaeltajastakin on voinut lukea, maassa tuotettiin 1960- ja 1970-luvuilla läjäpäin kalkkunaisia rip off -versioita jenkkihiteistä, kuten Tähtien sodasta, Rambosta ja Teräsmiehestä. Mukana on runsaasti häiriintyneitä näytteitä näistä ”klassikoista”.

Song of the Sea – Fantastisessa euroanimaatiossa skottilegendojen selkietyttö karkaa isoäitinsä luota kohti merta ja vapautta. Loistava yhteensattuma, sillä uusimmassa Tähtivaeltajassa julkaistiin samoista taruista ammentava Sofia Samatarin novelli!

Suosurmat – Alberto Rodríguezin palkittua espanjalaistrilleriä on verrattu jopa True Detective -televisiosarjaan. Etsiväkaksikko tutkii nuorten tyttöjen murhasarjaa hämyisillä syrjäseuduilla, joita tappaja on terrorisoinut jo vuosien ajan.

Tale of Tales – Gomorra-leffalla mainetta niittäneen italialaisohjaaja Matteo Garronen englanninkielinen debyytti on synkkä satuelokuva, jota tähdittävät mm. Salma Hayek, Vincent Cassel, John C. Reilly ja Toby Jones. Aikuisten fantasiaksi kutsuttu maaginen filmi tihkuu pukuloistoa, kauniita maisemia, väkivaltaa ja arthouse-tyylittelyä.

Turbo Kid – Uudesta-Seelannista ponnistaa värikäs tieteisfilmi, joka repii hupia 1980-luvun kulttileffoista. Postapokalyptisessä tulevaisuudessa sarjakuvia fanittava nuori poika yrittää pelastaa pirteän Apple-tytön sadistisen Zeuksen kourista. Jehnaa!

Vierailu – Tanskalaisdokumentissa pohditaan, miten Maapallon kävisi, jos avaruusolennot saapuisivat planeetallemme. Mitä meidän tulisi kertoa heille ihmiskunnasta? Onko heillä ihmisoikeuksia? Entä mitä he haluavat meistä?

The Wakhan Front – Clément Cogitoren ohjaama, yliluonnollisen rajamailla kulkeva kertomus Afganistanin sodasta. Tuoreeksi ja kutkuttavaksi kutsutussa elokuvassa Ranskan armeijan kapteenin auktoriteetti murenee, kun hänen miehensä alkavat salaperäisesti kadota.

Toni Jerrman

RA3WEB

Elokuvat – Foliohatun alla 5

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Foliohatun alla , , , , ,

EvilDeadJulisteWEBFoliohatun alla
Osa 5: Evil Dead

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Nyt on aika tarttua todelliseen klassikkoon. Vuonna 1981 kauhufanit yllätti Sam Raimin kengännauhabudjetilla tuotettu mestariteos, Evil Dead.

On sääli, että näinkin loistava elokuva on kaikki nämä vuodet ymmärretty ihan pieleen. Mutta ei hätää! Tänään asiat selitetään niin, että hitaammatkin sen hiffaavat.

Riivatun tenavat!

Evil Deadissa viisi nuorta, Ash, Scott, Cheryl, Linda ja Shelley, lähtevät vuoristomökille viettämään hauskaa viikonloppua. Siltä tieltä kukaan heistä ei kuitenkaan palaa. Mutta mitä talossa oikein tapahtui?

EvilDeadPromo2WEBVäärinymmärrys: Nuoret kuuntelevat kadonneen tutkijan jättämää ääninauhaa ja herättävät henkiin joukon sumerilaisia demoneja. Ash taistelee riivattuja tovereitaan vastaan, kunnes onnistuu tuhoamaan muinaisen ihmisnahalle kirjoitetun loitsukirjan. Temppu tappaa henget yhtä lukuun ottamatta, mutta se viimeinen koituu urhean selviytyjämme kohtaloksi.

Totuus: Todellisuudessa Scott on nähnyt paljon vaivaa pilaillakseen ystäviensä kustannuksella. Juomiin ujutetut huumeet aiheuttavat kuitenkin koko porukalle pahan tripin. Asiaa ei auta suolla asuva poltergeist, joka ryhtyy vainoamaan kaveripiiriä. Se ei silti riivaa yhtään ketään.

Tohtori Olematon, Nollakatu nolla

Leffa tuudittaa epätarkan katsojan harhaluuloon, että mökillä on joskus asunut demonien uhriksi joutunut tutkija. Mutta onko moista miestä ollut koskaan olemassakaan?

Tohtori, joka ei kerro nimeään edes ääninauhalla, väittää vetäytyneensä vaimonsa kanssa vuoristomökkiin tutkiskelemaan Lähi-idästä löytämäänsä loitsukirjaa. Jos näin on, niin miten ihmeessä mökin omistaja vuokraa saman tönön bailaaville pennuille? Mikäli taas pariskunta on kadonnut, luulisi poliisien tutkineen töllin varsin perusteellisesti ja löytäneen sekä ääninauhat että demonisen loitsukirjan.

EvilDead1WEBAinakin tohtori on kadonnut tyylikkäästi, sillä hän on muistanut lukita oven lähtiessään ja jättää avaimet sovittuun paikkaan. Ympäristössä ei myöskään näy kaatuneita puita, rikkoutuneita ikkunoita tai särkyneitä huonekaluja merkkinä henkien temmellyksestä. Edes verijälkiä ei ole missään, vaikka arkeologi kertoo ääninauhalla paloitelleensa vaimonsa.

Todisteena ukon oleskelusta talossa esitetään kellarista löytyvä ääninauha ja ”ihmisnahalle” kirjoitettu muinainen opus. Propit haiskahtavat kuitenkin enemmän pilailupuodista hankituilta venkuloilta kuin murhenäytelmän todistuskappaleilta.

EvilDead2WEBNaturom Demondo -kirja on toki komea teos, täynnä hienoja puuväreillä väritettyjä piirroksia (K1). Ääninauhalla tutkija väittää, että kyseessä on sumerilainen Kuolleiden kirja, täynnä hautajaisohjeita ja riittejä. Jokaiselle koulussa hereillä olleelle on kuitenkin itsestäänselvää, etteivät 4000–2000 eaa. eläneet sumerit käyttäneet kirjoja laisinkaan. Heidän tekstinsä ikuistettiin kivi- ja savitauluille ja vieläpä hyvin erilaisilla kirjaimilla (K2) kuin mitä demonien kuvia vilisevä vihkonen sisältää. Myös oikeat nyljetyt ihmiskasvot näyttävät hyvin erilaisilta kuin kellarilukemiston koominen kansikuva (K3).

EvilDead3WEBMutta mikä ehkä tärkeintä, tiedeyhteisössä ei ikinä toimittaisi filmissä kuvattuun tapaan. Yksikään yliopisto ei laskisi tutkijaa erämökille aidon 4000 vuotta vanhan reliikin kanssa! Ja jos hän on oikeasti mukamas kääntämässä teosta, niin miksi hän lausuu tekstin nauhalle sumeriksi eikä englanniksi? Varsinkin kun kukaan ei edes tiedä, miten tätä muinaista kieltä pitäisi ääntää.

Eiköhän kyseessä siis ole ilkeämielinen pila. Mutta kuka voisi keksiä näin kusipäisen jäynän?

Lue loppuun →

Uutiset – Worldcon 2017 Suomeen!

tonitahtivaeltaja Worldcon 75 , ,

Worldcon 2017 Suomeen

Vuoden suurin sf-uutinen on nyt julkistettu! Helsinki voitti äänestyksessä selvin lukemin kilpailijansa Yhdysvalloista, Kanadasta ja Japanista ja saa järjestettäväkseen vuoden 2017 Worldconin.

Worldcon on sf-maailman tärkein vuosittainen tapahtuma ja se kerää paikalle satoja kirjailijoita ja tuhansia harrastajia ympäri maailman.

Worldcon 75 järjestetään Helsingissä elokuun 9.–13. päivä vuonna 2017. Tapahtumapaikkana toimii Helsingin Messukeskus.

Tapahtuman kunniavieraina paistattelevat Nalo Hopkinson, Walter Jon Williams, Johanna Sinisalo, John-Henri Holmberg ja Claire Wending.

Suuret kiitokset kaikille hanketta ajaneille tahoille ja henkilöille, joita ovat mm. Eemeli Aro, Saija Aro, Jukka Halme, Crystal Huff, Vesa Sisättö, Sanna Kellokoski, Marianna Leikomaa, Sari Polvinen ja lukuisat muut hienot ihmiset.

Tästä on haaveiltu jo kolmisenkymmentä vuotta aina ensimmäisestä Finnconista lähtien.

Valinta on ainutlaatuisen huikea saavutus siinäkin mielessä, että Worldconit on useimmiten järjestetty Amerikassa. Iso-Britanniassa ja Australiassa vuodesta 1939 lähtien pidetty Worldcon on vieraillut muutamaan otteeseen. Japanissa, Länsi-Saksassa ja Hollannissa kertaalleen pitkän historiansa aikana.

Nyt on Suomen vuoro ja näytönpaikka. Tästä lähtee!

Hengästyttävän hieno uutinen.

Lisätietoja:

www.worldcon.fi

Uutiset – Liken ja Tähtivaeltajan kirjoituskilpailu

tonitahtivaeltaja Uutiset , , ,

Liken ja Tähtivaeltajan kirjoituskilpailu

Like Kustannus järjestää yhdessä scifilehti Tähtivaeltajan kanssa spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun. Kilpailulla haetaan aikuisille suunnattua julkaisukelpoista romaanikäsikirjoitusta, joka edustaa esimerkiksi tieteiskirjallisuutta, vaihtoehtoista historiaa tai maagista realismia.

Kilpailun tuomaristoon kuuluvat kirjailija Tiina Raevaara, Like Kustannuksen kustannustoimittaja Jaakko Launimaa sekä Tähtivaeltajan edustaja Jukka Halme.

”Suuri yleisö on tottunut siihen, että elokuvissa ja tv-sarjoissa lipsutaan jatkuvasti realismin rajojen tuolle puolen. Katsojat ovat rakastaneet niin Twin Peaksia kuin Game of Thronesiakin. Suomalaisessa kirjallisuudessa realistisuus on silti vielä normi”, sanoo tuomaristoon kuuluva kirjailija Tiina Raevaara. ”Toivon, että kilpailu houkuttelee niin kirjoittajia kuin lukijoitakin spekulatiivisen fiktion pariin. Olisi keinotekoista rajoittaa kirjallisuus kertomaan vain arkitodellisuudesta.”

OHJEET

Kirjoituskilpailuun voi lähettää romaanikäsikirjoituksen kuka tahansa, myös aiemmin julkaissut kirjoittaja.

Osallistumisaika on 19.8.2015–6.6.2016. Voittaja julkistetaan Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2016.

Voittaja saa palkinnoksi 2 000 euroa ja option käsikirjoituksen julkaisuun.

Lähetä käsikirjoituksesi sähköpostin liitetiedostona osoitteeseen kirjoituskilpailu@like.fi. Käsikirjoituksen tulee olla kokonainen ja sen tulee olla romaanin mittainen. Lähetä käsikirjoitus omalla nimelläsi.

Lisätiedot:

Like Kustannus / tiedottaja Nora Varjama nora.varjama@like.fi, puh. 050 547 6868

Sarjakuvat – Joe Kubert: Yossel

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

YosselkansiWEBJoe Kubert
Yossel – 19. huhtikuuta 1943

”Siellä tapettiin ihmisiä… Tuntevia, aistivia ihmisiä. Ammuttiin kylmäverisesti. Nuijittiin kiväärintukeilla. Puhkottiin pistimillä. Jätettiin lojumaan kaduille kuin roskat.”

Vuonna 2012 kuollut Joe Kubert tunnetaan parhaiten supersankarisarjakuvista, joita hän piirsi säännöllisesti 1940-luvun alusta lähtien. Vuosituhannen vaihteen tietämissä Kubert ryhtyi työstämään myös yhteiskunnallisesti merkittäviä, lähihistorian hirmutöitä valottavia sarjakuvia. Niitä ovat mm. viime vuonna suomeksi saatu Faksi Sarajevosta (ks. Tähtivaeltaja 3/14) sekä nyt ilmestynyt Yossel – 19. huhtikuuta 1943 (RW Kustannus).

Kubert on juuriltaan Puolan juutalainen. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti kuitenkin Yhdysvaltoihin. Yossel on eräänlainen entä jos -visio siitä, miten heille olisi saattanut käydä, jos he olisivat jääneet kotiseudulleen ja joutuneet natsien juutalaisvainojen uhreiksi.

Yossel1WEBElämältä katoaa pohja, kun Yosselin perhe pakkosiirretään Varsovan gettoon. Nuori poika pakenee ympäröivää nälkää, köyhyyttä ja kuolemaa piirrostensa sankarifantasioihin. Ne myös pelastavat hänet vanhempiensa kaasukammiokohtalolta, sillä saksalaiset sotilaat tykästyvät pojan kuviin ja haluavat pitää hänet huvittajanaan.

Lopulta koittaa päivä, kun sorretut nousevat natseja vastaan – tunnetun tuhoisin seurauksin. ”Voimme edes kuolla kuin ihmiset.”

Yossel on äärettömän vahva ja vaikuttava kertomus. Se tuo ihmisten todellisen kärsimyksen ja epäinhimillisen kohtelun lukijan iholle asti. Jo Varsovan geton olosuhteet ovat järkyttävät, mutta vielä pahempaa on luvassa, kun sarjakuva siirtyy keskitysleirien kalmankatkuisten kauhujen keskelle. Tämä tuntuu selkäpiissä asti.

Yossel3WEBSiinä missä Faksi Sarajevosta kärsi Kubertin supersankaritöistä tutuista kuvallisista maneereista, tuo Yossel mieleen lähinnä Will Eisnerin myöhäiskauden tuotannon. Osittain eroa selittää se, että Yosselin taide koostuu karheista lyijykynäluonnoksista, joista puuttuu tussauksen ja värien mukanaan tuoma viimeistely. Vakavahenkistä vaikutelmaa lisää dialogin sijoittelu tekstiruutuihin puhekuplien sijaan.

Yossel on yksi 2000-luvun pysäyttävimmistä sarjakuvajulkaisuista. Mestariteos, jota voi verrata jopa Art Spiegelmanin Maus-klassikkoon.

Hieman asian vierestä on pakko todeta, että jokaisen, joka Suomessa käyttää sanaparia ”graafinen romaani”, sietäisi saada selkäänsä. Oikea termi tässä yhteydessä on tietenkin sarjakuvaromaani.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15. Kyseinen numero ilmestyy elo-syyskuun taitteessa.

Yossel2WEB

Kirjat – Jeff VanderMeer: Hävitys

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , , ,

VanderMeerHavitysWEBJeff VanderMeer
Hävitys
Annihilation
Suom. Niko Aula. Like

Jeff VanderMeer on suomalaisille tuttu nimi Tähtivaeltajan sivuilta jo vuosikymmenen takaa. Hän on nerokas työmyyrä, joka on kirjailijauran ohessa toimittanut vaimonsa kanssa kasoittain laadukkaita antologioita. Tuoreella Eteläraja-trilogiallaan VanderMeer on noussut megatähdeksi, joka niittää kirjallisuuspalkintoja ja valloittaa sydämiä myös valtavirtayleisön puolella.

Alue X:llä pätevät omat luonnonlait. Näiltä ominaisuuksiltaan se muistuttaa M. John Harrisonin Saudaden vyöhykettä ja Kefahuchin vuota, mutta Alue X on henkilökohtaisempi. Se ei ainoastaan lumoa ihmisiä käsittämättömyydellään, vaan viekoittelee heitä ymmärryksen rajalla olevilla kysymyksillä – ja lupailee vastauksia niille, joilla on valmiudet ne nähdä.

Kahdestoista retkikunta lähetetään X-alueelle hankkimaan kyseisiä vastauksia. Mukana on biologi, psykologi, maanmittari ja antropologi. Pitkän koulutusjakson jälkeen he eivät muita nimiä toisistaan käytäkään. Kun ryhmä pääsee aiemman retkikunnan pystyttämään perusleiriin, se ryhtyy tutkimaan ympäristöään ja löytää tornin, joka kohoamisen sijaan vajoaa maan alle. Eikä tämä ole tornin oudoin ominaisuus.

Myös biologin aviomies on käynyt Alue X:llä, ja toisin kuin moni muu hän on palannut sieltä. Miten se tapahtui, kukaan ei osaa kertoa – eikä hän ehkä sittenkään palannut. Biologin motivaatiot liittyä retkikuntaan ovat kuitenkin monitahoisemmat kuin vain siippansa jalanjäljissä kulkeminen. Kyse on siitä, kuka hän sisimmässään on ja mitä hän elämältään haluaa. Hänen valintansa on joka tapauksessa sekä mahdollisuus että riski, sillä kun ihminen astuu Alue X:ään, Alue X astuu ihmiseen.

Kiinnostavinta ei lopulta ole, kuka selviää hengissä ja kuka ei, vaan se, mitä selviytyminen ylipäätään tarkoittaa.

Hävitys on kertomus niin ekokatastrofista, tutkimusmatkailijoista kuin elämästäkin. Ei elämän tarkoituksesta vaan siitä, mitä elämällä on tarjottavanaan.

VanderMeeria on väliin verrattu Lovecraftiin. Ymmärrän ajatuksen, vaikka nauran sille päin naamaa. Lovecraft kirjoitti kosmista kummaa, VanderMeer uuskummaa. Heidät erottaa kuitenkin toisistaan se yksinkertainen seikka, että VanderMeer on kirjallinen nero, jonka teksti suorastaan laulaa.

Hävityksessä tasoja ja merkityksiä riittää useammalle lukukerralle. Vaikka käännös on mitä erinomaisin, herättää teksti halun lukea kirjan myös alkukielellä, jottei pieninkään yksityiskohta jäisi huomaamatta.

Mitäpä Hävitystä enempää kehumaan. Tämän täytyy olla seuraava Tähtivaeltaja-palkinnon voittaja tai syön hattuni.

Shimo Suntila

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15. Kyseinen numero ilmestyy elo-syyskuun taitteessa.

Elokuvat – Kalkkunakesä 5

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , ,

JesusChristVampireHunterKansiWEBJesus Christ Vampire Hunter

Kyllähän te kaikki Jeesus Kristuksen tunnette? Tuon Jumalan pojan ja vampyyrien pahimman vihollisen? Tai kuten Jesus Christ Vampire Hunterin nimibiisi asian kertoo: ”He came from Heaven, two sticks in his hands … it’s all good, it’s allright, everybody gets laid tonight…”

Ihmeiden aika ei ole ohi, ja nyt tuntuu ihan siltä kuin joku olisi muuttanut aivoni viiniksi. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä tämän kanadalaisen amatöörijeesustelun talssaus vetten päällä – tai ylipäätään Kristuksen uudelleensyntymä ”seksikkäitä” verenimijöitä tulvivan kungfu-musikaalin tähdeksi!

Huolella mietitty ja käsikirjoitettu elokuva heittää ilmaan ajatuksen, että vampyyrien täytyy nylkeä lesboja kyetäkseen kulkemaan auringonvalossa (tälle löytyy ihan tieteellinenkin selitys suolia innokkaasti penkovan hullun tohtorin toimesta). Nyt kuitenkin kirkossakin on huomattu lähistön naisten harveneminen, joten piikkimohikaanipäinen punk-pappi lähetetään noutamaan Jeesusta apuun.

JesusChristVampireHunter1WEBEnsi töikseen Kristus viskoo pari munille potkivaa naisvampyyriä siunaamaansa järveen. Seuraavaksi miehen kungfu-taidoista saavat näytteen nenille hyppivät ateistilaumat. Myöhemmin vaajan korvikkeesta käyvät niin rumpupalikat, hammastikut kuin sokeiden kepitkin.

Aivan yksin Jeesus ei sentään joudu mittelemään pahisten kanssa, sillä apuun rientävät myös Mary Magnum, viininpunaiseen kumihaalariin puettu Vatikaanin agentti, sekä El Santo, tuo Meksikon lahja vapaapainille…

JesusChristVampireHunter2WEBOnko Jesus Christ Vampire Hunter huono elokuva? No, totta totisesti on! Ovatko Jesus Christ Vampire Hunterin taistelukohtaukset maailmankaikkeuden surkeimpia? No, totta totisesti ovat! Kestääkö Jesus Christ Vampire Hunterin katsoa selvinpäin? No, totta totisesti ei!

Jumalan poika rulettaa über alles! Go, Jesus, go!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/03.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä – no ei todellakaan! Ei tätä hulluutta voi ihmisen poika enää kestää, rajansa kaikella! Se on loppu nyt. Eli ensi viikolla palaamme blogissa normaaliin päiväjärjestykseen.

Lohdutuksena voit tsekata vaikkapa nämä laatuleffojen esittelyt:

Death Bed: The Bed That Eats

Yor, the Hunter from the Future

Aachi & Ssipak & co

JesusChristVampireHunter3WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 4

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , , ,

RobotMonsterKansiWEBRobot Monster
aka Monster from Mars
aka Monsters from the Moon

Aikoinaan sitä osattiin tehdä kahjoja elokuvia! Kelpo esimerkki tästä on Phil Tuckerin vuonna 1953 ohjaama Robot Monster. Se on hämmästyttävän kökkö, mutta vastustamattoman viihdyttävä hääkakku.

Maapallo on tuhon oma! Ihmiskunnasta on jäljellä enää rippeet! Tarkkaan ottaen kahdeksan henkeä. Kaikki muut ovat kuolleet gorillapukuun ja sukeltajankypärään sonnustautuneen Ro-Man-avaruushirviön (George Barrows) sädeaseiden tulituksessa. Edes atomipommit eivät ole pysäyttäneet robomuukalaista. Syrjäisessä luolassa oleskelevalla Ro-Manilla on kuitenkin ongelma. Aina kun teletappi-ET soittaa saippuakuplia puhaltelevalla näköradiollaan kotiin, pomo uhkailee rangaistuksella. Viimeisetkin ihmiset on tapettava!

RobotMonster2WEBHelpommin sanottu kuin tehty, sillä henkiinjääneet ovat immuuneja kuolonsäteelle. Syynä tähän on kaikki mahdolliset taudit parantava seerumi, jonka toimivuutta professori-isä on ensitöikseen testannut perheeseensä sekä työtovereihinsa! Pari tutkijaa kokee kuitenkin karvaan kohtalon, kun he yrittävät lentää Maata kiertävälle avaruusasemalle. Ro-Man näet huomaa raketin ja räjäyttää sen taivaan tuuliin. Huonosti käy myös lelulentsikan näköiselle satelliittitukikohdalle. Puff!

Ihmissuvun kohtalo on siis vanhan proffan, tämän vaimon, hehkeän Alice-tyttären, Aliceen ihastuneen viriilin sulhon sekä kahden pikkulapsen varassa. He piilottelevat aivan robottimonsterin luolan nurkilla ja toivovat, että tunteeton kone antaisi tällä kertaa armon käydä oikeudessa. Ajatuksia vaihdetaan isolla kuvapuhelimella. Ro-Man lupaa antautumisesta kuitenkin vain pikaisen, kivuttoman kuoleman.

RobotMonster3WEBTämä ei lannista perhettä, joka päättää ryhtyä viettämään häitä! Seremonian päätteeksi vastanaineet lähtevät pusikkoon pussailemaan. Huomattavasti skidimpi tytär livahtaa heidän peräänsä ja törmää hetimiten Ro-Maniin, joka yltyy kyselemään: ”Mitäs täällä teet, pikku tyttö?” Johon pölhö-Carla vastaa: ”Isäni ei anna sinun satuttaa minua!” Jolloin Ro-Man kuristaa tytön kuoliaaksi!

Sitten gorillahirmu rientää lempiväisten perään, sillä hän on polttanut ohjainkääminsä ja rakastunut ihmislikkaan. Pian hän jo kantaakin rimpuilevaa Alicea luolalleen bondage-leikkeihin. ”Voisitko koskaan rakastaa minua kuin ihmistä?”

Asioiden kehitys ei ilahduta Ro-Manin pomoa, joka rähjää saippuakuplaradion välityksellä tunteiden turhuudesta ja tuhoamisen välttämättömyydestä. Lopulta pääjehu ampuu sormistaan säteitä, jotka tappavat Ro-Manin ja saavat jostain toisesta elokuvasta lainatut esihistorialliset hirmuliskot tappelemaan keskenään (älä minulta kysy!).

RobotMonsterKuva1WEBRobot Monsterin loogisista aukoista voisi ajaa läpi tuhannella marsmönkijällä, ja sen älytön tarina sekä pahvinen ihmiskuva liikkuvat vähintäänkin infantiililla tasolla. Tälle kaikelle tarjoillaan kuitenkin pätevä selitys. Koko filmi on näet liikaa pulp-scifiä lukeneen pikkupojan unta! Jehna jee!

Pitkästymään ei Robot Monsterin seurassa pääse edes yrittämällä. Kamalat repliikit polttavat reikiä aivokuoreen, ja Ro-Manin löntystely pitkin mäkistä kivikkoa on hurjaa seurattavaa. Kuva myös välähtelee vähän väliä negatiiviksi, mikä ilmeisestikin edustaa kuolonsäteen välkettä – tai jotain.

Robot Monsterin traileri hehkuttaa, että kyseessä on brutaalin realistinen kuva ihmiskunnan kauhujen täyteisestä tulevaisuudesta! ”Näe kiihkeä kaunotar puolihullun hirviön kourissa!” Ei kannata ottaa väitettä ihan tosissaan…

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/07.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

RobotMonster4WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 3

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , ,

ManosKansiWEBManos: The Hands of Fate

Ed Wood on kalkkunaelokuvateollisuuden suurin sankari. Oman tukevan paikkansa alan historiikeissa ansaitsee myös Harold P. Warren, jonka loistelias filmiura jäi vain yhteen ohjaukseen. Manos: The Hands of Fate (1966) on kuitenkin sen luokan tumpelointia, että se istuisi saumattomasti myös Woodin filmografiaan.

Leffan ensimmäinen kymmenminuuttinen kuluu kameran seuratessa autoilevaa pariskuntaa. Michael (Warren itse), vaimo Margaret (Diane Mahree) ja pikkutytär Debbie (Jackey Neyman) hoilaavat lastenlauluja ja kiistelevät matkareitistä körötellessään pitkin syrjäisiä hiekkateitä. Tarinan mitättömyyttä korostavat leikkaukset urheiluautossa pussaileviin nuorukaisiin, joita poliisit käyvät tämän tästä kiusaamassa.

Juonenriekale nytkähtää liikenteeseen, kun aviopari päätyy illan pimetessä tyhjästä ilmestyneelle talonrähjälle. Mökin ovella tutisee Igorin ja Renfieldin pilakuvaversio Torgo (John Reynolds). Klenkkaava, ympärilleen tauotta pälyilevä partaheppu ilmoittaa huolehtivansa talosta Mestarin poissaollessa. ”Hän on lähtenyt tästä maailmasta, mutta on aina luonamme, missä ikinä kulkeekin.” Todellisuudessa Mestari (Tom Neyman) on päivätorkuilla kellarissa yhdessä paikoilleen jähmettyneen vaimokatraansa kanssa.

Manos2WEBTorgon ja Margaretin vastustelusta huolimatta Michael päättää, että perhe majoittuu yöksi taloon. Kaatopaikalle kuuluvan rötiskön olohuoneessa kauhistellaan pahaenteistä maalausta, joka esittää Mestaria ja tämän helvetinhurttaa. Repliikkejään toisteleva tärinätalonmies myös ilmoittaa, että Mestari on ihastunut Margaretiin ja haluaa tämän tuoreimmaksi vaimokseen. Mutta Torgopa ei aio antaa naista isännälleen, vaan haluaa pitää tämän itsellään.

Tässä vaiheessa aviopari ryhtyy pohtimaan paikalta poistumista, mutta valitettavasti auto on tehnyt tenän eikä suostu enää käynnistymään. Puhelintakaan ei mökistä löydy, sillä maestro ei hyväksy moderneja hilavitkuttimia. Niinpä pariskunnan on pakko vetäytyä makuuhuoneeseen nukkumaan.

Lopulta Mestarikin päättää näyttäytyä. Hän kohoaa kivipaadeltaan ja ryhtyy latelemaan rukouksia Manos-jumalalle. ”Oi sinä alkukantaisen pimeyden olento. Sinä, joka asustat maailmankaikkeuden ytimessä, yön pimeässä kuilussa. Sinä lahjoitit uskollisille palvelijoillesi ikuisen elämän. Pyhän Manoksen tahto tullaan täyttämään.”

Manos1WEBLoitsutessaan Mestari levittelee jatkuvasti käsiään paljastaakseen mustan kaapunsa punaiset sormikuviot. Ele on mitä ilmeisimmin tarkoitettu uhkaavaksi. Paljon pelottavampia ovat kuitenkin näyttelijän liimatukka ja tekoviikset. Mielipuolisen kahjosta toljotuksesta nyt puhumattakaan.

Mestarin vanavedessä heräävät myös hänen valkoisiin huntuihin sonnustautuneet vaimonsa, jotka ryhtyvät saman tien kälkättämään ja nalkuttamaan yhteen ääneen. Väittelyn pohjalla siintävät kysymykset siitä, tarvitseeko sandaalisiippa enää yhtään vaimoa lisää ja pitäisikö kutsumattomien vieraiden tyttölapsi tappaa vai ei. Riita yltyy lopulta maailman surkeimmaksi leikkipihatappeluksi, jossa huntuneitokaiset pyörivät pöllyävällä hiekalla minuuttikaupalla. Sillä välin maestro kurittaa omapäistä Torgoa tuimalla katseella. Ja hohottaa sairaalloisesti. Lisäksi hän ilmoittaa olevansa permanentti.

Saadakseen alaisensa takaisin kuriin ja herran nuhteeseen Mestari päättää, että sekä Torgo että vaimoista vanhin uhrataan Manokselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tapettavia silitellään ja läpsitään ja heidän silmiensä edessä vatkataan sormia. Kuten arvata saattaa, moiseen kohteluun ei kuolisi edes likainen karvamatto.

Manos3WEBRituaalipelleilyn aikana Michael perheineen on ehtinyt paeta paikalta. Älykköinä he kuitenkin päättävät palata talolle, koska Margaret ei tykkää juoksennella pimeässä. Ja kuis ollakaan, Mestari ilmestyy heti ovelle heitä vaanimaan. Yllättäen Michael kaivaa taskustaan aseen ja ampuu Manoksen palvelijaa naamatauluun.

Onko Mestari voitettu? Eikö hän olekaan kuolematon? Uskoo, ken tahtoo. Varmemmaksi vakuudeksi esiin rullataan vielä pitkä epilogi, joka kertoo, kuinka tässä kaikessa kävikään.

Manos: The Hands of Fate on hellyttävän kömpelö elokuvan irvikuva. Juonellisesti ja kerronnallisesti se on täyttä puppua. Amatöörimäisyys paistaa esiin joka rakosesta. Hurmos elokuvan äärellä onkin lähes täydellinen. Jos herra Warren ei olisi jo ehtinyt kuolla, olisin heti lahjoittanut hänelle kolme euroa seuraavaa mestariteosta varten.

Manos4WEBManos on ikuinen! Tästä käy todisteena myös vuoden 2010 Jyväskylän Finncon, jossa punasormikaapuun sonnustautunut Mestari kulki julkeasti ihmisten ilmoilla kauhua kylvämässä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/11.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

Elokuvat – Kalkkunakesä 2

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , , ,

BloodsuckerLeadsTheDanceKansiWEBThe Bloodsucker Leads the Dance
– La sanguisuga conduce la danza

Hölmömpi saattaisi erehtyä olettamaan, että kauhuelokuva The Bloodsucker Leads the Dance (1975) kertoo vampyyreistä. Tai edes tanssivista iilimadoista. Mutta ei. Todellisuudessa italialaisen Alfredo Rizzon ohjaama giallo ei ole edes erityisen keltainen.

Irlanti, 1902. Raha on tiukassa ja teatteriseurue hajoamassa. Hyvästejä ollaan jo jättämässä, kun paikalle pöllähtää kreivi Richard Marnack (Giacomo Rossi-Stuart). Hän ilmoittaa ihastuneensa kauniiseen Evelyniin (Patrizia De Rossi) ja kutsuu tämän vierailulle linnaansa. Mukaan pienelle saarelle lähtevät vulgääristi flirttaileva Cora (Krista Nell), tähän onnettomasti rakastunut nössö Samuel sekä tyttöystävät Rosalind ja Penny.

Mutta onko kreivi pelottavan salaperäinen vaiko vain kiehtovan kohtelias? Ja kuis kummassa herran entinen vaimo on valokuvissa täsmälleen saman näköinen kuin Evelyn?

BloodsuckerLeads3WEBGoottilinnan palvelijakunta on kovin vinksahtanut. Tirkistelevä talonmies Gregory (Luciano Pigozzi) on kaikkien mielestä ruma kuin sisäsiittoinen apina. Isäntäänsä palvova taloudenhoitaja Sybil (Femi Benussi) suhtautuu tulokkaisiin avoimen vihamielisesti. Hovimestari Jeffrey rukoilee puolestaan tulikivenkatkuista kohtaloa syntisille portoille: ”Herra, rankaise näitä jumalattomia naisia, ihmiskunnan häpeäpilkkuja, pahuuden tuoksuvia kukkia!”

Juonikuvion maatessa pysähdyksissä katsojaparka pääsee seuraamaan Rosalindin ja Pennyn kesyjä lesboleikkejä, Coran seikkailuja paikallisen kalastajan pedissä sekä Evelynin ja kreivin teennäisen hihittelevää kuhertelua. Saamme myös kuulla traagisesta sukukirouksesta – kuinka sekä Richardin isä että isoisä ovat leikanneet vaimonsa kaulan poikki. Verisiin akteihin käytetty tikari komeilee yhä linnan seinällä…

BloodsuckerLeads1WEBOli siellä myös joku tarina kummituksesta, jota kiusaa salaisuus, jota ei voi paljastaa. Tähän teemaan ei vain jatkossa muisteta enää palata.

Filmin loppupuolella päästään vihdoin asiaan, eli ihailemaan pihalta ja sängystä löytyviä teatterinaisten irtopäitä. Pakoon ei pääse, sillä mustavalkoisissa (!) arkistofilmilainoissa meri myrskyää niin, ettei ulapalle ole veneillä asiaa.

Hellyttävän kömpelösti toteutetun ja jäykästi näytellyn elokuvan käsikirjoitus on varmaan rykäisty kasaan ihan lennosta. Harvat juonenkäänteet ovat järkijättöisiä, ja huonosti englanniksi dubattu dialogi kankeampaa kuin byrokraatin polvinivelet. Jotain kieroa viehätystä tässä silti on.

Leffan päätöskohtaus yltyy sitten jo sen tason dadaan, ettei härömmästä väliä. Paljastuksia ei ole pakko lukea tai uskoa!

BloodsuckerLeads4WEBSaarelle pöllähtänyt poliisietsivä toteaa Agatha Christien sankareiden tapaan jokaisen läsnäolijan vuorollaan syylliseksi murhiin. Osa heistä jopa tunnustaa nämä urotyöt – ihan siitäkin huolimatta, ettei niitä ole tehnyt. Lisäksi todistetaan, että Evelyn on oikeasti kreivin entinen vaimo – vaikka ei olekaan. Lisäksi joku on joskus jossain passitettu mielisairaalaan.

Mutta hei, ei tämä vielä mitään, sillä todellisuudessa tappaja on kuin onkin kreivin ex-vaimo! Hämmentävän selityksen mukaan mustasukkainen Sybil (”Nuori sieluni oli tunnekuohun vallassa.”) on pitänyt naista vuosia vankinaan ja siinä samalla aivopessyt tämän murhaajaksi… Tämä on kuulkaa sen verran hanurista repäisty käänne, että sitä on ihan mahdoton arvata etukäteen. Tuskin sitä tiesi edes ohjaaja kuvauksia aloittaessaan.

BloodsuckerLeadsJulisteWEBDvd:n takakansi kehtaa väittää, että The Bloodsucker Leads the Dance on ”vimmaisen kiehtova esimerkki tirkistelevästä goottikauhusta” ja että tarjolla on ”juuri oikea määrä alastomuutta ja lesbokohtauksia”.

Samalla perättömällä linjalla jatkavat elokuvan alkuperäiset julisteet, joissa esiintyy pyssyjä heiluttavia kaunottaria. Ei leffassa mitään pyssyjä nähdä.

Nyt särkee päätä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!