Tähtivaeltaja 4/13

TV-sarja – Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

tonitahtivaeltaja TV-sarja, Yleinen , , , , , , ,

Bitwisards2WEBBitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta

Huh hah hei, ja lamaviinaa pullo! Nyt kannattaa pitää kiirettä, sillä Miha Rinteen kulttisarjakuvaan perustuva Bitwisards – Nuoret gurut kyberavaruudesta -televisiosarja on katsottavissa Yle Areenassa enää viikon ajan. Kyseessä on hulvattoman hauska ja hyvin tehty psykokomedia Suomen peliteollisuuden kähmäisistä alkuajoista.

Bitwisards kertoo kahdesta intomielisestä dokumentintekijästä (Ylermi Rajamaa & Antti Vuorenmaa), jotka pääsevät seuraamaan rupuisen pelifirman arkea. Eletään 1990-luvun alkua ja komeroissa nukkuvat työntekijät vääntävät epätoivon vimmalla koodia ja pikseleitä. Palkkaa ei heru, mutta se ei estä suurilla visioilla ja maailmanvalloitussuunnitelmilla raskautettua mielipuolista Ice Hairia (Kari Ketonen) piiskaamasta hermoromahduksen tuolle puolelle poltettuja nuoria yhä uusiin ja entistä onnettomimpiin suorituksiin.

Bitwisards1WEBMeno on päättömän villiä, ideat riemastuttavia ja rasitus käsinkosketeltava. Tätä touhua katsoessa nauruhermot raikaavat ja katsojan ilo on ylimmillään – toisin kuin epätoivon alhossa rypevillä työntekijöillä.

Yhdestätoista noin kuusiminuuttisesta jaksosta koostuva ensimmäinen Bitwisards-kokonaisuus on kaikin puolin laadukasta jälkeä. Aivan oman tvistinsä sarjaan tuovat näyttelijöiden sekaan ympätyt mainiot animaatiopätkät, jotka ovat Miha Rinteen omaa käsialaa. Bitwisardsin dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa puolestaan Jarno Elonen. Sarja on toteutettu Yle Draaman ja Aalto-yliopiston yhteistyönä.

Tätä herkkua ei kannata jättää väliin edes isosta rahasta!

Toni Jerrman

Bitwisards4WEBBonuksena julkaisemme tässä yhteydessä myös Bitwisardsin pohjana toimineen Miha Rinteen Matkailua pelialalla -sarjakuvan arvostelun vuodelta 2013. Albumista on ensi vuonna luvassa uusintapainos, joka tulee sisältämään runsaasti bonusmateriaaleja.

Miha Rinne: Matkailua pelialalla

Miha Rinteen luonnosmaiseen piirrostyyliin toteuttama Matkailua pelialalla (Lehmäoja) on 235-sivuinen sarjakuvajärkäle. Teos valaisee satiirin keinoin peliteollisuuden kehitystä vuosien 1995 ja 2009 välillä.

Kirja perustuu Rinteen omakohtaisiin kokemuksiin, mutta ottaa luonnollisesti vapauksia realistisuuden suhteen. Meno on äimistyttävän päätöntä, vaikka taiteilija huomauttaakin, että kaikkein uskomattomimmat tempaukset eivät ole päätyneet opuksen sivuille – niitä kun ei kukaan uskoisi todeksi.

MatkailuaPelialallaWEBAlbumin kuluessa tutuksi tulevat raivohullut pomot, järjettömät projektit, kahjot työtoverit ja jatkuvalla syötöllä päälle painava stressi sekä rahapula. Logiikkaa koko touhusta ei tunnu löytyvän etsimälläkään.

Mitä paremmin tuntee alan tekijöitä ja tuotoksia, sitä enemmän sarjakuvasta saa irti. Satunnainenkin pelaaja osaa silti tulkita, mihin viittaa vaikkapa Bukkake-firman Myrkky-hotelli -konsepti tai Japanista ponnistava Ninjigoku ja sen pääjohtaja Hirsi Jamasushi.

Sairaan hauska sarjakuva sohii pelialaa pirstaleiksi niin vimmaisella hakkeella, että kerta-annoksena nautittuna siitä syntyy jo ähky. Kokonaisuus olisikin toiminut tehokkaammin useaan albumiin jaksotettuna tai vaihtoehtoisesti noin sata sivua lyhennettynä.

Terapeuttisena ryöpsähdyksenä teos on joka tapauksessa tärkeä dokumentti kotimaisen peliteollisuuden myrskyisästä historiasta. Tai kuten esipuheen kirjaan laatinut Ville Vuorela asian tiivistää: ”Matkailua pelialalla on kuin pelialan oma Spinal Tap.”

Toni Jerrman

Matkailua pelialalla -arvostelu julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Bitwisards5WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 2

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , , ,

BloodsuckerLeadsTheDanceKansiWEBThe Bloodsucker Leads the Dance
– La sanguisuga conduce la danza

Hölmömpi saattaisi erehtyä olettamaan, että kauhuelokuva The Bloodsucker Leads the Dance (1975) kertoo vampyyreistä. Tai edes tanssivista iilimadoista. Mutta ei. Todellisuudessa italialaisen Alfredo Rizzon ohjaama giallo ei ole edes erityisen keltainen.

Irlanti, 1902. Raha on tiukassa ja teatteriseurue hajoamassa. Hyvästejä ollaan jo jättämässä, kun paikalle pöllähtää kreivi Richard Marnack (Giacomo Rossi-Stuart). Hän ilmoittaa ihastuneensa kauniiseen Evelyniin (Patrizia De Rossi) ja kutsuu tämän vierailulle linnaansa. Mukaan pienelle saarelle lähtevät vulgääristi flirttaileva Cora (Krista Nell), tähän onnettomasti rakastunut nössö Samuel sekä tyttöystävät Rosalind ja Penny.

Mutta onko kreivi pelottavan salaperäinen vaiko vain kiehtovan kohtelias? Ja kuis kummassa herran entinen vaimo on valokuvissa täsmälleen saman näköinen kuin Evelyn?

BloodsuckerLeads3WEBGoottilinnan palvelijakunta on kovin vinksahtanut. Tirkistelevä talonmies Gregory (Luciano Pigozzi) on kaikkien mielestä ruma kuin sisäsiittoinen apina. Isäntäänsä palvova taloudenhoitaja Sybil (Femi Benussi) suhtautuu tulokkaisiin avoimen vihamielisesti. Hovimestari Jeffrey rukoilee puolestaan tulikivenkatkuista kohtaloa syntisille portoille: ”Herra, rankaise näitä jumalattomia naisia, ihmiskunnan häpeäpilkkuja, pahuuden tuoksuvia kukkia!”

Juonikuvion maatessa pysähdyksissä katsojaparka pääsee seuraamaan Rosalindin ja Pennyn kesyjä lesboleikkejä, Coran seikkailuja paikallisen kalastajan pedissä sekä Evelynin ja kreivin teennäisen hihittelevää kuhertelua. Saamme myös kuulla traagisesta sukukirouksesta – kuinka sekä Richardin isä että isoisä ovat leikanneet vaimonsa kaulan poikki. Verisiin akteihin käytetty tikari komeilee yhä linnan seinällä…

BloodsuckerLeads1WEBOli siellä myös joku tarina kummituksesta, jota kiusaa salaisuus, jota ei voi paljastaa. Tähän teemaan ei vain jatkossa muisteta enää palata.

Filmin loppupuolella päästään vihdoin asiaan, eli ihailemaan pihalta ja sängystä löytyviä teatterinaisten irtopäitä. Pakoon ei pääse, sillä mustavalkoisissa (!) arkistofilmilainoissa meri myrskyää niin, ettei ulapalle ole veneillä asiaa.

Hellyttävän kömpelösti toteutetun ja jäykästi näytellyn elokuvan käsikirjoitus on varmaan rykäisty kasaan ihan lennosta. Harvat juonenkäänteet ovat järkijättöisiä, ja huonosti englanniksi dubattu dialogi kankeampaa kuin byrokraatin polvinivelet. Jotain kieroa viehätystä tässä silti on.

Leffan päätöskohtaus yltyy sitten jo sen tason dadaan, ettei härömmästä väliä. Paljastuksia ei ole pakko lukea tai uskoa!

BloodsuckerLeads4WEBSaarelle pöllähtänyt poliisietsivä toteaa Agatha Christien sankareiden tapaan jokaisen läsnäolijan vuorollaan syylliseksi murhiin. Osa heistä jopa tunnustaa nämä urotyöt – ihan siitäkin huolimatta, ettei niitä ole tehnyt. Lisäksi todistetaan, että Evelyn on oikeasti kreivin entinen vaimo – vaikka ei olekaan. Lisäksi joku on joskus jossain passitettu mielisairaalaan.

Mutta hei, ei tämä vielä mitään, sillä todellisuudessa tappaja on kuin onkin kreivin ex-vaimo! Hämmentävän selityksen mukaan mustasukkainen Sybil (”Nuori sieluni oli tunnekuohun vallassa.”) on pitänyt naista vuosia vankinaan ja siinä samalla aivopessyt tämän murhaajaksi… Tämä on kuulkaa sen verran hanurista repäisty käänne, että sitä on ihan mahdoton arvata etukäteen. Tuskin sitä tiesi edes ohjaaja kuvauksia aloittaessaan.

BloodsuckerLeadsJulisteWEBDvd:n takakansi kehtaa väittää, että The Bloodsucker Leads the Dance on ”vimmaisen kiehtova esimerkki tirkistelevästä goottikauhusta” ja että tarjolla on ”juuri oikea määrä alastomuutta ja lesbokohtauksia”.

Samalla perättömällä linjalla jatkavat elokuvan alkuperäiset julisteet, joissa esiintyy pyssyjä heiluttavia kaunottaria. Ei leffassa mitään pyssyjä nähdä.

Nyt särkee päätä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!