Mats Strandberg
Muusa
Musan
Suom. Antti Immonen. Like

Muusa on erittäin taitavasti rakennettu ”slow burn” -painajainen, jonka keskiössä ovat taiteilijuuden mytologia ja kaikkien himoitseman luovuuden pimeä puoli. Taiteen tekemistä ei romantisoida vaan se kuvataan vaarallisena ja orjuuttavana, parhaimmillaan lähes jumalallisena, pahimmillaan kirouksena.

Sitkeästä kirjoitusjumista kärsivä Hedda saa kollegaltaan kutsun tulla etsimään kadonnutta luovuuttaan tämän kuuluisan kulttuuriperheen syrjäiseen kartanoon. Hyväksyttyään kutsun Hedda tuntee tarinansa alkavan kipinöidä. Mutta taiteilijakodin juhannusidylli osoittautuu pian kauniiksi ansaksi, sillä inspiraatio ei ole ilmaista.

Kirjan päähenkilöt ovat monimutkaisia, syvästi inhimillisiä ja osittain myös vastenmielisiä. He käyvät kiinnostavia keskusteluita taiteilijoita ympäröivistä myyteistä ja riivaavista kysymyksistä: syntyykö suurin taide kärsimyksestä, tuleeko inspiraatio ihmisen sisältä vai ulkopuolelta ja omistaako lopulta taide taiteilijansa? Hahmojen välistä kitkaa ja kunnianhimoista kisailua on herkullista seurata.

Muusa on täynnä vahvaa symboliikkaa, ja pakanallinen juhannusjuhla toimii hienosti romaanin keskipisteenä. Juhannus edustaa uhreja ja uudistumista, ja sen perinteiset rituaalit saavat kirjassa lopulta synkemmän merkityksen. Upea kartano ei ole pelkkä tapahtumapaikka vaan lähes elävältä tuntuva luovuuden lähde ja toisaalta klaustrofobinen taiteen alttari. Ympäröivä, rehevä luonto on kaunis mutta sekin sisältää omat tappavat salaisuutensa.

Parasta kirjassa on juuri tämä tihenevä tunnelma. Juhannus lähestyy, kartanosta löytyy aina vain syvempiä kerroksia, ja ahnaasti hunajan parissa ahkeroivat mehiläiset kuhisevat pesissään pihalla. Kaikkialla on niin paljon taidetta, että yltäkylläisestä inspiraatiosta humaltunut Hedda alkaa kokea tajuntaa hämärtäviä hallusinaatioita. Hän aistii vaaran, mutta ei välitä siitä tarpeeksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Muusa on hyytävä, psykologisesti tarkkanäköinen romaani, joka varmasti puhuttelee kaikkia taiteentekijöitä sekä lukijoita, joita kiinnostavat luovuuden ja ihmisyyden pimeä puoli. Päihdyttävin lukukokemus aikoihin.

Melina Marras

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/26.