Like

Sarjakuvat – Saga

tonitahtivaeltaja Katuojan pohjalla, Sarjakuva-arvostelut , , , , , , ,

SagaAlbumiKansiWEBKatuojan pohjalla: Saga

Imagen julkaisema Saga-sarjakuva kertoo toivosta. Se on tuoreen isän kirjoittama fantasia kahdesta rakastuneesta ihmisestä. He joutuvat keskelle epätoivoista taistelua, jonka panoksena on sekä heidän että vastasyntyneen lapsensa elämä. Samalla Saga on myös tieteisfantasia puisten avaruusrakettien, magian, kummitusten ja hämähäkkisalamurhaajien kansoittamasta maailmasta. Tarinan ytimessä muhii silti arkkityyppisen tunnistettava tarina rakkaudesta ja vanhemmuudesta.

Brian K. Vaughan on luonut Sagan 2000-luvun synkkien aikojen vastapainoksi. Kaikki alkoi siitä, kun hän pohti, voisiko antaa toisen tyttärensä ylipäätään syntyä ankeaan todellisuuteemme. Vanha Star Wars ja Flash Gordon -fani päätti kirjoittaa tarinan, jonka sydämessä sykkii toivo siitä, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin.

Saga3WEBMitään lässytystä Vaughanin luotsaama ja Fiona Staplesin kuvittama Saga ei kuitenkaan ole. Jo sarjakuvan ensimmäisillä sivuilla juuri lapsen saaneen parin auvo loppuu lyhyeen, kun heitä jahtaavat sotilaat päätyvät veriseksi mössöksi. Täpärästi kiinnijäämisen välttäneet Alana ja Marko ovat pakomatkalla: he ovat karkureita koko galaksin laajuiseksi levinneen sodan vastakkaisilta puolilta.

Parivaljakon haluavat kiinni – elossa tai kuolleena – niin taikuuden hallitsevat sarvipäiset wreathit kuin Landfall-planeetan siivekkäät humanoidit. Ikiaikaisen vihollisrodun kanssa vehtaaminen on paitsi kiellettyä, myös yhteiskuntajärjestystä järkyttävä tabu. Puhumattakaan pariskunnan siivekkäästä ja sarvipäisestä rakkauden hedelmästä…

Saga4WEBEsikuviensa mukaisesti Saga ei ole niinkään scifiä vaan avaruusmiljööseen sijoittuvaa fantasiaa. Yleensä maanläheisissä aiheissa pysytellyt Vaughan (mm. Y – The Last Man) irrottelee nyt hulvattomilla avaruusvisiolla, joita sarja tykittää lukijan eteen melkeinpä yhden per sivu: palkkasoturien suosimassa bordellissa työntekijät ovat pelkkää suuta ja jalkaa, avaruuslaivoja kasvaa myyttisessä rakettimetsässä ja taikuus käyttää polttoaineenaan lunta tai salaisuuksia. Kaikki käy, kunhan se palvelee juonta tavalla, joka asettaa päähenkilöille mielekkäitä
haasteita.

Saga2WEBLiiallinen maailmanrakentelu on useiden fantasiakirjoittajien helmasynti, jonka Vaughan välttää suvereenisti. Sagan maailman peruspalikat ovat paikallaan ja teemat – rakkaus ja syntymä kontrastina sodalle ja kuolemalle – selkeitä. Tästä huolimatta mikään ei kahlitse tekijöiden mahdollisuuksia toteuttaa edes hulluimmilta tuntuvia päähänpistojaan.

Fiona Staples on uusi nimi sarjakuvan kentällä, mutta Sagan perusteella hän on mainio ammattilainen ja kelpo pari Vaughanille. Staples hallitsee sekä eeppiset avaruusmaisemat että hahmojen kehonkielen nyanssit. Jälkimmäisiä tarvitaankin, sillä Vaughanin tendenssi kirjoittaa ilmeikkäitä ja sanavalmiita hahmoja, joilla on tunnistettavat maneerit, ei ole kadonnut mihinkään. Ei, vaikka hahmokatraasta löytyy esimerkiksi robottiaatelinen Prinssi Robotti IV, jonka pää on herran ajatuksia heijasteleva putkitelkkari.

Vaughan on etevä hahmokirjoittaja, jonka kyvyt nostavat Sagan mustavalkoisen perusfantasian yläpuolelle. Päähenkilöiden taustoista paljastuu vähemmän puhtoisia piirteitä, eikä uusperheen auvo ole suinkaan vailla ryppyjä. Vastaavasti ”pahat” hahmot kamppailevat omien henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten paineidensa alla. Alanaa ja Markoa jahtaavat murhamiehet toimivat pääosin pakon edessä, osana ikiaikaisen vanhaa sotakoneistoa, joka ei osaa pysähtyä.

Kyynisyys ja pessimismi ovat tiedostavan ihmisen helmasyntejä. Siksi loppuun asti ajatellut tarinat ovat usein lannistuneita ja lohduttomia. Vaughan, joka ei suinkaan ole mikään tyhmä jätkä, ottaa siis riskin. Mutta Vaughanin tasapainottelu onnistuu. Hän on saanut aikaiseksi tarinan, jossa on älyllistä terää mutta jonka pohjavire on lopulta positiivinen. Juuri vilpittömän humanisminsa ansiosta Sagasta voi hyvinkin kasvaa 21. vuosisadan merkkipaalu sarjakuvamuotoiselle avaruusoopperalle. Vapiskaa, Valerianit ja Flash Gordonit!

Saga1WEB

Otto Sinisalo

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/12.

Like aloitti Saga-sarjakuvan julkaisemisen Suomessa syksyllä 2014. Tähän mennessä sarjaa on ilmestynyt suomeksi yksi albumi.

Kirjat – Alastair Reynolds: Terästuulen yllä

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

ReynoldsTerastuulenYllaWEBAlastair Reynolds
Terästuulen yllä
On the Steel Breeze
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Terästuulen yllä on toinen osa Alastair Reynoldsin Poseidonin lapset -trilogiaa. Sarja käynnistyi Muistoissa sininen maa -romaanilla ja kertoo ihmiskunnan levittäytymisestä avaruuteen.

Kirjan päähenkilö on edellisestä teoksesta tutun Akinya-suvun vesa, Chiku Akinya. Hän on monistanut itsensä kolmeksi identtiseksi ihmiseksi, jotka jakavat muistonsa. Yksi heistä jää Maapallolle, toinen lähtee tavoittamaan suvun matriarkan teille tietymättömille karannutta avaruusalusta.

Kolmas liittyy asteroideista muovattujen holoalusten armadaan. Miljoonia ihmisiä mukanaan kuljettava karavaani on matkalla kohti valovuosien päässä sijaitsevaa maankaltaista Crucible-planeettaa. Sinne heidät on houkutellut maailman pinnalla sijaitseva valtava rakennelma, todiste vieraan älyn aikaansaannoksista.

Tuhdissa romaanissa riittää salaisuuksia, jännitteitä ja juonenkäänteitä useammankin teoksen edestä. Lissabonin vanhassa kaupungissa tukikohtaansa pitävä Chiku Keltainen säntäilee ympäri aurinkokuntaa, kun hän ottaa selkoa pahankurisesta Arakne-tekoälystä. Verkottuneen maailmankaikkeuden solmukohtiin kätkeytynyt keinoäly punoo juonia, jotka saattavat johtaa koko ihmiskunnan häviämiseen.

Poliittinen kuhina ja kinastelu retken päämääristä sekoittavat puolestaan holoalusten elämää. Vain Chiku Vihreä tietää, että matkalaisille on valehdeltu – että todellisuus Cruciblessa on vallan toisenlainen kuin heille on uskoteltu. Tiedon myötä hän joutuu tekemään vaikean valinnan perheensä ja velvollisuuksiensa välillä.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta pintaraapaisu Reynoldin esiin vyöryttämistä teemoista ja visioista. Kirjailija kuvaa monipolvisesti Venuksen taivaalla riippuvia gondoleita ja ankarien sääilmiöiden ryöpyttämiä pintamaisemia. Saturnuksen Hyperion-kuun taiteilijayhdyskuntia ja mielikuvituksellisten holoalusten yhteiskuntajärjestelmiä. Älyltään kehittyneitä elefanttilaumoja ja totaalista toiseutta huokuvia massiivisia koneita. Kutkuttavia yksityiskohtia voisi luetella sivukaupalla.

Tärkeään rooliin romaanissa nousee pohdinta ihmisten ja tekoälyjen suhteesta. Onko yhteinen tulevaisuus kahden näin erilaisen elämänmuodon välillä mahdollista vai tuhoaako toinen väistämättä kilpakumppaninsa?

Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja eloonjäämisestä säteilevät myös kirjan muuhun sisältöön. Hahmot joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään valinnan väkivallan ja rauhanomaisen vastarinnan välillä. Ja vaikka romaani painottaakin tarvetta moraalisesti kestäviin ratkaisuihin, ei tapahtumien tuoksinassa vältytä päätöksiltä, jotka johtavat miljooniin kuolonuhreihin. Se on kova taakka kenen tahansa kannettavaksi.

Terästuulen yllä on hieno tieteiskertomus, jonka vietäväksi on ilo heittäytyä. Se hakkaa mennen tullen kelvon edeltäjänsä ja osoittaa, että Reynoldsilla riittää kunnianhimoa pyrkiä aina vain parempaan – oli kyse sitten tarinan älykkyydestä, ihmiskuvauksen tasosta tai scifististen ihmeiden ilotulituksesta.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.