Alien: Covenant

Ridley Scottin edellinen Alien-universumiin sijoittuva elokuva, Prometheus (Tähtivaeltaja 2/12), kärsi käsikirjoituksen idioottimaisuuksista. Alien: Covenant -leffa ei sorru aivan vastaavan tason tyhmyyksiin. Tosin uutuus ei myöskään kurota yhtä korkealle kuin edeltäjänsä – oli kyse sitten tarinasta, sisällöstä tai visuaalisesta ilmeestä.

Tuhansia kryokammioissa uinuvia siirtolaisia kuljettava Covenant-alus on matkalla kohti avaruuden äärissä sijaitsevaa uutta kotia. Reissun keskeyttää vakavanpuoleinen onnettomuus sekä läheiseltä planeetalta saapuva kryptinen viesti. Viestiä tutkimaan lähteneet miehistön jäsenet löytävät maailman, jonka paratiisimaisen pinnan alla piilee pirullisia voimia.

Elokuvan edetessä kehiin heitellään vaaroja, yllättäviä kohtaamisia sekä synkkiä salaisuuksia. Se lienee itsestään selvää, että yhtä osaa tässä kuolemaa kylvävässä tragediassa näyttelevät universumin tehokkaimmiksi tappajiksi luodut alien-hirviöt. Aivan toinen kysymys kuitenkin on, ovatko ne planeetan vaarallisin elämänmuoto.

Kaksituntiseksi elokuvaksi Covenant on juoneltaan hämmentävän pienimuotoinen selviytymisseikkailu. Jännityskin jää suhteellisen vähiin, koska yksikään henkilöistä ei nouse erityisen persoonalliseksi tai karismaattiseksi hahmoksi. Todellista yritystä löytyy vain Katherine Waterstonin näyttelemästä Danielsista ja Danny McBriden tulkitsemasta Tennesseestä.

Vielä kehnommassa hyötykäytössä ovat itse alienit, jotka herättävät kylmiä väreitä vain hetkittäin. Sen sijaan, että ikonisilla hirviöillä herkuteltaisiin hitaasti uhkaa kasvattaen, kohtaukset juostaan läpi kuin missä tahansa muussa vikkeläliikkeisessä toimintaelokuvassa.

Filmin sisältöarsenaali koostuu jo edellisestä elokuvasta tutusta luoja-isä-jumala-teemasta sekä sen myötä esiin punkevasta kysymyksestä luojan ja luodun suhteesta. Selkeimmin tämä käy ilmi pitkälle kehittyneen David-androidin (mainio Michael Fassbender) teoissa ja valinnoissa.

Esimakua aiheesta tarjoilee jo prologi, jossa kuolematon luomus (David) keskustelee kuolevaisen luojansa (Peter Weyland) kanssa tilassa, jossa heitä ympäröivät taideteokset viittaavat mm. Kristuksen syntymään, jumalten saapumiseen sekä ihmisvartalon ihanteisiin. Unohtamatta toki sitäkään, kuinka tämä elokuvakaksikko on nimetty.

Kritiikistä huolimatta Alien: Covenant on suhteellisen kelvosti kulkeva tieteiskauhistelu. Toiminta viihdyttää ja toteutus edustaa vankkaa ammattitaitoa. Mitään uutta tai ihmeellistä elokuva ei kuitenkaan tarjoile. Saati, että se kohoaisi lähellekään Scottin alkuperäistä Alien-klassikkoa.

Toni Jerrman – 3 tähteä