Toni Jerrman

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2015 tähditys

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut ,

RAjulisteWEBRakkautta & Anarkiaa 2015

Helsingin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali on paraikaa käynnissä. Tähtivaeltajan ennakkotärpit laajasta tarjonnasta julkaistiin parisen viikkoa sitten. Tälle palstalle on tarkoitus päivittää päivän tai kahden välein tietoa, kuinka kukin näkemäni elokuva on pelittänyt. Tarkemmat esittelyt ja analyysit ovat luvassa kuitenkin vasta vuoden viimeiseen Tähtivaeltajaan.

Elokuvissa nähdään!

Neljän ja viiden tähden neroudet:

Turbo Kid
Liza, the Fox-Fairy
Marnie – Tyttö ikkunassa
An

Mr. Holmes
Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films
Remake, Remix, Rip-off: About Copy Culture & Turkish Pop Cinema

Kolmen tähden edestä kolisseet:

Miss Hokusai
Song of the Sea

Suosurmat
Green Room

Yhden ja kahden tähden kakkelit:

Sarjakuvat – Yoko Tsuno: Khanyn salaisuus

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , ,

YokoTsunoKansiWEBYoko Tsuno: Khanyn salaisuus

Roger Leloupin luomat Yoko Tsuno -seikkailut ovat jo pitkään olleet tasoltaan hyvin ailahtelevia. Ja valitettavan usein on ailahdettu sinne kehnompaan suuntaan. Tuikituore Khanyn salaisuus (Egmont) on poikkeus trendistä, sillä scifi-viritteisen tarinan ahmii läpi. Päälle kahdeksankymppiseltä Leloupilta irtoaa näköjään yhä viimeistellyn siistiä taidetta sekä ihmeen tuntua soittelevia juonikuvioita – vaikkei uutuus toki vanhoille Yoko-klassikoille pärjääkään.

Tarina käynnistyy Skotlannista, jossa outo lentolaite käy Yokon kimppuun. Pian linnan pihaan laskeutuu sankarin vinealainen ystävä Khany. Hän kertoo, että ihmiskunta on suuressa vaarassa. Hävitetyksi luultu ohjelma, jonka tarkoitus oli pyyhkiä Maapallo elämästä ja muokata planeetta vinealaisille sopivaksi, on jälleen herännyt. Jotta tuho saataisiin pysäytettyä, on ystävysten matkustettava Marsiin.

YokoTsuno1WEBAlbumin alkupuoli on hienoisen hajanainen ja sisältää turhankin paljon viittauksia aiempien teosten tapahtumiin sekä henkilöhahmoihin. Toden teolla tapahtumat lähtevät vyörymään, kun vinealaisten avaruusalus kaasuttaa pitkälle matkalle kohti Marsia. Pian käy myös selväksi, ettei Khany ole kertonut koko totuutta tilanteesta ja sen taustoista.

Punaisella planeetalla naisia odottavat niin vinealaisten muinainen tukikohta, sitä pyörittävät erikoiset robotit kuin monenlaiset kuolemanvaarat.

Pikkutarkasti piirrettyjen ja lämminhenkisesti käsiteltyjen ihmishahmojen ohessa sarjakuvan parasta antia ovat sen kutkuttavat scifi-ideat ja valloittavat tieteisnäkymät. Leloup on vahvoilla kuvatessaan virtaviivaisia avaruuskiitureita, menneiden aikojen vinealaista huipputekniikkaa sekä Marsin jylhiä maisemia. Nämä visiot lämmittävät varmasti jokaisen sf-fanin sydäntä.

YokoTsuno3WEBSeikkailusta näkyy hyvin, että se on tehty alunperin jatkosarjaksi. Odotuksia nostattavia käänteitä on siroteltu muutaman sivun välein ja salaisuuksien avautumista pitkitetään väliin keinotekoisestikin. Näin jännitys tiivistyy hienosti seuraavaa episodia odotellessa. Suomessa tämän kokemuksen äärelle on tosin päästy vain 1970-luvulla, jolloin Yoko Tsunoja julkaistiin Ruutu ja Non Stop -lehdissä.

Khanyn salaisuus valaa uskoa siihen, että Leloupilla on yhä annettavaa perinteisten eurosarjakuvien ystäville.

”Miksi kaikki tämä viha?”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15.

YokoTsuno2WEB

Kirjat – Margaret Atwood: Uusi maa

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , , ,

AtwoodUusiMaaWEBMargaret Atwood
Uusi maa
MaddAddam
Suom. Kristiina Drews. Otava

Uusi maa on kolmas osa Margaret Atwoodin tuhtia ja kunnianhimoista MaddAddam-trilogiaa. Kirja käynnistyy hetkestä, jossa Oryx ja Crake ja Herran tarhurit -romaanien tarinalinjat kohtaavat.

On kulunut puolisen vuotta lähes koko ihmiskunnan hävittäneestä keinotekoisesta pandemiasta. Herran tarhurit -ekokommuunin ja MaddAddam-bioterroristiryhmän harvat eloonjääneet ovat perustaneet yhteisön, joka yrittää selvitä hengissä uudessa maailmantilanteessa. Vaaroja aiheuttavat niin geenimuovatut älysiat kuin raa’an Verikuula-pelin koulimat väkivaltaiset veteraanit.

Pian myös nerokkaan Craken kehittelemät muuntogeeniset crakelaiset lyöttäytyvät ryhmän seuraan. Tämä laboratorioissa muovattu humanoidilaji edustaa luojansa näkemystä täydellisistä ihmisistä. Fyysisesti virheettömistä, mutta ajatuksiltaan naiivin lapsenomaisista crakelaisista on siivottu pois niin aggressiivisuus, mustasukkaisuus, omistamisenhalu kuin lihanhimokin.

Lammaslaumaa muistuttavat crakelaiset eivät ymmärrä pelon käsitettä, parittelevat vailla estoja ja syövät vain vihreitä lehtiä. He kommunikoivat laulullaan eläinten kanssa ja ovat perusluonteeltaan ystävällisiä, luottavaisia sekä hyväuskoisia. Tarinoiden kautta he ovat korottaneet Craken lempeäksi jumalhahmoksi. Hyväntekijäksi, jonka jokainen teko ja sana on autuas.

Asetelma rakentaa romaaniin antoisaa ristiriitaa, sillä juuri Crake loi Super-Onni-pillerit, jotka pyyhkivät ihmiskunnan olemattomiin. Hän koki, että totaalinen perikato oli ainoa keino pelastaa Maapallon luonto ja eläimet ihmisten ahneudelta ja tuhovimmalta.

Myyttiset kertomukset Craken urotöistä valottavat hienosti uskontojen syntymekanismeja ja tarinoiden voimaa. Legenda korvaa todellisuuden, ja huolimaton lausahdus ja sen epätoivoinen selitysyritys muuttuvat pyhäksi sanaksi. Niinpä crakelaisille on aivan turha väittää, ettei Vittu oikeasti tarkoita Craken lähettämää näkymätöntä sankaria, joka lentää heidän avukseen pahimman hädän hetkellä.

Myös elämäntapaopetukset on helppo saada juurtumaan, kun toteaa, että kyseessä on luojalta saatu käsky. Kun narratiivit toistuvat ja leviävät, niistä tulee uskonkappaleita, joiden totuutta ei sovi kyseenalaistaa.

Romaanin toinen keskeinen juonne on Herran tarhureita johtaneen Aatami Ensimmäisen veljen, Zebin, elämäntarina. Siihen kietoutuu myös suhde Tobyyn, kirjan keskushahmoon.

Zebin kautta lukijalle esitellään tuhoa edeltäneen maailman dystopistisia ulottuvuuksia. Yhteiskunta, jossa valta on valunut ahneiden suuryritysten käsiin ja ihmiset jakautuneet rikkaisiin ja köyhiin.

Korporaatioiden muurien sisäpuolisissa Piireissä nautitaan yltäkylläisestä elämästä, kun slummiutuneissa Rahvaanmaissa henki on halpa, palkka olematon ja seksibisnes kukoistaa. Terveysfirmalla menee taatusti lujaa, kun se ensin levittää tautia ja sitten myy siihen kalliita hoitokeinoja.

Perinteiseen tapaan piiskasta saavat myös äärikonservatiiviset tv-pastorit, jotka saarnaavat hyveellisyyttä ja nyhtävät seurakuntalaisiltaan rahat samalla, kun itse rypevät perversioiden keskellä.

Dystopiaosastolla Atwoodin romaani polkee moneen kertaan kaluttuja latuja. Hänen tekstinsä on kuitenkin niin valovoimaista ja kuvailunsa niin elämänmakuista, että sisällön kliseisyys on helppo antaa anteeksi. Sama pätee kirjan hetkittäisiin notkahduksiin poikakirjamaisen seikkailuviihteen ja harlekiini-romanssien tunnelmiin. Vastapainoksi kun on tarjolla moniulotteisia henkilöhahmoja, herkullista dialogia, piikikästä satiiria sekä aitoa huolta planeettamme tulevaisuudesta.

Kokonaisuutena MaddAddam-trilogia on vahva ja vaikuttava visio ihmiskunnan kohtalonhetkistä. Hyvää tieteiskirjallisuutta, joka tekijänsä ansiosta saanee lukijoita myös niistä piireistä, jotka yleensä suhtautuvat scifiin nyreästi. Ja mikäs sen hienompaa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15.

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2015 -tärpit

tonitahtivaeltaja Uutiset , ,

RA1WEBRakkautta & Anarkiaa
Tähtivaeltaja-tärppejä

Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali, Rakkautta & Anarkiaa, pärähtää jälleen syyskuussa (17.–27.9.) Helsingin valkokankaille. Kuten aina, joukossa on lukuisia laatuleffoja planeetan joka kolkalta.

Tässä 25 positiivisia kommentteja kirvoittanutta filmiä, jotka saattaisivat kiinnostaa juuri Tähtivaeltajan lukijoita. Elokuvissa tavataan!

An – Naomi Kawasen japanilaiselokuvassa otetaan ilo irti täydellisistä dorayakeista. Tapahtumien keskipisteessä ovat dorayakimyymälää pyörittävä keski-ikäinen Sentaro ja 76-vuotias an-hillomestari Tokue. Rauhallisen kauniin elokuvan sanotaan meditoivan ruoanvalmistuksen parissa.

The Brand New Testament – Mr. Nobody -elokuvasta tuttu Jaco Van Dormael iskee uusimmalla leffallaan Raamatun kimppuun. Kyseisessä kirjassa kun on kaikki ihan pielessä. Niinpä Jumalan kapinoiva tytär päättää oikaista virheet ja valaista Maan asukkaita asioiden oikeasta tilasta.

Chasuke’s Journey – Japanilaisen SABUn filmeissä on aina omaperäistä otetta. Tällä kertaa seurataan miestä, joka toimii taivaassa tarjoilijana. Kuinka käy, kun hän ihastuu elävään ihmistyttöön ja yrittää pelastaa tämän kuolemalta?

Crumbs – Erikoinen etiopialainen scifi-leffa, jossa leluhahmon kokoinen supersankari matkaa postapokalyptisen Etiopian halki löytääkseen tien taivaalla leijuvaan avaruusalukseen. Rahoitus filmille on kerätty kotimaansa ohessa Espanjasta ja Suomesta!

The Diary of a Teenage Girl – Phoebe Gloecknerin kehuttuun indie-sarjakuvaan perustuvassa elokuvassa teinityttö aloittaa suhteen äitinsä poikaystävän kanssa. Lisäpontta kokonaisuuteen tuo tapahtumien sijoittuminen 1970-luvun San Franciscoon.

Disorder – Posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivä entinen sotilas palkataan suojelemaan vauraan libanonilaismiehen perhettä. Jokin tuntuu kuitenkin olevan pahasti vinksallaan rauhallisessa kartanossa – vaiko sittenkin vain soltun päässä?

Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films – Räjähtelevän hauska ja nostalginen dokumentti filmistudiosta, joka tuotti valkokankaille reippaat määrät ihastuttavan hurtteja toimintafilmejä. Ihan pakkotsekattava kaikille kasarifaneille!

Extraordinary Tales – Episodielokuva sisältää animaatioversiot viidestä Edgar Allan Poen tarinasta. Ääninäyttelijöiksi on houkuteltu mm. Christopher Lee, Roger Corman ja Guillermo del Toro. Haudan takaa oman roolinsa suorittaa Bela Lugosi.

Green Room – Jeremy Saulnierin leffassa nuorten punkkareiden bändi jää loukkuun keikkapaikalle, jossa riehuu tappajia. Luvassa tiukkaa jännitystä, brutaalia väkivaltaa ja kurkkua kuristavaa klaustrofobiaa. Mukana geimeissä myös Patrick Stewart ja Imogen Poots!

The Laundryman – Mustalla huumorilla leivitetyssä taiwanilaisfilmissä pesulabisnes toimii kulissina palkkamurhaajaringille. Ongelmia aiheuttavat aiempien uhrien aaveet, jotka ryhtyvät kiusaamaan yhtä tappajista. Löytyisikö apu meediosta?

Liza, the Fox-Fairy – Unkarilaisen Károly Ujj Mészárosin viehkossa elokuvassa sairaanhoitaja Liza etsii rakkautta, mutta joutuu mustasukkaisen japanilaisen pop-tähden hengen kiroamaksi. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun vaihtoehtoiseen Budapestiin, jossa poliisit ovat tiukan marxilaisia mutta kansalaiset syövät pikaruokaravintoloissa ja lukevat kampaamossa Cosmopolitania.

Ivy – Huumori ja synkät salaisuudet kytkeytyvät yhteen Tolga Karaçelikin turkkilaisleffassa. Jännitys tiivistyy rahtilaivassa, josta ei ole ulospääsyä. Ruuan ja juoman loppumisen ohessa miehistöä kiusaavat selittämättömät ilmiöt.RA2WEB

Legacy of Soma: Aonoran – Mielenkiintoinen tapaus erikoisuudessaan. Japanin keskiajalle sijoittuva näyttävä taisteluseikkailu ei ole perinteinen elokuva, vaan teatterilavoille tehty suurtuotanto, joka on kuvattu ja käsitelty teatterilevitykseen.

The Lobster – Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimosin ensimmäinen englanninkielinen elokuva herätti Cannesissa innostusta. Surrealistisen hauskaksi mainittu leffa kertoo dystopistisesta lähitulevaisuudesta, jossa sinkkujen täytyy löytää pari 45 päivässä tai heidät muutetaan eläimiksi ja vapautetaan metsään. Elokuvan pääosassa loistaa Colin Farrell.

Marnie – Tyttö ikkunassa – Studio Ghiblin uusimman elokuvan on ohjannut Hiromasa ”Kätkijät” Yonebayashi. Brittikirjailija Joan G. Robinsonin palkittuun nuortenkirjaan perustuvassa kauniissa tarinassa 12-vuotiaan Annan ja aavekartanossa asuvan Marnien mystinen ystävyys ylittää ajan asettamat rajoitteet.

Miss Hokusai – 1800-luvun alkupuolelle sijoittuva kaunis anime kertoo tunnetun kuvataiteilijan räväkästä tyttärestä. Hinako Sugiuran mangaan perustuvan animaation on ohjannut Keiichi ”Summer Days with Coo” Hara.

Mr. Holmes – Frankenstein-ohjaaja James Whalen viimeisistä päivistä vaikuttavan Gods and Monsters -elokuvan tehnyt Bill Condon tarttuu nyt 93-vuotiaan Sherlock Holmesin elämään. Filmin keskiössä loistaa tälläkin kertaa Ian McKellenin vaikuttava roolisuoritus.

NH10 – Tummanpuhuvaa toimintaa Intiasta. Synkkä rikosdraama on mahdollisimman kaukana Bollywoodin normaalista värikkyydestä ja laulujen luikauttelusta. Nuorenparin romanttinen viikonloppu muuttuu helvetilliseksi henkiinjäämistaisteluksi.

Remake, Remix, Rip-off: About Copy Culture & Turkish Pop Cinema – Metkasti nimetty dokumentti kertoo turkkilaisten populaarielokuvien historiasta. Kuten Tähtivaeltajastakin on voinut lukea, maassa tuotettiin 1960- ja 1970-luvuilla läjäpäin kalkkunaisia rip off -versioita jenkkihiteistä, kuten Tähtien sodasta, Rambosta ja Teräsmiehestä. Mukana on runsaasti häiriintyneitä näytteitä näistä ”klassikoista”.

Song of the Sea – Fantastisessa euroanimaatiossa skottilegendojen selkietyttö karkaa isoäitinsä luota kohti merta ja vapautta. Loistava yhteensattuma, sillä uusimmassa Tähtivaeltajassa julkaistiin samoista taruista ammentava Sofia Samatarin novelli!

Suosurmat – Alberto Rodríguezin palkittua espanjalaistrilleriä on verrattu jopa True Detective -televisiosarjaan. Etsiväkaksikko tutkii nuorten tyttöjen murhasarjaa hämyisillä syrjäseuduilla, joita tappaja on terrorisoinut jo vuosien ajan.

Tale of Tales – Gomorra-leffalla mainetta niittäneen italialaisohjaaja Matteo Garronen englanninkielinen debyytti on synkkä satuelokuva, jota tähdittävät mm. Salma Hayek, Vincent Cassel, John C. Reilly ja Toby Jones. Aikuisten fantasiaksi kutsuttu maaginen filmi tihkuu pukuloistoa, kauniita maisemia, väkivaltaa ja arthouse-tyylittelyä.

Turbo Kid – Uudesta-Seelannista ponnistaa värikäs tieteisfilmi, joka repii hupia 1980-luvun kulttileffoista. Postapokalyptisessä tulevaisuudessa sarjakuvia fanittava nuori poika yrittää pelastaa pirteän Apple-tytön sadistisen Zeuksen kourista. Jehnaa!

Vierailu – Tanskalaisdokumentissa pohditaan, miten Maapallon kävisi, jos avaruusolennot saapuisivat planeetallemme. Mitä meidän tulisi kertoa heille ihmiskunnasta? Onko heillä ihmisoikeuksia? Entä mitä he haluavat meistä?

The Wakhan Front – Clément Cogitoren ohjaama, yliluonnollisen rajamailla kulkeva kertomus Afganistanin sodasta. Tuoreeksi ja kutkuttavaksi kutsutussa elokuvassa Ranskan armeijan kapteenin auktoriteetti murenee, kun hänen miehensä alkavat salaperäisesti kadota.

Toni Jerrman

RA3WEB

Sarjakuvat – Joe Kubert: Yossel

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

YosselkansiWEBJoe Kubert
Yossel – 19. huhtikuuta 1943

”Siellä tapettiin ihmisiä… Tuntevia, aistivia ihmisiä. Ammuttiin kylmäverisesti. Nuijittiin kiväärintukeilla. Puhkottiin pistimillä. Jätettiin lojumaan kaduille kuin roskat.”

Vuonna 2012 kuollut Joe Kubert tunnetaan parhaiten supersankarisarjakuvista, joita hän piirsi säännöllisesti 1940-luvun alusta lähtien. Vuosituhannen vaihteen tietämissä Kubert ryhtyi työstämään myös yhteiskunnallisesti merkittäviä, lähihistorian hirmutöitä valottavia sarjakuvia. Niitä ovat mm. viime vuonna suomeksi saatu Faksi Sarajevosta (ks. Tähtivaeltaja 3/14) sekä nyt ilmestynyt Yossel – 19. huhtikuuta 1943 (RW Kustannus).

Kubert on juuriltaan Puolan juutalainen. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti kuitenkin Yhdysvaltoihin. Yossel on eräänlainen entä jos -visio siitä, miten heille olisi saattanut käydä, jos he olisivat jääneet kotiseudulleen ja joutuneet natsien juutalaisvainojen uhreiksi.

Yossel1WEBElämältä katoaa pohja, kun Yosselin perhe pakkosiirretään Varsovan gettoon. Nuori poika pakenee ympäröivää nälkää, köyhyyttä ja kuolemaa piirrostensa sankarifantasioihin. Ne myös pelastavat hänet vanhempiensa kaasukammiokohtalolta, sillä saksalaiset sotilaat tykästyvät pojan kuviin ja haluavat pitää hänet huvittajanaan.

Lopulta koittaa päivä, kun sorretut nousevat natseja vastaan – tunnetun tuhoisin seurauksin. ”Voimme edes kuolla kuin ihmiset.”

Yossel on äärettömän vahva ja vaikuttava kertomus. Se tuo ihmisten todellisen kärsimyksen ja epäinhimillisen kohtelun lukijan iholle asti. Jo Varsovan geton olosuhteet ovat järkyttävät, mutta vielä pahempaa on luvassa, kun sarjakuva siirtyy keskitysleirien kalmankatkuisten kauhujen keskelle. Tämä tuntuu selkäpiissä asti.

Yossel3WEBSiinä missä Faksi Sarajevosta kärsi Kubertin supersankaritöistä tutuista kuvallisista maneereista, tuo Yossel mieleen lähinnä Will Eisnerin myöhäiskauden tuotannon. Osittain eroa selittää se, että Yosselin taide koostuu karheista lyijykynäluonnoksista, joista puuttuu tussauksen ja värien mukanaan tuoma viimeistely. Vakavahenkistä vaikutelmaa lisää dialogin sijoittelu tekstiruutuihin puhekuplien sijaan.

Yossel on yksi 2000-luvun pysäyttävimmistä sarjakuvajulkaisuista. Mestariteos, jota voi verrata jopa Art Spiegelmanin Maus-klassikkoon.

Hieman asian vierestä on pakko todeta, että jokaisen, joka Suomessa käyttää sanaparia ”graafinen romaani”, sietäisi saada selkäänsä. Oikea termi tässä yhteydessä on tietenkin sarjakuvaromaani.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15. Kyseinen numero ilmestyy elo-syyskuun taitteessa.

Yossel2WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 5

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , ,

JesusChristVampireHunterKansiWEBJesus Christ Vampire Hunter

Kyllähän te kaikki Jeesus Kristuksen tunnette? Tuon Jumalan pojan ja vampyyrien pahimman vihollisen? Tai kuten Jesus Christ Vampire Hunterin nimibiisi asian kertoo: ”He came from Heaven, two sticks in his hands … it’s all good, it’s allright, everybody gets laid tonight…”

Ihmeiden aika ei ole ohi, ja nyt tuntuu ihan siltä kuin joku olisi muuttanut aivoni viiniksi. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä tämän kanadalaisen amatöörijeesustelun talssaus vetten päällä – tai ylipäätään Kristuksen uudelleensyntymä ”seksikkäitä” verenimijöitä tulvivan kungfu-musikaalin tähdeksi!

Huolella mietitty ja käsikirjoitettu elokuva heittää ilmaan ajatuksen, että vampyyrien täytyy nylkeä lesboja kyetäkseen kulkemaan auringonvalossa (tälle löytyy ihan tieteellinenkin selitys suolia innokkaasti penkovan hullun tohtorin toimesta). Nyt kuitenkin kirkossakin on huomattu lähistön naisten harveneminen, joten piikkimohikaanipäinen punk-pappi lähetetään noutamaan Jeesusta apuun.

JesusChristVampireHunter1WEBEnsi töikseen Kristus viskoo pari munille potkivaa naisvampyyriä siunaamaansa järveen. Seuraavaksi miehen kungfu-taidoista saavat näytteen nenille hyppivät ateistilaumat. Myöhemmin vaajan korvikkeesta käyvät niin rumpupalikat, hammastikut kuin sokeiden kepitkin.

Aivan yksin Jeesus ei sentään joudu mittelemään pahisten kanssa, sillä apuun rientävät myös Mary Magnum, viininpunaiseen kumihaalariin puettu Vatikaanin agentti, sekä El Santo, tuo Meksikon lahja vapaapainille…

JesusChristVampireHunter2WEBOnko Jesus Christ Vampire Hunter huono elokuva? No, totta totisesti on! Ovatko Jesus Christ Vampire Hunterin taistelukohtaukset maailmankaikkeuden surkeimpia? No, totta totisesti ovat! Kestääkö Jesus Christ Vampire Hunterin katsoa selvinpäin? No, totta totisesti ei!

Jumalan poika rulettaa über alles! Go, Jesus, go!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/03.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä – no ei todellakaan! Ei tätä hulluutta voi ihmisen poika enää kestää, rajansa kaikella! Se on loppu nyt. Eli ensi viikolla palaamme blogissa normaaliin päiväjärjestykseen.

Lohdutuksena voit tsekata vaikkapa nämä laatuleffojen esittelyt:

Death Bed: The Bed That Eats

Yor, the Hunter from the Future

Aachi & Ssipak & co

JesusChristVampireHunter3WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 4

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , , ,

RobotMonsterKansiWEBRobot Monster
aka Monster from Mars
aka Monsters from the Moon

Aikoinaan sitä osattiin tehdä kahjoja elokuvia! Kelpo esimerkki tästä on Phil Tuckerin vuonna 1953 ohjaama Robot Monster. Se on hämmästyttävän kökkö, mutta vastustamattoman viihdyttävä hääkakku.

Maapallo on tuhon oma! Ihmiskunnasta on jäljellä enää rippeet! Tarkkaan ottaen kahdeksan henkeä. Kaikki muut ovat kuolleet gorillapukuun ja sukeltajankypärään sonnustautuneen Ro-Man-avaruushirviön (George Barrows) sädeaseiden tulituksessa. Edes atomipommit eivät ole pysäyttäneet robomuukalaista. Syrjäisessä luolassa oleskelevalla Ro-Manilla on kuitenkin ongelma. Aina kun teletappi-ET soittaa saippuakuplia puhaltelevalla näköradiollaan kotiin, pomo uhkailee rangaistuksella. Viimeisetkin ihmiset on tapettava!

RobotMonster2WEBHelpommin sanottu kuin tehty, sillä henkiinjääneet ovat immuuneja kuolonsäteelle. Syynä tähän on kaikki mahdolliset taudit parantava seerumi, jonka toimivuutta professori-isä on ensitöikseen testannut perheeseensä sekä työtovereihinsa! Pari tutkijaa kokee kuitenkin karvaan kohtalon, kun he yrittävät lentää Maata kiertävälle avaruusasemalle. Ro-Man näet huomaa raketin ja räjäyttää sen taivaan tuuliin. Huonosti käy myös lelulentsikan näköiselle satelliittitukikohdalle. Puff!

Ihmissuvun kohtalo on siis vanhan proffan, tämän vaimon, hehkeän Alice-tyttären, Aliceen ihastuneen viriilin sulhon sekä kahden pikkulapsen varassa. He piilottelevat aivan robottimonsterin luolan nurkilla ja toivovat, että tunteeton kone antaisi tällä kertaa armon käydä oikeudessa. Ajatuksia vaihdetaan isolla kuvapuhelimella. Ro-Man lupaa antautumisesta kuitenkin vain pikaisen, kivuttoman kuoleman.

RobotMonster3WEBTämä ei lannista perhettä, joka päättää ryhtyä viettämään häitä! Seremonian päätteeksi vastanaineet lähtevät pusikkoon pussailemaan. Huomattavasti skidimpi tytär livahtaa heidän peräänsä ja törmää hetimiten Ro-Maniin, joka yltyy kyselemään: ”Mitäs täällä teet, pikku tyttö?” Johon pölhö-Carla vastaa: ”Isäni ei anna sinun satuttaa minua!” Jolloin Ro-Man kuristaa tytön kuoliaaksi!

Sitten gorillahirmu rientää lempiväisten perään, sillä hän on polttanut ohjainkääminsä ja rakastunut ihmislikkaan. Pian hän jo kantaakin rimpuilevaa Alicea luolalleen bondage-leikkeihin. ”Voisitko koskaan rakastaa minua kuin ihmistä?”

Asioiden kehitys ei ilahduta Ro-Manin pomoa, joka rähjää saippuakuplaradion välityksellä tunteiden turhuudesta ja tuhoamisen välttämättömyydestä. Lopulta pääjehu ampuu sormistaan säteitä, jotka tappavat Ro-Manin ja saavat jostain toisesta elokuvasta lainatut esihistorialliset hirmuliskot tappelemaan keskenään (älä minulta kysy!).

RobotMonsterKuva1WEBRobot Monsterin loogisista aukoista voisi ajaa läpi tuhannella marsmönkijällä, ja sen älytön tarina sekä pahvinen ihmiskuva liikkuvat vähintäänkin infantiililla tasolla. Tälle kaikelle tarjoillaan kuitenkin pätevä selitys. Koko filmi on näet liikaa pulp-scifiä lukeneen pikkupojan unta! Jehna jee!

Pitkästymään ei Robot Monsterin seurassa pääse edes yrittämällä. Kamalat repliikit polttavat reikiä aivokuoreen, ja Ro-Manin löntystely pitkin mäkistä kivikkoa on hurjaa seurattavaa. Kuva myös välähtelee vähän väliä negatiiviksi, mikä ilmeisestikin edustaa kuolonsäteen välkettä – tai jotain.

Robot Monsterin traileri hehkuttaa, että kyseessä on brutaalin realistinen kuva ihmiskunnan kauhujen täyteisestä tulevaisuudesta! ”Näe kiihkeä kaunotar puolihullun hirviön kourissa!” Ei kannata ottaa väitettä ihan tosissaan…

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/07.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

RobotMonster4WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 3

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , ,

ManosKansiWEBManos: The Hands of Fate

Ed Wood on kalkkunaelokuvateollisuuden suurin sankari. Oman tukevan paikkansa alan historiikeissa ansaitsee myös Harold P. Warren, jonka loistelias filmiura jäi vain yhteen ohjaukseen. Manos: The Hands of Fate (1966) on kuitenkin sen luokan tumpelointia, että se istuisi saumattomasti myös Woodin filmografiaan.

Leffan ensimmäinen kymmenminuuttinen kuluu kameran seuratessa autoilevaa pariskuntaa. Michael (Warren itse), vaimo Margaret (Diane Mahree) ja pikkutytär Debbie (Jackey Neyman) hoilaavat lastenlauluja ja kiistelevät matkareitistä körötellessään pitkin syrjäisiä hiekkateitä. Tarinan mitättömyyttä korostavat leikkaukset urheiluautossa pussaileviin nuorukaisiin, joita poliisit käyvät tämän tästä kiusaamassa.

Juonenriekale nytkähtää liikenteeseen, kun aviopari päätyy illan pimetessä tyhjästä ilmestyneelle talonrähjälle. Mökin ovella tutisee Igorin ja Renfieldin pilakuvaversio Torgo (John Reynolds). Klenkkaava, ympärilleen tauotta pälyilevä partaheppu ilmoittaa huolehtivansa talosta Mestarin poissaollessa. ”Hän on lähtenyt tästä maailmasta, mutta on aina luonamme, missä ikinä kulkeekin.” Todellisuudessa Mestari (Tom Neyman) on päivätorkuilla kellarissa yhdessä paikoilleen jähmettyneen vaimokatraansa kanssa.

Manos2WEBTorgon ja Margaretin vastustelusta huolimatta Michael päättää, että perhe majoittuu yöksi taloon. Kaatopaikalle kuuluvan rötiskön olohuoneessa kauhistellaan pahaenteistä maalausta, joka esittää Mestaria ja tämän helvetinhurttaa. Repliikkejään toisteleva tärinätalonmies myös ilmoittaa, että Mestari on ihastunut Margaretiin ja haluaa tämän tuoreimmaksi vaimokseen. Mutta Torgopa ei aio antaa naista isännälleen, vaan haluaa pitää tämän itsellään.

Tässä vaiheessa aviopari ryhtyy pohtimaan paikalta poistumista, mutta valitettavasti auto on tehnyt tenän eikä suostu enää käynnistymään. Puhelintakaan ei mökistä löydy, sillä maestro ei hyväksy moderneja hilavitkuttimia. Niinpä pariskunnan on pakko vetäytyä makuuhuoneeseen nukkumaan.

Lopulta Mestarikin päättää näyttäytyä. Hän kohoaa kivipaadeltaan ja ryhtyy latelemaan rukouksia Manos-jumalalle. ”Oi sinä alkukantaisen pimeyden olento. Sinä, joka asustat maailmankaikkeuden ytimessä, yön pimeässä kuilussa. Sinä lahjoitit uskollisille palvelijoillesi ikuisen elämän. Pyhän Manoksen tahto tullaan täyttämään.”

Manos1WEBLoitsutessaan Mestari levittelee jatkuvasti käsiään paljastaakseen mustan kaapunsa punaiset sormikuviot. Ele on mitä ilmeisimmin tarkoitettu uhkaavaksi. Paljon pelottavampia ovat kuitenkin näyttelijän liimatukka ja tekoviikset. Mielipuolisen kahjosta toljotuksesta nyt puhumattakaan.

Mestarin vanavedessä heräävät myös hänen valkoisiin huntuihin sonnustautuneet vaimonsa, jotka ryhtyvät saman tien kälkättämään ja nalkuttamaan yhteen ääneen. Väittelyn pohjalla siintävät kysymykset siitä, tarvitseeko sandaalisiippa enää yhtään vaimoa lisää ja pitäisikö kutsumattomien vieraiden tyttölapsi tappaa vai ei. Riita yltyy lopulta maailman surkeimmaksi leikkipihatappeluksi, jossa huntuneitokaiset pyörivät pöllyävällä hiekalla minuuttikaupalla. Sillä välin maestro kurittaa omapäistä Torgoa tuimalla katseella. Ja hohottaa sairaalloisesti. Lisäksi hän ilmoittaa olevansa permanentti.

Saadakseen alaisensa takaisin kuriin ja herran nuhteeseen Mestari päättää, että sekä Torgo että vaimoista vanhin uhrataan Manokselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tapettavia silitellään ja läpsitään ja heidän silmiensä edessä vatkataan sormia. Kuten arvata saattaa, moiseen kohteluun ei kuolisi edes likainen karvamatto.

Manos3WEBRituaalipelleilyn aikana Michael perheineen on ehtinyt paeta paikalta. Älykköinä he kuitenkin päättävät palata talolle, koska Margaret ei tykkää juoksennella pimeässä. Ja kuis ollakaan, Mestari ilmestyy heti ovelle heitä vaanimaan. Yllättäen Michael kaivaa taskustaan aseen ja ampuu Manoksen palvelijaa naamatauluun.

Onko Mestari voitettu? Eikö hän olekaan kuolematon? Uskoo, ken tahtoo. Varmemmaksi vakuudeksi esiin rullataan vielä pitkä epilogi, joka kertoo, kuinka tässä kaikessa kävikään.

Manos: The Hands of Fate on hellyttävän kömpelö elokuvan irvikuva. Juonellisesti ja kerronnallisesti se on täyttä puppua. Amatöörimäisyys paistaa esiin joka rakosesta. Hurmos elokuvan äärellä onkin lähes täydellinen. Jos herra Warren ei olisi jo ehtinyt kuolla, olisin heti lahjoittanut hänelle kolme euroa seuraavaa mestariteosta varten.

Manos4WEBManos on ikuinen! Tästä käy todisteena myös vuoden 2010 Jyväskylän Finncon, jossa punasormikaapuun sonnustautunut Mestari kulki julkeasti ihmisten ilmoilla kauhua kylvämässä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/11.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

Elokuvat – Kalkkunakesä 2

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , , ,

BloodsuckerLeadsTheDanceKansiWEBThe Bloodsucker Leads the Dance
– La sanguisuga conduce la danza

Hölmömpi saattaisi erehtyä olettamaan, että kauhuelokuva The Bloodsucker Leads the Dance (1975) kertoo vampyyreistä. Tai edes tanssivista iilimadoista. Mutta ei. Todellisuudessa italialaisen Alfredo Rizzon ohjaama giallo ei ole edes erityisen keltainen.

Irlanti, 1902. Raha on tiukassa ja teatteriseurue hajoamassa. Hyvästejä ollaan jo jättämässä, kun paikalle pöllähtää kreivi Richard Marnack (Giacomo Rossi-Stuart). Hän ilmoittaa ihastuneensa kauniiseen Evelyniin (Patrizia De Rossi) ja kutsuu tämän vierailulle linnaansa. Mukaan pienelle saarelle lähtevät vulgääristi flirttaileva Cora (Krista Nell), tähän onnettomasti rakastunut nössö Samuel sekä tyttöystävät Rosalind ja Penny.

Mutta onko kreivi pelottavan salaperäinen vaiko vain kiehtovan kohtelias? Ja kuis kummassa herran entinen vaimo on valokuvissa täsmälleen saman näköinen kuin Evelyn?

BloodsuckerLeads3WEBGoottilinnan palvelijakunta on kovin vinksahtanut. Tirkistelevä talonmies Gregory (Luciano Pigozzi) on kaikkien mielestä ruma kuin sisäsiittoinen apina. Isäntäänsä palvova taloudenhoitaja Sybil (Femi Benussi) suhtautuu tulokkaisiin avoimen vihamielisesti. Hovimestari Jeffrey rukoilee puolestaan tulikivenkatkuista kohtaloa syntisille portoille: ”Herra, rankaise näitä jumalattomia naisia, ihmiskunnan häpeäpilkkuja, pahuuden tuoksuvia kukkia!”

Juonikuvion maatessa pysähdyksissä katsojaparka pääsee seuraamaan Rosalindin ja Pennyn kesyjä lesboleikkejä, Coran seikkailuja paikallisen kalastajan pedissä sekä Evelynin ja kreivin teennäisen hihittelevää kuhertelua. Saamme myös kuulla traagisesta sukukirouksesta – kuinka sekä Richardin isä että isoisä ovat leikanneet vaimonsa kaulan poikki. Verisiin akteihin käytetty tikari komeilee yhä linnan seinällä…

BloodsuckerLeads1WEBOli siellä myös joku tarina kummituksesta, jota kiusaa salaisuus, jota ei voi paljastaa. Tähän teemaan ei vain jatkossa muisteta enää palata.

Filmin loppupuolella päästään vihdoin asiaan, eli ihailemaan pihalta ja sängystä löytyviä teatterinaisten irtopäitä. Pakoon ei pääse, sillä mustavalkoisissa (!) arkistofilmilainoissa meri myrskyää niin, ettei ulapalle ole veneillä asiaa.

Hellyttävän kömpelösti toteutetun ja jäykästi näytellyn elokuvan käsikirjoitus on varmaan rykäisty kasaan ihan lennosta. Harvat juonenkäänteet ovat järkijättöisiä, ja huonosti englanniksi dubattu dialogi kankeampaa kuin byrokraatin polvinivelet. Jotain kieroa viehätystä tässä silti on.

Leffan päätöskohtaus yltyy sitten jo sen tason dadaan, ettei härömmästä väliä. Paljastuksia ei ole pakko lukea tai uskoa!

BloodsuckerLeads4WEBSaarelle pöllähtänyt poliisietsivä toteaa Agatha Christien sankareiden tapaan jokaisen läsnäolijan vuorollaan syylliseksi murhiin. Osa heistä jopa tunnustaa nämä urotyöt – ihan siitäkin huolimatta, ettei niitä ole tehnyt. Lisäksi todistetaan, että Evelyn on oikeasti kreivin entinen vaimo – vaikka ei olekaan. Lisäksi joku on joskus jossain passitettu mielisairaalaan.

Mutta hei, ei tämä vielä mitään, sillä todellisuudessa tappaja on kuin onkin kreivin ex-vaimo! Hämmentävän selityksen mukaan mustasukkainen Sybil (”Nuori sieluni oli tunnekuohun vallassa.”) on pitänyt naista vuosia vankinaan ja siinä samalla aivopessyt tämän murhaajaksi… Tämä on kuulkaa sen verran hanurista repäisty käänne, että sitä on ihan mahdoton arvata etukäteen. Tuskin sitä tiesi edes ohjaaja kuvauksia aloittaessaan.

BloodsuckerLeadsJulisteWEBDvd:n takakansi kehtaa väittää, että The Bloodsucker Leads the Dance on ”vimmaisen kiehtova esimerkki tirkistelevästä goottikauhusta” ja että tarjolla on ”juuri oikea määrä alastomuutta ja lesbokohtauksia”.

Samalla perättömällä linjalla jatkavat elokuvan alkuperäiset julisteet, joissa esiintyy pyssyjä heiluttavia kaunottaria. Ei leffassa mitään pyssyjä nähdä.

Nyt särkee päätä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

Elokuvat – Kalkkunakesä 1

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kalkkunakesä , , , ,

TurkishStarWarskansiWEBTurkish Star Wars
– Dünyayi Kurtaran Adam

Turkkilaisen elokuvataiteen kuuluisin rip off -tuotos on erilaisina bootleg-videoina ja -levyinä maailmalle levinnyt Turkish Star Wars (1982). Jo muutenkin kajahtaneen kalkkunaräpellyksen käsittämättömyyttä vain lisää englanninkielinen tekstitys, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

”Tällä aikakaudella Maan kansakunnat, sivilisaatiot, rodut ja uskonnot lakkasivat olemasta erillisiä valtioita ja tulivat yhdeksi olennoksi.”

Minuuttikaupalla jatkuva alkuselostus on täyttä happoa: On kulunut satoja tuhansia vuosia ja avaruusaika on muuttunut galaksiajaksi. Samalla Maapallo ja aurinkokunta ovat siirtyneet linnunradalle. Primitiivisyyteen vajonnut ihmiskunta lentelee ympäriinsä avaruusaluksilla ja tavoittelee kuolemattomuutta. Maapallo on räjäytetty useaan kertaan pieniksi pirstaleiksi. Siitä huolimatta planeetta on yhä ehjä ja sitä suojaa päällyste, joka on tehty tiivistetyistä ihmisaivoista. Juu, kyllä siinä ihan selvästi näin sanotaan!

”Kun he menettävät itseluottamuksensa, heidän aivonsa tulevat juuri sellaisiksi kuin haluan.”

TurkishStarWars3WEBKaiken tämän sepustuksen taustalla pyöritetään sitten uudelleen ja uudelleen samoja Tähtien sodasta ”lainattuja” kuvamateriaaleja! Joiden taso on sitä luokkaa, että näyttäisivät kuvatun salaa elokuvateatterin kankaalta. Musiikki- ja äänitehostepuolella filmin harjoittaman ryöstöviljelyn kohteeksi ovat päässeet erityisesti Flash Gordon sekä Kadonneen aarteen metsästäjät.

”Eli yksi niistä Maapallon osista on tämä paikka ja sen omistaja, Wizard, aikoo valloittaa Maapallon.”

Käynnissä on sota, jossa kuolematon Wizard yrittää tuhota Maapallon, mutta planeettaa ympäröivän aivomolekyylisuojakuoren takia touhu ei ota onnistuakseen. Niinpä hassusti pukeutuva miekkonen haluaisi kaapata parit ihmisaivot tutkittavakseen. Tähän tarjoutuukin tilaisuus, kun kaksi turkkilaista hävittäjälentäjää syöksyy hullunrohkeasti hänen alusarmadansa kimppuun. Jälleen kerran Lucasin tuotoksesta pätkittyjen kohtausten avulla.

”Yksikään vartalo ei voi vastustaa minua avaruudessa. Tämä on sotaa älykkyydestä.”

TurkishStarWars1WEBLentäjäsankarimme joutuvat pahiksen kivikkoiselle planeetalle, jossa kohtaavat niin pönttöpäisiä robotteja, kirkkaanpunaisia karva-alieneita, luurankosotureita, muumioita kuin pallinaamaisen naiskaunottarenkin. Hahmojen ulkoista loistoa toteuttamaan on todennäköisesti palkattu leikkikoulun näytelmäkerhon heikkolahjaisimmat lapsukaiset.

”Olen nähnyt arvoitustesi voittamattomat voimat. Me taistelemme.”

Pääosa loppuelokuvasta koostuukin sitten tappeluista, joissa turkkilaisjäärät sananmukaisesti läpsivät vihollisen kätyreitä kerta toisensa jälkeen korville – väliin kyllä myös kädet ja jalat irtoilevat karateiskuin. Nopeutetut taistelut ovat yhtä mielenkiintoisia kuin vessanpöntön pinnanmuodostuksen tutkailu. Asiaa ei ainakaan auta tekijätiimin täydellinen kyvyttömyys rakentaa minkään tason koherenttia kuvakerrontaa. Ohjaus heiluu minne sattuu ja leikkaaja pätkii viimeisetkin järjet pois omalaatuisilla välikuvilla.

”Luurankoja tuli naisten sijasta.”

TurkishStarWars4WEBPotpuripuuroa piristävät eräät todella huikeat dialogirupeamat sekä osiot, joissa selvitellään nykytilanteen taustoja. Esimerkiksi pahiksen planeetalla sijaitsevat egyptiläiset pyramidit kuulemma todistavat, että miljardeja vuosia sitten eläneillä Maapallon ihmisillä oli käytössä atomivoimaa. Kristusta esittävistä kuvista selviää puolestaan totuus Jeesuksen tuhansia metrejä maan alle rakennuttamista kaupungeista… Jotenkin asioihin kytkeytyvät myös islam, Muhammed, Koraani sekä ihmiskunnan 13. heimo. Kaikki nämä tiedonsirpaleet johtavat sankarimme kuparisen pahvimiekan ja aivorasian luo. Niiden avulla Wizard on ehkä voitettavissa.

”Nuo ovat liian hapannaamaisia. Olisi kivaa, jos joitain pimuja minihameissa olisi tulossa.”

Uskomattomana kurana Turkish Star Wars on ihan pakkokatsottavaa kamaa!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/06.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

TurkishStarWarsFotoWEB