Toni Jerrman

Kirjat – Glen Cook: Varjot pitenevät

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

GlenCookVarjotPitenevatWEBGlen Cook
Varjot pitenevät
Shadows Linger
Suom. Markus Harju. Vaskikirjat

Varjot pitenevät on toinen osa Glen Cookin 1980-luvulta kotoisin olevaa Musta komppania -sarjaa. Tarjolla on kovaksikeitettyä fantasiaa rujon palkkasoturijoukon edesottamuksista.

Mustalla komppanialla on vuosisataiset perinteet ja syvälle miesten selkärankaan iskostuneet toimintatavat. Komppania on heille isä, äiti ja perhe, tappaminen toinen luonto. Taistojen tiimellyksessä armolla tai moraalikysymyksillä ei ole sijaa. Komppania ei myöskään valitse sodissa puoltaan vaan työskentelee uskollisesti sille taholle, joka heidän palkkansa sattuu maksamaan.

Romaanin käynnistyessä Musta komppania on toiminut jo vuosia omaa imperiumiaan rakentavan velhokeisarinna Ladyn käsikassarana. Kapinapesäkkeitä on tukahdutettu ja valtakunnan rajoja levitetty. Vähitellen mukaan on kuitenkin hiipinyt väsymys ja epäily. Ikiaikaista vakaumusta nakertaa tunne, ettei koko elämän tuhlaaminen pimeyden voimien hyväksi välttämättä ole se ainoa oikea tie.

Komppanian uusin tehtävä vie heidät kauas pohjoiseen, Katajan köyhään rannikkokaupunkiin. Siellä on sikiämässä jokin Ladyakin voimallisempi pahuus, groteski musta linna, joka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän ruumiita sen kitaan syötetään. Katajassa palkkasoturien etujoukko kohtaa myös vanhan taistelutoverinsa, Korpin, jäljet. Tämän kantamat salaisuudet saattavat syöstä koko Komppanian perikatoon.

Romaanin kertojana toimii jälleen Komppanian aikakirjoja pitävä Puoskari. Hänen ohessaan tarinan keskiöön nousee Katajan nuhjuisissa slummeissa krouvia pyörittävä Shed. Shed on itsesäälissä rypevä opportunistinen pelkuri, jonka velat ylittävät moninkertaisesti hänen tulonsa. Koronkiskurien puristuksessa hän päätyy anteeksiantamattomiin tekoihin.

Lukuisista heikkouksistaan huolimatta Shed ei ole yksioikoinen hahmo. Kaiken niljakkuuden alla sykkii yhä omatunto sekä hetkittäin orastava tarve tehdä hyvää.

Juuri kirjan päähenkilöiden aidolle maistuva harmaus onkin yksi Cookin tarinan vetovoimista. Harvaa kirjailijan luomaa hahmoa voi juntata mustavalkoakselin ääripäihin, koska jokaisessa heistä piilee mahdollisten valintojen koko kirjo. Mikä luonteenpiirre nousee vahvimmin esiin, juontaa useimmiten juurensa elämäntilanteeseen, jossa he kulloinkin kärvistelevät.

Toinen Cookin oivalluksista on kuvata hirmuhallitsijoiden keskinäistä kädenvääntöä tavallisten rivisotilaiden näkökulmasta. Miehet vain marssivat minne käsketään, eikä heillä ole mitään sanomista taisteluiden päämääristä tai suurista strategisista linjoista. He tarpovat mudassa ja liejussa samaan aikaan, kun velhot käyvät heidän päidensä yllä silmitöntä tuhoa kylväviä, käsittämättömiksi jääviä maagisia otteluita.

Lepsun alun jälkeen Varjot pitenevät -romaani laukkaa eteenpäin kiitettävän kiivasta tahtia ja tarjoilee useampiakin tarinallisia yllätyskäänteitä. Cook ei ole kielellinen virtuoosi, mutta hänen hienouksista riisuttu ilmaisunsa istuu tykittävän toimintasisällön ja romuluisen ihmiskuvauksen ristisiitokseen.

Musta komppania -sarja on vetävää nannaa synkänpuoleista maailmankuvaa edustavan fantasian ystäville.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/16.

Sarjakuvat – Preacher x 2

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

Preacher1kansiWEBGarth Ennis & Steve Dillon:
Preacher Deluxe 1 ja 2

Räävittömyys ja sikasairaat henkilöhahmot ovat kovassa huudossa Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher-sarjakuvassa. Alkujaan 1990-luvun jälkipuoliskolla ilmestynyt Vertigo-tuotos on jälleen ajankohtainen, sillä sarjakuvan tv-versio lävähtää ruutuihin tänä kesänä. On myös ilahduttava huomata, etteivät vuosikymmenet ole syöneet Preacherin terää, vaan sarja maistuu yhtä tuoreelta ja anarkistiselta.

Parhaalla mahdollisella huonolla maulla toteutettu Preacher nytkäyttää aivot raiteiltaan jo alkuasetelmallaan. Taivaassa kuohuu, sillä Jumala on jättänyt valtakuntansa oman onnensa nojaan. Lisäksi enkelin ja demonin seksileikeistä syntynyt väkivahva Genesis on karannut Maan päälle. Tämä saa osan enkeleistä raivon partaalle ja toiset hukuttamaan murheensa tuoppiin.

Maassa Genesis humahtaa alkoholistipastorin, Jesse Custerin, pääkoppaan. Näin Jesse saa kyvyn käskyttää ihmisiä sanoillaan. Taidolle tulee tarvetta, kun miehen perään rientävät niin teksasilaiset lainvalvojat, Kristuksen pyhää verenperintöä vaaliva salaseura kuin Taivaan ikioma pyssysankari, kaikki vastaantulijat lahtaava Tappajien pyhimys.

Preacher2WEBAivan yksin Jesse ei rääkkiin joudu, sillä hänellä on seuranaan aseintoinen ex-tyttöystävä Tulip, juoppo irlantilaisvampyyri Cassidy sekä John Waynen haamu. Yhdessä he ryhtyvät etsimään luomakuntansa hylännyttä Jumalaa, jotta voisivat vaatia tätä tilille teoistaan.

Hurmeisen pohjaidean ympärille laadittu tarina vetää kokonaisuuden entistä hurjemmille kierroksille. Erityisen paljon hupia revitään värikkäistä sivuhenkilöistä, jotka eivät ole tervehenkisyyttä nähneetkään.

Heti kärkeen esiin pelmahtaa kovapintainen etelävaltiolaissheriffi, joka on vakuuttunut siitä, että kaikkien pahojen tekojen takana ovat ”marsilaiset neekerit”. Jessen sukulaisten rinnalla normimaailman kiihkouskovaiset punaniskajuntit ovat puolestaan maltillisuuden ja suvaitsevaisuuden perikuvia. Unohtaa ei myöskään sovi sysirumaa Persnaamaa ja perversioissa rypevää Jesus de Sadea. Tai psykopaattisia sarjamurhaajia, kahjoja poliiseja ja huoraavia seksuaalietsiviä.

Preacher6WEBSarjakuvan kielenkäyttö hylkää jo kättelyssä poliittisen korrektiuden. Törkyturvat tuuttaavat tuutista ulos loukkauksia ja kirosanoja sellaista tahtia, että harvemmin näkee. Samalla intomielellä on toteutettu sarjan väkivalta, joka yltää pikkutarkkaan graafisuuteen. Kun aseilla ammutaan, aivomassa lentää ja puolikkaat leukaperät roikkuvat juuri ja juuri naamassa kiinni. Sarjan rienaava ilonpito on toki monin osin itsetarkoituksellisen rajua, mutta se ei tunnelmaa häiritse.

Kaiken tabujen raastamisen keskelläkin Preacheristä löytyy myös älyä ja herkkyyttä. Ennisin teksti perkaa monin tavoin myyttistä amerikkalaista mielenmaisemaa sekä populaarikulttuurin ikoniseksi kasvanutta kuvastoa. Paljon tilaa saavat myös päähenkilöiden keskustelut, jotka valaisevat hienosti heidän luonteitaan, ystävyyttään ja aiempia kokemuksiaan.

Preacher1WEB

Kokonaisuudessaan Preacheriä voi kuvailla monella sanalla. Nerokas, riemastuttava, raikas ja sympaattinen ovat ne, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen. Niiden perään on silti pakko heittää sellaisia termejä kuin hävytön, raaka, rietas ja rivo. Eli kukkahattutädeille tai puhtoisten romanssien ystäville sarjaa ei voi suositella. Me muut sen sijaan hihkumme ilosta saarnamiehen äärellä.

RW kustannus on kevään aikana julkaissut suomeksi kaksi Preacher Deluxe -kokoelmaa. Kovakantiset kirjat kattavat alkuperäisen lehden 26 ensimmäistä numeroa – toisin kuin Egmontin vuonna 2002 julkaisemat pehmeäkantiset albumit, joissa ehdittiin käydä läpi vain seitsemän lehden materiaalit. Teoksia täydentävät Glenn Fabryn upeat kansimaalaukset sekä usean tekijän kuvagalleria.

Preacher3WEB

Jos nyt jotain louskuttamista pitäisi löytää, niin Jessen käskyäänen ladontatyylin muuttuminen ensimmäisen ja toisen kirjan välillä on hämäävää. Oudolta tuntuu myös suomentajan idea kierrättää Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin sanoitusta San Franciscossa soittavan 1990-lukulaisen jenkkipunk-bändin keikalla. Kuten myös ne muut mukaan ahdetut suomalaisbiisit ja -viitteet. Magneettimedia-heitto on sitten jo niin tökerö anakronismi, että pahaa tekee. Mutta nämä nyt ovat pieniä kauneusvirheitä muuten hulppeissa teoksissa.

”Jos en saa, mitä haluan, me kaikki pääsemme seuraamaan, kuinka pullapoika yrittää syödä omat ihratissinsä… Ja sehän kuulostaa maanmainiolta illanvietolta.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/16.

Preacher5WEB

Uutiset – Finncon, Eurocon & Worldcon

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen , , ,

Finncon2016WEBFinncon 2016

Muistan sen kuin eilisen! 1980-luvun, jolloin pistimme Tom Ölanderin ja muiden fandom-dinosaurusten kanssa pystyyn Suomen ensimmäiset Finncon-festivaalit. Tai no, todellisuudessa muistan vain Ölanderin tarjoamat vihreät scifi-drinkit. Onneksi muu ei ole edes tarpeen, sillä sittemmin Finnconit ovat kulkeneet voitosta voittoon kiitos uusien fandom-sukupolvien.

Ja tänä kesänä on jälleen mahdollisuus juhlia kaikkea sitä, mikä tekee scifistä ja fantasiasta niin mahtavaa. Eli jo parin viikon päästä – tarkemmin sanottuna 1.–3. heinäkuuta – Finncon 2016 valtaa Tampereen yliopiston. Rientäkää siis kaikki mukaan geimeihin, joihin on vapaa pääsy! Luvassa rutkasti mielenkiintoista ohjelmaa, hienoja kirjailijavieraita sekä tietenkin tuhansia alan harrastajia.

Mutta lainataanpa loput infot suoraan Finnconin tiedotteesta:

Tämän vuoden Finnconin teemana ovat sadut ja ne näkyvät ohjelmassa monin tavoin. Satuja käsitellään niin modernin audiovisuaalisen kulttuurin kuin perinteisen kirjallisuuden näkökulmasta.

Tapahtumassa on lähes sata tuntia puheohjelmaa (luentoja, paneelikeskusteluja, haastatteluja) sekä muuta oheisohjelmaa, kuten työpajoja ja naamiaiset. Tampereella jaetaan myös monia alan keskeisiä palkintoja.

Finnconin kunniavieraiksi saapuvat brittikirjailija Jasper Fforde, suomalainen kirjailija Anne Leinonen sekä amerikkalainen kirjailija Catherynne M. Valente. Fanikunniavieraaksi saapuu pitkäaikainen fandom-aktiivi Eeva-Liisa Tenhunen. Akateemisen ohjelmalinjan tutkijavieras on italialainen Raffaella Baccolini.

Edellisen kerran Finncon järjestettiin Tampereella vuonna 2012 ja silloin se keräsi noin 4000 kävijää viikonlopun aikana. Finncon onkin yksi Euroopan suurimmista tieteis- ja fantasiakirjallisuustapahtumista.

Lisätietoja: Finncon 2016

Eurocon2016WEBEurocon 2016

Marraskuun alussa kannattaa suunnata sitten katse kohti Barcelonaa, jossa järjestetään tämänvuotinen Euroopan yhteinen Eurocon. Aivan kaupungin ydinkeskustassa pidettävän kolmipäiväisen scifi-festivaalin (4.–6.11.) kunniavieraina paistattelevat mm. Aliette de Bodard, Richard Morgan, Andrzej Sapkowski ja Johanna Sinisalo.

Osallistumismaksunsa kannattaa kuitenkin hoitaa vikkelään, sillä tapahtumaan mahtuu mukaan vain 800 ensimmäisenä liittynyttä – ja pari viikkoa sitten saapuneen tiedotteen mukaan vapaita paikkoja oli tuolloin enää 70!

Eurocon-visiitistä voi myös selvitä suhteellisen edullisesti, jos ostaa matkansa halpalentoyhtiöltä ja välttää kalliita hotelleja. Yöpyminen con-hotelleissa kustantaa kahdelta hengeltä päälle 100 euroa per yö, mutta kaupungista löytyy lukuisia hyviä majoituspaikkoja yli puolet halvemmalla.

Mikäli Barcelona on aiemmin jäänyt väliin, kannattaa matkaan varata muutama ekstrapäivä. Kaupungissa riittää nähtävää ja koettavaa aina Antoni Gaudín kuuluisasta La Sagrada Familia -kirkosta lukuisiin taidemuseoihin ja gallerioihin. Tai sitten voi vain viettää aikaansa kiertelemällä Barcelonan viihtyisiä pikkukujia, toreja, kahviloita, kauppoja ja ravintoloita.

Omia suosikkejani on Gràciaksen alue, mutta myös con-paikan liepeiltä, La Rambla -kadun molemmin puolin löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Eikä pidä unohtaa The Friqui Triangle -nimellä kutsuttua kaupunginosaa, joka on täynnä kirja-, sarjakuva- ja pelikauppoja.

Lisätietoja: Eurocon 2016

Worldcon2017WEBWorldcon 2017

Vuosituhannen mahtavin kaappaus koittaa vuonna 2017, jolloin Worldcon saapuu Helsinkiin. Tätä ei jätä väliin hullukaan, sillä tämän mittaluokan scifi-tapahtumaa tuskin tullaan koskaan toiste näkemään Suomessa – tai ylipäätään Pohjoismaissa. Worldconit järjestetään lähes aina Yhdysvalloissa ja ei-englanninkielisissä maissa tapahtuma on vieraillut kohta 75-vuotisen historiansa aikana vain kolme kertaa.

Worldcon on sf-maailman tärkein vuosittainen tapahtuma ja se kerää aina paikalle satoja kirjailijoita ja tuhansia harrastajia ympäri maailman. Hienoista kuvaa tapahtuman luonteesta voi saada vaikkapa oheisista Lontoon Worldconin raporteista vuodelta 2014:

Ensimmäistä kertaa Worldconissa
Why I Was Wrong Not to Come Sooner
Worldcon as It Happened

Vuonna 2017 Worldcon järjestetään elokuun 9.–13. päivä Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman kunniavieraiksi saapuvat Nalo Hopkinson, Walter Jon Williams, Johanna Sinisalo, John-Henri Holmberg ja Claire Wending.

Worldconin osallistumismaksu kannattaa suorittaa mitä pikimmin, sillä hinnat nousevat, mitä lähemmäksi itse tapahtumaa tullaan. Ensikertalaiset pääsevät tosin tältä osin muita halvemmalla.

Worldcon 75 on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma, jonka osallistumismaksut käytetään vain syntyvien kulujen kattamiseen.

Lisätietoja: Worldcon 2017

Elokuvat – Liisan seikkailut peilimaailmassa

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , , , , ,

LiisaPeiliJulisteWEBAlice Through the Looking Glass
– Liisan seikkailut peilimaailmassa

Tim Burtonin muutaman vuoden takainen Liisa Ihmemaassa -adaptaatio (2010) oli törkeä loukkaus Lewis Carrollin rakastettua nonsense-klassikkoa kohtaan. Brittiohjaaja James Bobinin masinoima Liisan seikkailut peilimaailmassa -jatko-osa ei pärjää sen paremmin.

Jo filmin alussa paukkuvat tykit, kun Liisan (Mia Wasikowska) komentama purjelaiva pakenee merirosvoja. Järjetöntä toimintasähellystä riittää myös Ihmemaassa, jonne Liisa lähtee parantamaan Hullua Hatuntekijää (Johnny Depp). Entinen vastarintajohtaja on kuolettavan masentunut, koska kaipaa kotikylän tuhossa menettämäänsä perhettä.

Vaikka Liisa kuinka jaksaa toistaa, ettei mikään ole mahdotonta, hän ei usko, että hattumaakarin perhe olisi yhä elossa. Mutta kenties heidät voisi pelastaa matkaamalla menneisyyteen? Ja sehän onnistuu sieppaamalla herra Ajan (Sacha Baron Cohen) kronopallon, joka pitää aikaa pyörittävän kellokoneiston käynnissä. Ei ole niin väliä, vaikka moinen tempaus saattaa tuhota koko maailmankaikkeuden.

Sitten sinkoillaan menneessä ja opitaan, että valheella on pitkät jäljet ja perhe on huisin tärkeä.

LiisaPeili1WEBSiinä missä Carroll heitti perinteisen syy ja seuraus -ajattelun jorpakkoon, pyritään elokuvassa niputtamaan kaikkien hahmojen elämät tiukasti rajatuiksi jatkumoiksi. Jokaisen henkilön taustalta löytyy yksi traumaattinen kokemus, joka on muovannut hänet sellaiseksi kuin hän on. Näitä tapahtumia kehiteltäessä on vieläpä turvauduttu hävettävän kuluneisiin kliseisiin.

Poissa ovat myös Carrollin päättömät sanaleikit ja hämmästyttävät ihmeolennot. Aitoon riehakkuuteen ei riitä yksi aikasanonnoilla pelleily tai edellisestä elokuvasta mukaan lainatut, nyt tyhjyyttään kumisevat sivuhenkilöt.

LiisaPeili2WEBLinda Woolvertonin kaavamainen käsikirjoitus ei ole selvästi ilahduttanut edes näyttelijöitä. Wasikowska vaeltaa ympäriinsä kuin olisi eksyksissä olemattomien digihahmojen keskellä. Jo pitkään alamaissa pyörinyt Depp tekee puolestaan uransa yrjöttävimmän roolisuorituksen pellelespaavana Hatuntekijänä. Ehkä häiritsevin on silti Cohenin Aika-tulkinta, josta jäävät mieleen lähinnä päälle tunkevat Borat-maneerit – hahmossa kun olisi ollut ainesta parempaankin.

Visuaalisesti Liisan seikkailut peilimaailmassa on Disney-mausteista, värikästä satufantasiaa. Tosin kuvasto on huomattavasti köyhempää kuin ensimmäisessä elokuvassa.

Susikehno sillisalaatti, joka saa ikävöimään hölynpölyä, kierulointia ja hinkuroivia muvuja.

Toni Jerrman

Lue loppuun →

Elokuvat – Angry Birds -elokuva

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , ,

AngryBirdsJulisteWEBThe Angry Birds Movie
– Angry Birds -elokuva

Suomesta on ennenkin lähdetty valloittamaan maailmaa animaation voimin – hyvä esimerkki tästä on miljoonia katsojia kerännyt Niko – Lentäjän poika vuodelta 2008. Peliyhtiö Rovion tuottama Angry Birds -elokuva on kuitenkin aivan toisen kokoluokan teos. Yhdysvalloissa toteutettu tietokoneanimoitu toimintakomedia on tullut markkinointi- ja levityskuluineen maksamaan lähes 200 miljoonaa euroa. Käytännössä vihaiset linnut pyrkivät siis haastamaan Hollywoodin suurimmat animaatiostudiot kansainvälisesti hyvin tunnetun pelibrändin siivin.

Ulkoisesti Angry Birds -elokuva ei häviä tippaakaan kilpailijoilleen. Filmi on kaunista katsottavaa ja kankaille heijastetut kuvat täynnä viimeisen päälle toteutettuja yksityiskohtia. Myös hahmojen olemukseen ja heidän elinympäristöönsä on panostettu.

Leffasta löytyy paljon muutakin hyvää. Pelin simppeli perusidea ritsan avulla lingottavista linnuista, jotka romuttavat vihreiden possujen rakennelmia, on onnistuttu laajentamaan toimivaksi maailmaksi. Sitäkin tärkeämpää on, että pelin erilaisia kykyjä hallitsevista siivekkäistä on muokattu sympaattisia persoonallisuuksia, joiden tempauksia on ilo seurata.

AngryBirds2WEBLentotaidottomien lintujen kansoittamalla saarella eletään tasapainoisessa onnelassa. Aurinko paistaa, ja hymyt ovat herkässä. Ainoa ärrinmurrinyksilö on valtavista kulmakarvoistaan tunnettu Red, jolla on kovin lyhyt pinna. Ulkopuolisuuden tunteiden kanssa kamppaileva lintu passitetaankin vihanhallintaterapiaan, jossa hän tutustuu saaren muihin kummajaisiin: vinkeän vauhdikkaaseen Sakkeen, räjähdysalttiiseen Pommiin ja pelottavasti murahtelevaan Tero-jättiin.

Yllättäen paratiisisaarelle tulla tupsahtaa laivalastillinen possuja, jotka vannovat ystävällisen yhteiselon nimeen. Siinä missä muut linnut juhlivat uusien tulokkaiden kanssa, on Red vakuuttunut näiden pahoista aikeista. Koska varoitukset kaikuvat kuuroille korville, apuun täytyy etsiä saaren suojelusenkeliksi kohotettu myyttinen Mahti Kotka – joka tosin saattaa olla pelkkää legendaa.

AngryBirds1WEBFyysiseen kohellukseen luottavan filmin perusjuoni ei ole omaperäisyydellä pilattu, vaan noudattaa vanhaa kaavaa hyljeksitystä yksilöstä, josta kasvaa kansansa sankari. Vitsikkään toiminnan sivussa tuputetaan lastenelokuville tyypillisiä opetuksia yhteen hiileen puhaltamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä (paitsi jos toinen on sikamainen possu) sekä rohkeuden ja ystävyyden tärkeydestä. Mukaan on ympätty kuitenkin niin runsaasti huumoria ja visuaalista silmänkarkkia, että kokonaisuus viihdyttää lähes koko mittansa ajan. Lisäpisteitä kertyy lukuisista populaarikulttuuriviitteistä ja nyökkäyksistä alkuperäisen pelisarjan suuntaan.

Kiitosta on pakko antaa myös supersuloisista linnunpoikasista, joissa on parhaimmillaan jopa Kätyrien kaltaista viehätysvoimaa.

Animaatioelokuvien klassikoksi Angry Birdsistä ei ole, mutta kyllä sen mielellään katsastaa kerran jos toisenkin.

Toni Jerrman

AngryBirds3WEB

Kirjat – Tiina Raevaara: Korppinaiset

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

RaevaaraKorppinaisetWEBAuringon ja äitienpäivän kunniaksi korppinaiset valtasivat blogin.

Tiina Raevaara
Korppinaiset
Like

Tiina Raevaaran uusin romaani on hienoisen hämäävä tapaus. Missään ei näet mainita, että se jatkaa kirjailijan edellisessä Yö ei saa tulla -romaanissa esiteltyjen parikymppisten päähenkilöiden tarinaa. Toki Korppinaiset-kirjan voi lukea itsenäisenäkin teoksena, mutta tällöin kokemus on kovin toisenlainen, koska hahmojen aiemmin paljastetut luonteenpiirteet eivät väritä tarinan tulkintaa.

Neuroottiseksi persoonaksi helposti määriteltävä Johannes on jälleen pakkomielteiden vietävänä. Kuoleman ympärille kietoutuvat traumat ohjastavat nuoren, itseensä sulkeutuneen miehen valintoja. Päästäkseen eroon menneisyyden painolastista hän muuttaa isovanhempiensa aikoinaan asuttamaan, metsän siimeksessä sijaitsevaan kartanoon. Hän aikoo kutsua sinne nuoruuden rakastettunsa, Aalon. Tytön valoisassa seurassa elämä varmasti hymyilisi ja kaikki olisi hyvin.

Jo tässä vaiheessa lukija alkaa epäillä kertojana toimivan Johanneksen luotettavuutta – ja mielentervettä. Hänen ja Aalon suhde murhayrityksineen on aiemmin ollut niin myrskyinen, että Johanneksen käsitykset tulevaisuuden auvoisesta yhteiselosta vaikuttavat harhaisilta. Epäluuloja herättävät myös Johanneksen kertomukset taloon vuokralaiseksi asettuneesta Jaakosta, jota kukaan muu kirjan keskeisistä hahmoista ei tapaa – ja joka häviää yllättäen teille tietymättömille.

Lisäväreitä tarinaan tuovat sekä taloa rasittava historia että erikoisesti käyttäytyvät varislinnut. Lähes elävältä vaikuttava puurakennus kätkee sisäänsä salaisuuksia, kysymyksiä ja ihmiskohtaloita, joita Johannes yrittää epätoivoisesti setviä. Mitä piilee lukituissa huoneissa? Mistä on kotoisin vanha, verinen patja? Entä miten ja milloin hänen isänsä todellisuudessa kuoli? Tehtävää eivät helpota ullakolle asettuneet naakkaparvet tai sysimustat korpit, jotka herkeämättä tarkkailevat talon asukkeja – ja tunkeutuvat väliin sisätiloihin asti.

Oman tumman pilvensä Johanneksen ylle heittää läheinen rauniosairaala, jonka pahaenteisissä huoneissa on aiemmin tutkittu kuolemaa ja keinoja sen pysäyttämiseksi.

Siinä missä Yö ei saa tulla -romaanin lähdemateriaalina toimi E. T. A. Hoffmannin Nukuttaja-novelli, ammentaa Raevaara heijastuspintansa nyt Edgar Allan Poen klassikkotarinoista. Erityishuomiota saavat Korppi-runon ohessa kuoleman häilyvyydestä kertovat novellit Ligeia ja Totuus M. Valdemarin tapauksesta. Myös kuvaukset mieltäjärkyttävistä kauhuista, riutuvista naisista ja kaikennielevästä rakkauden tarpeesta yhdistävät Poen ja Raevaaran tekstejä.

Peloilla ja toiveilla pelaava Korppinaiset on vetävästi kirjoitettu mysteeriromaani. Sen teksti luo käsinkosketeltavan tummia tunnelmia ja kurkottaa syvälle päähenkilöiden psykologisiin mielenmaisemiin. Raevaara ei tyydy koluamaan tuttuja nurkkia, vaan yllättää moneen otteeseen käänteillä, joita ei arvaa ennakkoon – oli kyse sitten juonesta tai henkilöhahmoista. Niinpä goottilaisten romaanien perinteitä suomalaiskansallisesti modernisoiva teos pysyy uhkaavana koko mittansa ajan.

Raevaara ansaitsee pisteet myös varislintuihin ja kuolemaan kytkeytyvistä pohdinnoista, joihin on haettu selkänojaa aidoista tutkimuksista.

”En saisi antaa synkkyydelle periksi. Minä rakastin taloa, ja se rakastaisi minua takaisin.”

Toni Jerrman

Elokuvat – Captain America: Civil War

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , ,

CACVjulisteWEBCaptain America: Civil War

Anthony ja Joe Russon ohjaamalla Captain America: Civil War -elokuvalla on paljon yhteistä Batman v Superman: Dawn of Justice -rainan kanssa. Molemmissa filmeissä tapahtumien käynnistäjänä toimivat sivulliset uhrit, jotka syntyvät superhahmojen välisten taisteluiden tiimellyksessä. Lisäksi kummassakin elokuvassa sankarit päätyvät nujakoimaan keskenään, koska eivät viitsi kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Kostajien kimppakiva käsittelee teemoja kuitenkin laaja-alaisemmin, vaikkei mikään järjenjättiläinen olekaan.

Maailman johtajat ovat kyllästyneet vapaana riehuviin superihmisiin ja päättävät, että tästä lähin trikoosankarit saavat toimia vain tehtävissä, joihin he saavat YK:n valtuutuksen. Hieman yllättäen aiemmin kovin rämäpäinen Rautamies (Robert Downey Jr.) on valmis alistamaan Kostajat Yhdistyneiden kansakuntien käsikassaraksi. Syyllisyyden tunteiden kanssa painiskelevan raikulipojan sijasta poikkiteloin asettuu hyveellisenä pidetty Kapteeni Amerikka (Chris Evans). Hän ei luota poliitikkoihin ja uskoo, että sankarit tietävät itse parhaiten, milloin heitä tarvitaan.

Kaksikon skisma syvenee, kun tuhoisan pommiattentaatin tekijäksi paljastuu Kapteenin vanha kamu, pahisjärjestö Hydran aikoinaan aivopesemä Bucky (Sebastian Stan). Sekä Rautamies että viranomaiset ovat sitä mieltä, että entinen terroristiagentti on syytä tappaa välittömästi. Kapteeni haluaisi sen sijaan pitää Buckyn elossa, jotta tämän mahdollinen syyllisyys voitaisiin varmistaa ennen tuomion täytäntöönpanoa. Näin omatunto ja oikeudenmukaisuuden aate ajavat Kapteeni Amerikan lain silmissä rikolliseksi.

CACV1WEBKädenväännön yltyessä muutkin Kostajat joutuvat valitsemaan puolensa. Hätiin huudetaan myös tiimiin kuulumattomia yli-ihmisiä. Sitten koittaakin suuren luokan yhteenotto, jossa taitojaan pääsevät esittelemään muun muassa Musta Leski (Scarlett Johansson), Purppuranoita (Elizabeth Olsen), Haukka (Anthony Mackie) ja Musta Pantteri (Chadwick Boseman).

Laajasta henkilökaartista huolimatta kaikilla sankareilla on elokuvassa hetkensä ja roolinsa. Esimerkiksi Hämähäkkimies (Tom Holland) ja Muurahaismies (Paul Rudd) tuovat totiseen tarinaan kaivattua huumoria. Näiden heppujen temppuilua ja sanailua on ilo seurata, vaikka lapsenkasvoinen Holland onkin hämähäkkiasustaan riisuttuna maailmankaikkeuden nössöin Peter Parker. Lisäksi Jeremy Rennerin rennon karismaattisesti tulkitsema Haukansilmä toimii kuin häkä, ja Paul Bettany saa uutettua Vision-androidiin juuri oikeanlaista inhimillisyyden ja koneälyn välillä tasapainoilevaa vierautta.

CACV2WEBKaiken taustalla kulkeva juonikuvio ei kestä kriittistä tarkastelua, kuten eivät myöskään kaikki hahmojen reaktiot ja mielenliikkeet – ne kun on puristettu väkipakolla haluttuun muottiin, jotta päähenkilöt saataisiin nuijimaan vastaparinsa henkihieveriin.

Elokuvan toimintakohtaukset ovat näyttäviä, joskin lähes järjestään ylipitkiä. Poikkeuksen tekee vain lentokentällä käytävä huikea tiimitaisto, joka on niin rempseä ja riemastuttava sillisalaatti, että sen katsoisi mielellään toistamiseen heti filmin päätyttyä.

Kokonaisuudessaan Captain America: Civil War on hyvinkin kelvollinen Marvel-vääntö. Tosin leffan nimeäminen juuri Kapteeni Amerikan mukaan on hieman hassua, kun kyseessä on ennen muuta Avengers-elokuva – ja sellaisena huomattavasti parempi kuin Age of Ultron -edeltäjänsä (Tähtivaeltaja 2/15).

Yksi selkeä ongelma Marvel-filmeissä joka tapauksessa on. Koska tapahtumat ovat aina joiltain osin jatkoa aiemmin nähdylle, täytyisivät edellisten leffojen käänteet olla hyvässä muistissa kaikkien yksityiskohtien ymmärtämiseksi. Ja se on paljon vaadittu, kun elokuvia on jo valtava liuta – eikä yksikään niistä ole erityisen mieleenpainuva.

Toni Jerrman – 3 tähteä

CACVjuliste2

Sarjakuvat – Tähtien sota 2015

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , , , , ,

StarWarsKannet2WEBMarvelin tähtien sota

Tähtien sota -sarjakuvat toimivat Dark Horse -kustantamon taloudellisena selkärankana yli 20 vuoden ajan. Matkan varrella suurin into katosi ja lehdet muuttuivat rutiininomaisiksi tekeleiksi. Kun Disney osti Lucasfilmin, Star Wars palasi takaisin Marvelin talliin.

The Force Awakens -leffaa odotellessa Marvel pukkasi liikkeelle useita tuoreita Star Wars -lehtiä, joiden tekijäkaartiin haalittiin nimekkäitä taiteilijoita. Näin voima palasi kertarytinällä sarjakuvamaailmaan.

StarWarsCassaday2WEBJulkaisujen lippulaiva on Jason Aaronin käsikirjoittama Star Wars -lehti, jonka tapahtumat sijoittuvat alkuperäisen Tähtien sota -elokuvan jälkimaininkeihin. Toimintaa ja jännittäviä käänteitä riittää, kun Han, Leia ja Luke kumppaneineen syöksyvät lyömään kiilaa Imperiumin huoltoverkostoihin. Heidän vastavoiminaan häärivät mm. Darth Vader, Boba Fett ja Jabba the Hutt.

StarWarsImmonenWEBAaron naputtelee paperille mukaansatempaavaa kerrontaa aidossa Tähtien sota -hengessä. Myös hahmokuvaus toimii. Tilaa saavat niin Luken painiskelu jedi-perintönsä kanssa kuin Hanin ja Leian keskinäinen kissanhännänveto. Voimiensa tunnossa paistatteleva Darth Vader on jylhää nähtävää. Lisäksi mukaan on uutettu uusia kiinnostavia hahmoja ja tarinankäänteitä.

Sarjan ensimmäisten numeroiden taiteesta vastaa John Cassaday. Hän tavoittaa suvereenisti niin Star Wars -näyttelijöiden kuin maailmankin visuaalisen ilmeen. Myös hänet sittemmin korvanneen Stuart Immosen kynänjälki on silmiähivelevän komeaa. Voima todella on kanssamme!

Läheskään yhtä hyvin ei toimi Kieron Gillenin ja Salvador Larrocan Darth Vader -lehti, joka ui kauemmas elokuvien asetelmista. Se jää myös piirrokseltaan keskinkertaiseksi.

DarthVaderWEBKuolontähden tuhoutumisen takia keisari on kovin pettynyt suojattinsa toimintaan. Darth Vader ei kuitenkaan katso toimettomana, kun hänet syrjäytetään imperiumin ykkösnyrkin paikalta, vaan alkaa punoa omia salajuoniaan. Niissä häntä auttavat mustaa lordia fanittava asearkeologi sekä kaksi murhanhimoista droidia – jotka muistuttavat ulkoisesti C-3PO:ta ja R2-D2:ta.

Kokonaisuus on varsin tavanomainen, eivätkä tekijät onnistu lietsomaan sarjaan aitoa ihmeen tuntua.

PrincessLeia1WEBOman minisarjansa ovat saaneet monet tutut hahmot, joten kaupasta voi bongata sellaisia Star Wars -julkaisuja, kuten Lando, Kanan ja Chewbacca. Tästä setistä paras on Mark Waidin käsikirjoittama ja Terry Dodsonin piirtämä Princess Leia.

Kun mitalit on jaettu, koittaa arki. Leia haluaisi jälleen mukaan tositoimiin, mutta kapinallisjohtajien mielestä hän on liian arvokas etulinjaan lähetettäväksi. Tämä ei sovi pippuriselle prinsessalle, joka livahtaa salaa etsimään viimeisiä yhä hengissä olevia alderaanilaisia. Vaikka rakas kotiplaneetta on räjäytetty pirstaleiksi, se ei tarkoita, etteikö prinsessalla olisi velvollisuuksia kansansa rippeitä kohtaan.

Mukaan vaaralliselle matkalle tarttuu lentäjäblondi Evaan, joka ei ole täysin vakuuttunut Leian pyrkimysten puhtoisuudesta. Yhdessä tämä kaksikko syöksyy avaruuden uumeniin, kohtaa vaaroja ja oppii jotain toisistaan. Kaikki huipentuu tunteita soittelevaan palopuheeseen: ”Me emme ole kuin vihollisemme. Me vastaamme vihaan viisaudella. Me vastaamme pelkoon mielikuvituksella. Me vastaamme sotaan toivolla. Jos yksikin alderaanilainen, joka suhtautuu luovuuteen palavalla intohimolla, pysyy hengissä, Alderaan jatkaa elämäänsä. Jokainen meistä on tärkeä.”

PrincessLeia2WEBPrincess Leia on sympaattinen ja hyväntuulinen avaruusseikkailu, jota kuljettaa kaksi vahvaa naishahmoa. Hienosti pelittää myös Dodsonin klassisen kaunis sarjakuvataide. Tätä ei yhdenkään Tähtien sota -fanin kannata jättää väliin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/16 osana laajaa sarjakuvavuosikatsausta.

StarWarsKannet1WEB

Kirjat – Vesa Lehtimäki: Lego Star Wars: Small Scenes from a Big Galaxy

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

SmallSceneslswkansiWEBVesa Lehtimäki:
Lego Star Wars: Small Scenes from a Big Galaxy

Minimiehet lumisateessa ja hiekka-aavikolla.

Kuten Tähtivaeltajansa tarkkaan lukeneet tietävät, Legon ja Tähtien sodan yhdistäminen on yksi kosmoksen upeimpia asioita. Mutta todellisuuden kätköissä piilee jotain palikkasettejä ja animaatioitakin hienompaa – Vesa Lehtimäen valokuvat Lego Star Wars -hahmoista. Ja nyt ne on saatu ihmisten ilmoille komeassa Small Scenes from a Big Galaxy -kirjassa.

Brittiläisen DK-kustantamon julkaisema teos on isokokoinen ja lähes 200-sivuinen. Se sulkee kovien kansiensa väliin suuret määrät ihastuttavia valokuvia, joissa Tähtien sota -elokuvista tutut Lego-hahmot seikkailevat niin Hothin lumikentillä kuin Tatooinen hiekka-aavikoilla. Lehtimäki on onnistunut uuttamaan suurten tapahtumien katveeseen sijoittuviin kuviinsa vahvaa tunnelmaa ja kerronnallista jännitettä.

Kirjan sivuilla eteen tulee hiekkamyrskyn keskelle eksyneitä iskujoukkojen sotilaita, Mos Eislyn kuuluisan kanttiinan pihalle hiekkakulkijansa parkkeeranneita jawoja, Hothin pintaa nuolevia lumikiitureita ja jättimäisten AT-AT-talsijoiden jaloissa vaeltavia iskusotilaita. Lumilyhdyn ääreen on hyvä hiljentyä auringon laskiessa.

SmallSceneslswWEB1Hienot sommitelmat, valon ja pimeyden hyväksikäyttö sekä kuvien taustalla sykkivät arkiset tarinat lisäävät teknisesti taitavien otosten vetovoimaa eksponentiaalisesti. Fotoissa pöllyävistä lumihiutaleista nyt puhumattakaan.

Lisäplussaa teos saa Lehtimäen teksteistä, joissa hän kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi kunkin kuvan ideasta ja toteutuksesta. Mukana on myös herran haastattelu, jossa hän avaa harrastuksensa taustoja.

Täyttä parhautta!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/16.

SmallSceneslswWEB2

Elokuvat – Batman v Superman: Dawn of Justice

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

BatmanSupermanSupermanWEBBatman v Superman: Dawn of Justice

Ummetus on ikävä vaiva. Siinä joutuu vääntämään torttua tosissaan. Samalla hampaat irvessä -metodilla on tehty Zack Snyderin ohjaama Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuva.

Parikymmentä vuotta sitten supersankarisarjakuvissa oli vallalla synkkä, kyyninen asenne. Tyylilaji on selvästi tehnyt suuren vaikutuksen Snyderiin. Herra on kuitenkin ymmärtänyt aihearsenaalista pelkät pintatasot, joita hän lähestyy rautalangasta väännetyn lapsellisuuden muodossa. Sekä yltiödramatisoimalla mitättömimmätkin kohtaukset.

Elokuvan alkuasetelmassa on joka tapauksessa itua. Snyderin edellisen Teräsmies-elokuvan, Man of Steelin (Tähtivaeltaja 3/13), lopputaistelussa tuhoutui pilvenpiirtäjä jos toinenkin. Jumalaisten superolentojen välisessä ottelussa ihmismuurahaisilla ei ollut mitään arvoa. Tämä kokemus saa Bruce Waynen näkemään Teräsmiehen uhkana, joka on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä.

Teräsmies ei puolestaan voi sietää varjoissa viihtyvän Batmanin tapaa ottaa laki julmasti omiin käsiinsä. Näin saadaan luotua pohjat sankareita repivälle skismalle ja suuren luokan nyrkkikäräjille – erimielisyyksistä keskusteleminen kun ei tule kysymykseenkään.

BatmanSupermanDoJ3WEBKaiken taustalla tapahtumia manipuloi mielipuolinen Lex Luthor, joka haluaa hävittää molemmat viittaritarit maailmankaikkeudesta. Siinä missä Henry Cavillin esittämän Teräsmiehen ja Ben Affleckin näyttelemän Batmanin patsasteleva über-totisuus istuu filmin yleisilmeeseen, on Jesse Eisenbergin idioottityyliin tulkitsema superrikollinen istutettu aivan vääriin kulisseihin. Hän sopisi pikemminkin lasten aamuanimaation pellehenkiseksi teinikonnaksi.

Tummanpuhuvaksi puleeratun elokuvan kuluessa mätetään jengiä turpaan ja synkistellään urakalla. Naurettavan vakavasti itsensä ottava filmi ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse hahmojen ihon alle, kiinni heidän toimiensa ja motiiviensa taustoihin. Tähän eivät riitä ulkokultaiset kulmien rypistelyt, mielessä siintävät uhkakuvat tai elokuvantekijöiden näkemys, jonka mukaan kaikki sankarit ovat angstiensa ohjastamia pakkomielteisiä ongelmakimppuja.

BatmanSupermanDoJ1WEBLisäksi leffan keskiöön nostettu pohdinta, onko jumalvoimainen muukalaisolento ihmiskunnalle uhka vai siunaus, unohtuu nopeasti kaiken rymistelyn alle. Kysymystä on myös käsitelty huomattavasti fiksummin noin ziljoonassa sarjakuvassa.

Lopullisesti filmin vesittää Snyderin kyvyttömyys päättää tarinansa. Osin munattomaksi jäävän huipennuksen jälkeen kankaille marssitetaan vielä persoonaton superpahis sekä useita turhia lisäkohtauksia. Jo tätä ennen katsojan sietokykyä on rasitettu lukuisilla irrallisilla mainospaloilla, joilla markkinoidaan Snyderin tulevia Justice League -elokuvia.

BatmanSupermanWWWEBOikeuden aamunkoiton parasta antia on Gal Gadotin esittämä Ihmenainen, vaikka häntä ei valkokankailla montaa minuuttia nähdä. Käytännössä vierailu vain pohjustaa ensi vuonna ensi-iltaansa saavaa Wonder Woman -elokuvaa.

Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole yhtä karmaiseva kokemus kuin Man of Steel, mutta kyllä näistä pohjamateriaaleista olisi pitänyt saada aikaiseksi huomattavasti tujumpi elokuva. Nyt tyhmyys ja tylsyys hiipivät trikoisiin.

Toni Jerrman – 2 tähteä