Elokuvat – Star Wars: The Rise of Skywalker

StarWarsRiseJulisteWEB

Star Wars: The Rise of Skywalker

Täytyy tunnustaa, että olen ollut Tähtien sota -fani jo pienestä pitäen. Elokuvien ohessa olen vuosikymmenten mittaan käyttänyt tuhansia euroja Star Wars -aiheisiin kirjoihin, sarjakuviin, peleihin, vaatteisiin, leluihin, figuureihin ja ties mihin. Niinpä odotuksiani ei ole helppo täyttää – mistä käy hyvänä esimerkkinä se, että mielestäni George Lucasin 2000-luvun taitteessa rustaama esiosatrilogia on pääosin täyttä shaittia.

Ennen kuin astuin teatteriin katsastamaan uuden The Rise of Skywalker -leffan, kertasin viimeisimmän trilogian kaksi edellistä elokuvaa.

Ja aivan kuten muistinkin, J. J. Abramsin ohjaama The Force Awakens (2015) on harvinaisen kehno tekele – Han Solon (Harrison Ford) ja Chewbaccan (Peter Mayhew) esiintymisiä lukuunottamatta. Henkilöhahmojen kehittely on olematonta ja juoni kuin lapsenmielisen faniääliön raapustelema ö-luokan kopio alkuperäisestä Tähtien sodasta. Keskushenkilöistä kehnoimmin on käsikirjoitettu Adam Driverin esittämä, raivostuttavan rassukka Kylo Ren – Darth Vaderin manttelinperijän sijaan hahmo muistuttaa lähinnä Jar Jar Binksiä.

Onneksi meno paranee selvästi Rian Johnsonin ohjaamassa The Last Jedi -leffassa (2017). Vaikka filmin taustatarina ilkimyksiä pakenevista kapinallisten aluksista onkin loppuunkaluttu, mukaan on uutettu runsaasti tunnelmaa ja inhimillistä otetta. Reyn (Daisy Ridley) ja Luke Skywalkerin (Mark Hamill) yhteisissä kohtauksissa on jopa taikaa. Tällä kertaa myös Kylo Ren on saatu nostettua ulos rasittavuuden suosta. Muutenkin hahmoihin on panostettu ja ylöspano on näyttävää.

Siinä missä The Force Awakensin katsominen on silkkaa kärsimystä, tarjoilee The Last Jedi väliin ajatuksiakin herättävää, toimivaa tieteisviihdettä.

Mutta kuinka tässä vertailussa pärjää tuore The Rise of Skywalker, jonka puikoissa on jälleen useita pahoja pettymyksiä leiponut Abrams?

StarWarsRise2WEB

Valitettavan huonosti, vaikka 9 elokuvan jatkumo olisi ansainnut jotain ikimuistoista. Elokuvan ensimmäinen puolikas on järjettömässä eestaas-säntäilyssään suoranainen loukkaus koko Star Wars -universumia kohtaan – pieru vasten yleisön kasvoja. Kaikki se hienovaraisuus, rohkeus ja ihmiskuvaukseen panostaminen, joka koristi The Last Jedi -filmiä, on siivottu sivuun. Tilalle on tuotu päämäärätöntä vauhtisähellystä sekä paperinohutta henkilökuvausta. Tässä vaiheessa valkokangasta tekisi mieli heitellä mädillä tomaateilla.

Onneksi filmin loppupuolelle on saatu rakennettua muutamia oivallisia kohtauksia sekä hetkiä, jotka herättelevät henkiin aitoa Star Wars -tunnelmaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ylletä samanlaiseen tunteiden lentoon kuin monin osin ongelmallisen Rogue One -elokuvan (2016) vaikuttavimmissa jaksoissa. Tästä huolimatta loppukäänteille haluaisi pariin otteeseen jopa hurrata.

StarWarsRise3WEB

Tarinaltaan The Rise of Skywalker ei ole erityisen mieleenpainuva. Heti kärkeen kuullaan, että kuolleeksi jo aikoja sitten kuviteltu keisari Palpatine (Ian McDiarmid) onkin elossa. Hän on punonut juoniaan sithien salaisella Exegol-planeetalla ja rakennuttanut maailmankaikkeuden mahtavimman ja tuhovoimaisimman avaruuslaivaston. Sen hän lupaa Kylo Renin komentoon, kunhan tämä vain löytää ja tappaa jediksi opiskelevan Reyn.

Kun Ren etsii Reyta, Rey ja hänen kapinallistoverinsa metsästävät johtolankoja, jotka paljastaisivat heille reitin Exegoliin. Aina väliin Ren kiusoittelee vanhempansa menettänyttä Reyta vihjeillä, jotka voisivat paljastaa naisen syntyhistorian. Rey on puolestaan yhä vakuuttunut siitä, että voisi käännyttää miehen takaisin voiman valoisalle puolelle.

Ja sitten lennellään eksoottisesta paikasta toiseen, tapellaan ja kiukutellaan. Ylivoimaisen vastustajan edessä tilanne näyttää väliin jo menetetyltä, mutta ehkäpä toivossa piilee sittenkin voimaa, jolla pahuus voitetaan.

StarWarsRise1WEB

Hahmoista suunnitelmiaan jatkuvasti selittelevä Palpatine ei vakuuta. Myös Kylo Ren vedetään pitkäksi aikaa takaisin idiotismin alhoon. Rey käyttelee uusia jedikykyjään yhtä vaivattomasti kuin me muut voitelemme leipää, mutta kovin syvälle hahmon mielenmaisemaan ei elokuvassa ylletä. Daisy Ridley tekee joka tapauksessa roolissa parhaansa. Mutta kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.

Myös Poe (Oscar Isaac), Finn (John Boyega) ja Chewbacca (Joonas Suotamo) saavat sankaroida minkä kerkiävät – ilman sen ihmeempää luonteenkuvausta. Totaaliseksi huumoriveikoksi väännetty C-3PO (Anthony Daniels) hölmöilee puolestaan urakalla. Ja onhan mukana myös uusi hassu pikkudroidi, josta on helppo tehdä leluja myyntiin.

StarWarsRise5WEB

Mitäs tästä nyt sitten jäi käteen? No ainakin pohjaton viha Abramsia kohtaan. Miksi ihmeessä todistetusti täysin kyvyttömän herran annetaan yhä uudelleen raastaa rakastettuja hahmoja kuraan? Onko turhanpäiväinen toiminta tosiaankin nykyisin tärkeämpää kuin huolella luodut tarinat ja henkilöt? Miksi ihmeessä tämäkin leffanraakile piti vielä tehdä ja nähdä?

Nyt ottaa kupoliin ja pahasti!

Toni Jerrman

StarWarsRise4WEB

Kirjat – Charles Stross: Singulariteettitaivas

StrossSingulariteettitaivasWEB

Charles Stross
Singulariteettitaivas
Singularity Sky
Suom. Markus Harju. Nysalor

”Päivänä, jona sota julistettiin, Novy Petrogradin taivaalta ropisi matkapuhelimia kaupungin mukulakiville.”

Brittikirjailija Charles Stross oli 2000-luvun alussa yksi tieteiskirjallisuuden kuumimmista uusista nimistä. Tähtivaeltajassakin hänet huomioitiin sekä vuonna 2004 että 2005. Nyttemmin hän on taantunut suoltamaan turhanpäiväisiä jatko-osia loputtomilta vaikuttaviin Merchant Princes ja The Laundry Files -sarjoihinsa.

Vihdoin suomeksi saatu Singulariteettitaivas on kuitenkin kotoisin Strossin kulta-ajalta. Alunperin vuonna 2003 ilmestynyt romaani oli aikoinaan ehdolla jopa Hugo-palkinnolle. Aikansa ilmiöistä ja puheenaiheista ammentava teos maistuu tänä päivänä osin menneen maailman tuotteelta. Strossin visiointikyky on kuitenkin niin hurja, että Singulariteettitaivas pelittää yhä lähes kybällä.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa jumalan kaltainen tietoisuus, Eschaton, on ripotellut ihmiskunnan ympäri avaruutta. Ja kieltänyt heitä tuhon uhalla rikkomasta kausaliteetin lakeja.

Pari sataa vuotta myöhemmin ihmiset ovat pääosin toipuneet pakkosiirroista ja alkaneet pystyttää tähtienvälisiä valtakuntia. Yksi niistä on takapajuinen Uusi tasavalta, joka nojaa teknologiakielteisyyteen, kimuranttiin byrokratiaan sekä hierarkkiseen luokka-ajatteluun. Tässä valtakunnassa Keisarin sana on laki, työläisen osana raadanta ja naisen paikka hellan ja nyrkin välissä.

Asetelma alkaa kuitenkin horjua, kun Festivaali saapuu Uuden tasavallan nuorimman siirtokuntamaailman, Rochardin, kiertoradalle. Festivaali on itsemonistuva informaatioverkosto, joka kuljettaa mukanaan palvelimille ladattuja elämänmuotoja. Se kerää tietoa ja rakentaa tähtienvälisiä kommunikaatioverkkoja. Sillä kuten on sanottu, informaatio haluaa olla vapaata.

Rochardissa Festivaalin läsnäolo aiheuttaa paikallisen singulariteetin. Se jakaa mannaa taivaasta vastineeksi ihmisten tarinoista. Yhteiskunta menee täydellisesti sekaisin, kun ihmiset saavat kuokan ja auran sijaan käsiinsä nanoteknologiaa, biotekniikkaa, tekoälyjä sekä kaikki toiveet täyttäviä runsaudensarvikoneita.

Keisarillisella kotiplaneetalla tähän käsittämättömään uhkaan vastataan lähettämällä paikalle raskaasti aseistettu avaruusalusarmada. Eschatonin käskyistä huolimatta se aikoo rikkoa kausaalisuuden periaatetta saadakseen etulyöntiaseman viholliseensa nähden.

Tämän tempun yrittävät puolestaan estää salaperäisen herra Hermanin käskyttämä agentti Martin sekä YK:n mandaatilla toimiva Rachel.

Singulariteettitaivas on huikeiden ideoiden vuoristorata. Kirja yhdistelee samaan soppaan huumoria, parodiaa, yhteiskuntakritiikkiä, singulariteettivisiointia, seikkailua, naisasiaa, informaatioteknologiaa, avaruusoopperaa, military- ja hardcore-scifiä sekä kaikkea muuta, mitä Strossin mielestä on sattunut esiin pulpahtamaan.

Neuvostoliittohenkiset vastarintaliikkeet pitävät ideologisia komiteakokouksia samaan aikaan kun maailma heidän ympärillään murenee. Puhuvat jänikset heiluttelevat konepistooleja. Uuden tasavallan avaruuslaivastoa johtaa seniili, kuolemansairas taisteluamiraali. Kanan jaloilla kulkevassa mökissä Baba Yaga, Festivaalin Kriitikko-jaostoon kuuluva Salajuonien Sisar Seitsemän, yrittää selvittää, ovatko ihmiset tietoisia olentoja.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä Singulariteettitaivas on niin täyteen ahdettu aarrearkku, ettei paremmasta väliä. Rytmityksellisesti ja kerronnallisesti romaani on paikoin epätasapainoinen, mutta näin näyttävän ilotulituksen keskellä moinen ei pahemmin häiritse.

Singulaarista jehnaa!

”Haloo? Viihdytätkö meitä?”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

Kolumni – Pääkirjoitus 4/19

TVkansi419blogiArtWEB

Viime numeron pääkirjoitukseen liittyen sain kommentin, ettei näissä tarvitsisi aina ”mussuttaa politiikkaa”. Hieman tuota ihmettelen, sillä tieteiskirjallisuuden paras puoli on aina ollut genren yhteiskunnallinen, poliittinen ja sosiaalinen kantaaottavuus. Mutta mennään nyt sitten tällä kertaa aivan toisella linjalla.

No nyt raikaa rock! Viime numerossa unohdettiin juhlia, että täyteen tuli jo 150. lehti. Joten nyt otetaan vahinko takaisin erikoispaksun numeron voimin.

Bailujen kunniaksi parrasvaloihin palaa Suomen suurin supersankari, Kapteeni Hyperventilaattorimies – yli 20-vuotisen eläkeputken jälkeen! Petri Hiltusen piirtämä ja käsikirjoittama sarjakuva julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi ja Jarkko Nääsin ajanpatinoimilla väreillä koristettuna. Kolmiosaisen jatkosarjan seuraavat jaksot nähdään tulevissa numeroissa. Tästä ei maailmankaikkeus voi enää paremmaksi muuttua!

Lehden sivuille on kerätty monta muutakin sarjakuvaa, joiden tekijät ovat olleet mukana tähtivaelluksella jo vuosikymmenten ajan. Tarjolla on toinen osa Kivi Larmolan Kaikki liikkuu -eepokseen, Anssi Rauhalan taiteilema tieteisseikkailu sekä Pekka Mannisen tuorein Teräslilja. Huikeaa, vaikka itse sanonkin.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon vaikkapa lahjakkaan Amal El-Mohtarin haastattelu ja hänen Hugo-, Nebula- ja Locus-palkittu novellinsa Vuodenajat lasia ja rautaa. Sekä Jouko Ruokosenmäen hulppean laaja artikkeli Jack Kirbyn Neljäs maailma -sarjakuvasetistä. Puhumattakaan kymmensivuisesta Kutzpah-katsauksesta, jossa nostetaan esiin viime vuosien parhaita avaruusoopperoita.

Ja mitäs muuta? No tietenkin perinteinen Rakkautta & Anarkiaa -raportti, Petri Hiltusen & Nalle Virolaisen ajankohtainen Star Wars -aiheinen foliopalsta sekä rutkasti kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Mahtavaa luettavaa on siis tarjolla yli 130 sivun edestä. Jehnaa ja jepulis!

Mutta tässäpä kiperä kysymys pohdittavaksi: kumpi voittais, jos zombivampyyrimuumiohämähäkki ja Conanin kirveen kantasolututkimus tappelis?

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

PS. Tähtivaeltaja 4/19 saapuu postilakon muodostaman suman takia jäsenille satunnaisiin aikoihin. Tiedän, että jotkut ovat saaneet lehden jo viime viikolla, mutta osalla – kuten minulla – lehteä ei ole vielä näkynyt tai kuulunut.

PS2. Lisäpäivityksenä mainittakoon, että 13.12. mennessäkään osa lehdistä ei ole vielä löytänyt perille postilakon aiheuttaman suman takia. Pahoittelemme tilannetta ja elämme toivossa, että posti saisi edes ensi viikolla sumansa purettua. Mitään en kuitenkaan uskalla luvata, koska postikaan ei osaa antaa aiheesta minkään sortin informaatiota.

PS3. Vielä ehtii tsekata Teeman menneeseen elokuvafestivaaliin liittyvät ekstramatskut, kuten:

Tonin Stalker-kokemus

Kriitikot metsässä Stalkerin hengessä

Mistä kriitikot uneksivat

Kuunneltu musiikki:

Halestorm: Vicious
Halestorm: The Strange Case of… (Deluxe Edition)
Halestorm: Into the Wild Life (Deluxe Edition)
Doors: Live at the Matrix 1967 (2 CD)
Doors: Live in Vancouver 1970 (2 CD)
The 69 Eyes: West End
Noitarovio: Inkvisitio
Idles: Joy as an Act of Resistance
Amyl and the Sniffers: Amyl and the Sniffers
Warkings: Reborn

TV419sisallysWEB

Elokuvat – The Lighthouse

TheLighthouseJulisteWEB

The Lighthouse

The Witch -elokuva (2015) todisti, että Robert Eggers osaa maalata valkokankaille koukuttavan omaperäisiä tunnelmia. Samalla linjalla jatkaa miehen uusin filmi, kiehtova The Lighthouse.

1890-luvulle sijoittuva mustavalkoinen elokuva kertoo kahdesta syrjäisen saaren majakanvartijasta. Thomas (Willem Dafoe) on parivaljakon vanha konkari, jonka uskomukset ja kertomukset ovat kuin suoraan ikiaikaisen synkistä merimiestaruista. Viinaan menevä vanhus pitää majakan lyhtyä yksityisomaisuutenaan ja kylpee yöt sen valossa.

Hiljainen Ephraim (Robert Pattison) on puolestaan nuori tulokas, joka etsii elämälleen uutta suuntaa – sekä irtiottoa menneisyydestä. Thomasin käskyttämänä hän joutuu vastaamaan majakkasaaren ikävimmistä ja raskaimmista työtehtävistä. Lyhdyn ääreen hänellä ei ole mitään asiaa.

TheLighthouse2WEB

Elokuvan ilmapiiri on alusta lähtien painostava. Kaksikon asunto on pimeä mörskä, ja saaren yölliseen mustuuteen tuo valoa vain majakkatornin huipussa säteilevä loisto. Ainoat äänet sateen piiskaamalla luodolla ovat sumutorven ulina, lokkien korvia särkevä kirkuna ja aallokon hakkaus rantakiviin.

Pikkuhiljaa kuvioihin ui myös entistä oudompia yksityiskohtia. Ephraim uneksii rantaan ajautuneesta alastomasta merenneidosta (Valeriia Karaman), ajan käsite karkaa käsistä ja lopulta todellisuus hajoaa viinan ja hulluuden ruoskimaksi surrealistiseksi keitokseksi. Kumpi miehistä riehui kirveen kanssa ja hajotti pelastusveneen? Miksei huoltolaivaa näy eikä kuulu? Mitä salaisuuksia kätkeytyy lyhdyn loisteeseen?

Mielialat ailahtelevat ja heilahtelevat ääripäästä toiseen, kun parivaljakko uppoaa yhä syvemmälle epätoivon alhoon. Väliin miehet ovat toistensa kurkussa, toisinaan purkavat syntiensä taakkaa. Pelastusta kiirastulesta on kuitenkin turha odottaa.

TheLighthouse1WEB

The Lighthouse on kuumeisen eksistentiaalinen elokuvakokemus. Hypnoottinen filmi kuljettaa katsojan harmaaseen välitilaan, joka on kuin yhdistelmä limboa, helvettiä ja Ahdin valtakuntaa. Molemmat pääosanesittäjät tekevät uransa vimmaisimmat roolisuoritukset, joita tukevat Eggersin taitava ohjaus sekä Mark Korvenin tunnelmaa syventävä musiikkiraita.

Mestarillinen elokuva. Ja nyt täytyy aivan erikseen kiittää leffan Suomeen tuonutta Finnkinoa. Näin eksentrisiä taidefilmejä nähdään normaalissa elokuvateatterilevityksessä aivan liian harvoin.

Toni Jerrman

TheLighthouse3WEB

 

Sarjakuvat – Atom: Robottitarinoita

AtomKansiWEB

Osamu Tezuka
Atom: Robottitarinoita

Osamu Tezuka (1928–1989) tunnetaan mangan jumalana. Pioneerina, joka vaikutti keskeisesti siihen, kuinka merkittäviä ja monimuotoisia taidemuotoja japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatioista kehittyi.

Suomennoksina miehen tuotantoa ei ole kuitenkaan pahemmin näkynyt. Nyt asiaan on tullut hienoinen korjaus Atom: Robottitarinoita -pokkarin (Sangatsu Manga) myötä. Teoksesta löytyy myös Tampereen taidemuseon tammikuun alkuun asti pyörivän Tezuka-näyttelyn katalogi sekä lyhyehkö taiteilijaelämäkerta.

Atom3WEB

Pokkari sisältää viisi robottipoika Atomista kertovaa tarinaa. Ne ovat kotoisin vuosilta 1960–1975, jolloin Tezukan viiva ja sarjakuvakerronta olivat jo hioutuneet täydellisyyteen.

Ensimmäisessä jaksossa käydään läpi Atomin syntytarina kuolleen pikkupojan korvikkeesta maailman mahtavimmaksi robottisankariksi. ”Hän lentää taivaalla suihkumoottoreilla, jotka muuttuvat avaruudessa raketeiksi. Hän voi tehdä kuulostaan 100-miljardikertaisen ja käyttää silmiään valonheittiminä. Hän osaa 60 kieltä ja aistii ihmissydämen hyvyyden ja pahuuden. Voimaa on 100 000 hevosvoiman verran ja takapuolessa konekivääri!”

Atom4WEB

Opuksen toisessa seikkailussa vaikeuksia aiheuttaa Atomin pikkusisko Uran. Vahva ja intomielinen, mutta maailmanmenosta vielä täysin pihalla oleva robotyttö joutuu vilkkauttaan useampaankin pulaan – kuten turnaukseen, jossa mahtavat konetaistelijat ottavat mittaa toisistaan. Koulunkäyntikään ei kauheasti maita, joten naiivi Uran on kovin altis ilkeän tohtorin tarjoamille houkutuksille.

Kekseliäistä yksityiskohdistaan ja dynaamisesta taiteestaan huolimatta tämä tarina on vielä aika kesy ja lapsellinen. Huomattavasi asiallisempaa menoa tarjoaa Robottihuvipuisto-kertomus. Siinä otetaan vahvasti kantaa robottien kansalaisoikeuksien puolesta sekä orjuutta ja asekauppaa vastaan.

Atom5WEB

Tohtori Haido on perustanut saarelleen mielikuvituksellisen Robotland-huvipuiston, jossa robotit esittävät katsojille koko maailman satuja ja legendoja. Paikkaa varten rakennettujen koneluomusten elämä on kuitenkin ankeaa, sillä heitä pitää kurissa ja nuhteessa pirullinen pimeyden ruhtinas, armottomuudestaan tunnettu Saatana-robotti.

Mutta onko kellään oikeutta alistaa muita tuntevia olentoja valtansa alle. Ja mitä ihmettä Atom voisi tehdä ongelman korjaamiseksi?

Robottihuvipuisto on visuaalisesti fantastisen vänkä tarina, jossa sorrettujen puolustaminen, ystävyys ja yhteen hiileen puhaltaminen osoitetaan pahuutta vahvemmiksi voimiksi. Jännitystä ja huumoriakaan unohtamatta.

Atom2WEB

Hienosti toimivat myös pokkarin päättävät Valehteleva robotti ja Päätön robotti -sarjakuvat. Molemmista löytyy inhimillistä koskettavuutta ja kiperiä moraalisia dilemmoja. Juuri tämä Tezukan tyyli, jossa hän upottaa ulospäin kevyeltä vaikuttaviin tarinoihin hyvinkin vakavia teemoja, tekee hänen luomuksistaan niin merkityksellisiä – ja ajattomia.

Atom: Robottitarinoita on manga-suomennosten ykköskastia. Julkaisun ainoa isompi miinus tulee minimalistisesta koosta, joka ei tee oikeutta Tezukan taiteelle. Tästä huolimatta käsillä on teos, joka jokaisen sarjakuvanystävän kannattaa lukea.

Toni Jerrman

Atom1WEB

Elokuvat – Night Visions: Maximum Halloween 3019 -tärpit

NightVisions19otsWEB

Night Visions: Maximum Halloween 3019 -tärpit

Piippolan vaarilla oli talo, mutta meillä genre-elokuvien ystävillä on Maximum Halloween. Night Visions -filmifestivaali jyrää siis Helsingin litteäksi 20.–24. marraskuuta. Eikä elämä voisi olla enää tätä ihanampaa!

Kahdesti vuodessa järjestettävä NV-festivaali tarjoilee nyt yli 40 leffan kattauksen uutta ja vanhaa, kauhua ja scifiä, dokumentteja ja tykitystä. Elokuvien ohessa luvassa on monenmoista oheisohjelmaa sekä nimekkäitä tekijävieraita. Koko touhun ydin ovat silti filmit, joista moni nähdään nyt ensimmäisen – tai jopa ainoan – kerran suomalaisilla valkokankailla.

Erityisesti dokumenttien saralla nyt ollaan pimeyden kiehtovimmassa ytimessä.

Tähän tärppilistaan olen koonnut Night Visions -festarin laajasta tarjonnasta itseäni eniten kiinnostavat uutuudet sekä muutaman takuuvarman vanhan viihdyttäjän.

Kolmetoista pakkonakkia ja nakkipakkoa!

BloodMachinesWEB

Uutta lihaa

Blood Machines (2019)
Seth Ickermanin Blood Machines on eräänlaista jatkoa parin vuoden takaiselle Turbo Killer -musiikkivideolle. Teoksen järjellisyydestä on paha arvata ennalta yhtään mitään, mutta surrealistisen huikeaa visuaalista tieteisilotulitusta on takuulla tarjolla.

First Love (Hatsukoi, 2019)
Takashi Miike on Japanin villein ja värikkäin ohjaajasuuruus. First Love -leffassa hän palaa jälleen päättömän väkivaltaisten gangsteritarinoiden pariin. Luvassa liioiteltuja hahmoja, hurttia huumoria ja näyttävää toimintaa. Uuh ja aah!

Parasite (2019)
Eteläkorealaisen Bong Joon-hon Parasite voitti Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -pääpalkinnon viime toukokuussa. Sittemmin filmi on menestynyt hyvin myös mm. Yhdysvalloissa. Mutta onko paranoidi leffa kauhua, jännitystä vaiko jotain ihan muuta?

Synchronic (2019)
Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin leffassa seurataan ambulanssilla kurvailevien ensihoitajien elämää – jonka repivät riekaleiksi kuolemat, jotka kytkeytyvät outoja oireita aiheuttavaan huumeeseen. Scifi-teemat yhtyvät kauhun ja trillereiden kuvastoon.

Why Don’t You Just Die! (Papa, sdokhni, 2018)
Kirill Sokolovin leffaa on kuvattu hyperenergiseksi toimintapaukuksi, joka tykittää kankaille mustaa huumoria, yllättäviä käänteitä ja rutkasti väkivaltaa. Pakkohan se on tsekata pitävätkö ennakkokehut paikkansa.

AlAdamsonWEB

Dokumenttikauhua

Blood & Flesh: The Reel Life and Ghastly Death of Al Adamson (2019)
Al Adamson ohjasi aikoinaan useita eksploitaatiohalpiksia, joiden maine on yhtä legendaarinen kuin Ed Woodin tuotannolla. Tämän dokumentin sanotaan ottavan haltuunsa sekä ohjaajan värikkään elämän ja että erikoisen kuoleman.

Deodato Holocaust (2019)
Ruggero Deodaton nimi on painunut lähtemättömästi kaikkien genreleffafanien sydämiin. Niinpä ohjaajamestarin haastatteluihin pohjaava dokumentti on festareiden ehdotonta must-osastoa.

Fulci for Fake (2019)
Jos tarjolla on kauhumaestro Lucio Fulcin elämäkertaelokuva, sitä ei jätä väliin edes betelgeuselainen lapamato! Fulci oli jumala ja tämä dokumentti täytyy nähdä. ’Nuff said.

BarbariansWEB

Vanhat timantit

2019: After The Fall of New York (1983)
Italialaiset sen osaavat! Nimittäin tehdä hurmeisen kahjoja elokuvia ydintuhon jälkeisestä maailmasta. Tällä kertaa asialla on Sergio Martino ja lopputulos niin ihanan douppi, ettei mitään rajaa.

The Barbarians (1987)
Kuinka päihittää Arskan Conan-lihakset? No tietenkin palkkaamalla elokuvan pääosaan öljyisiä lihaskimppujaan esittävät Barbaarikaksoset! Ruggero Deodaton ohjaama The Barbarians on genrensä vinkeintä ja hersyvintä tuotantoa.

The Hidden (1987)
Jack Sholder ohjaama The Hidden on kasari-scifin klassikoita. Vinha ja vauhdikas tappajajahti, joka viihdyttää kerta toisensa jälkeen. Mukana kinkkisissä kuvioissa häärii myös Kyle ”Twin Peaks” MacLachlan.

The Strange Vice of Mrs. Wardh (1971)
Ohjaaja Sergio Martino lukeutuu italialaisen giallo-genren uranuurtajiin. The Strange Vicessa esiintyvätkin kaikki alan perusainekset: mustahanskainen partaveistä heiluttava tappaja, vähäpukeiset naiskaunottaret sekä todelliselle kiemuralle vääntyvät juonitvistit. Jess!

Torso (1973)
Ei missään mielessä Sergio Martinon paras leffa, mutta silti kelpo giallo. Paljaan pinnan puolesta Torso tavoittaa kaupalliskastin giallo-filmeihin vaadittavan kiintiön. Myös trauma, josta murhaajan teot juontavat, on juuri oikealla tavalla pöljä.

Code8WEB

Bubbling under

Alone in the Dark
Antrum: The Deadliest Film Ever Made
Bliss
Code 8
Satanic Panic

Ja sitten ei muuta kuin elokuviin!

Toni Jerrman

SatanicPanicWEB

Sarjakuvat – Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo

BlueberryArizonaLoveJneKansiWEB

Jean-Michel Charlier & Jean Giraud
Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo

Villin lännen janoisin sankari astuu uuteen aikaan Liken julkaiseman Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo -integraalin myötä. Käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier kuoli kesken Arizona Loven työstämisen, ja siitä eteenpäin tarinoinninkin vastuu siirtyi piirtäjämaestro Jean Giraudin harteille. Tämä näkyy kertomusten sisällössä ja jopa tyylilajissa – varsinkin huumoria ja hassuja sivuhenkilöitä on nyt mukana aiempaa enemmän.

Blueberry3WEB

Nimensä mukaisesti Arizona Love on rakkauskertomus. Puhdistettuaan maineensa ja saatuaan haltuunsa ison kasan rahaa Blueberry päättää, että nyt on korkea aika naida Chihuahua Pearl. Paha vain, että omapäinen nainen on jo menossa naimisiin pirullisen, mutta varakkaan Stantonin kanssa. Tämä naimakauppa takaisi hänelle lokoisan tulevaisuuden ja yhteiskunnallisesti arvostetun aseman.

Blueberry ei suostu katsomaan tilannetta sivusta, vaan kaappaa Pearlin kesken häiden. Sitten olisi enää vakuutettava nainen siitä, että elämä karjatilalla vetää vertoja San Franciscon ja New Yorkin loistolle. Sekä selvittävä Stantonin ja tämän palkkaamien pyssymiesten takaa-ajosta. Mutta kumpi onkaan lopulta ovelampi, Blueberry vai Pearl?

Blueberry1WEB

Upeasti taiteiltu seikkailu liikkuu kiitettävän vikkelästi ja syventää hienosti Blueberryn luonteenkuvaa. Se tarjoilee myös hauskan vastakohdan seuraaville tarinoille, joissa Blueberry on lähinnä paikallaan pysyttelevä sivuhenkilö, jonka ympärille tapahtumat kutoutuvat – ilman, että hän itse voisi niihin pahemmin vaikuttaa.

Mister Blueberry -albumissa sankarimme istuu kaiket päivät saluunassa pelaamassa pokeria. Pöydän ääressä tutustutaan myös vaikutusvaltaiseen kaivosmoguli Strawfieldiin ja Tombstonen kaupungissa järjestystä ylläpitäviin Earpin veljeksiin – sekä taitavana pelurina tunnettuun Doc Hollidayhin ja timmiin kapakkalaulajattareen, Doree Maloneen.

Blueberry2WEB

Oma osansa tapahtumissa on myös Bostonista saapuvalla lehtimiehellä, joka on päättänyt kirjoittaa Blueberryn seikkailuista menestysromaanin. Tätä kautta tarina kurvaa Blueberryn menneisyyteen. Aikaan, jolloin hän oli sisällissodan kokemusten raunioittama juoppo ja jolloin hän kohtasi ensi kertaa intiaanipäällikkö Geronimon.

Nyt Geronimon nimi on jälleen tapetilla, sillä hänen johtamiensa apassien uskotaan hyökänneen verisesti sekä postivaunujen että rahakuljetuksen kimppuun. Wyatt Earpilla on kuitenkin omat epäilyksensä tilanteen todellisesta laidasta…

Blueberry6WEB

Pitkäksi kasvavan kokonaisuuden mittaan Giraud pippuroi tarinaa hyvällä henkilökuvauksella, kiinnostavilla sivujuonilla sekä vääjäämättä lähestyvän välienselvittelyn synnyttämällä jännitteellä. Hahmoja on paljon ja tarinassa riittää koukeroita, mutta kokonaisuus pysyy vaivatta mestaritaiteilijan käsissä.

Kokemuksen nautinnollisuutta korostaa erinomaisen pikkutarkka taide, jonka ihailuun olisi helppo käyttää päiväkausia. Mukana on jopa mieleenpainuva, sanaton taistelukohtaus, joka muistuttaa Giraudin alter egon, Moebiuksen jälkeä.

Blueberry4WEB

Muhkean sarjakuvalukupaketin lisäksi teoksesta löytyy tarinoiden taustoja esittelevä esipuhe, joka on kuvitettu Giraudin harvinaisilla luonnoksilla, piirroksilla ja maalauksilla.

Blueberry on lännensarjakuvaa parhaimmillaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Blueberry5WEB

Elokuvat – Joker

JokerJulisteWEB

Joker

Kuten muun muassa Gotham-televisiosarja on todistanut, Batmanin arkkiviholliset ovat niin värikkäitä hahmoja, että heidän ympärilleen on helppo kutoa hyviä tarinoita – jopa ilman yön ritaria. Tähän ajatukseen pohjaa myös Todd Phillipsin ohjaama inhorealistinen Joker-elokuva. Se kertoo mieleltään järkkyneestä, elämän päähänpotkimasta itsetuhoisesta miehestä, josta kasvaa sorretun väestönosan ikoninen antisankari.

Jokerista on nähty jo aiemmin valkokankailla monta onnistunutta tulkintaa, mutta Joaquin Phoenixin fyysisellä pieteetillä ja sisäistetyllä vimmalla vetämä roolisuoritus nostaa riman aivan uusiin korkeuksiin. Hänen esittämänsä luurangonlaiha Arthur ”Happy” Fleck on loistelias kuvaus ahdistuneesta luuserista, joka ei löydä elämästään mitään hyvää – mutta joka hetken aikaa jaksaa silti haaveilla toiveidensa täyttymyksestä.

Joker2WEB

Tapahtumat sijoittuvat ankeaan, 1970-lukua muistuttavaan Gothamiin. Talojen seinät ovat tagien ja graffitien peitossa, ja kadut ovat täynnä haisevia jätekasoja. Taloudellisen laman kurittamassa kaupungissa työttömyys lisääntyy ja niin köyhät kuin sairaatkin hylätään oman onnensa nojaan.

Raihnaisen äitinsä (Frances Conroy) kanssa asuva Arthur raapii elantonsa toimimalla sairaalaklovnina sekä mainoksia pyörittävänä pellenä. Hänen suurin unelmansa on päästä stand up -koomikoksi ja kenties joskus jopa esiintymään ihailemansa Murray Franklinin (Robert De Niro) vetämään tv-show’hun. Onhan äitikin todennut, että hän on tullut maailmaan tuomaan iloa ja hymyjä. Tosin äiti on myös sitä mieltä, ettei Arthurista ole koomikoksi, koska hän ei ole lainkaan hauska.

Joker1WEB

Jo alusta lähtien on selvää, ettei Arthurin pääkopassa ole kaikki kohdallaan. Hän saa tahdottomia naurukohtauksia ja joutuu popsimaan useita pillereitä selvitäkseen arjesta. Väkivallan värittämässä kaupungissa hän on helppo uhri kiusaajille, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Siinä vaiheessa, kun Arthurille selviää, että myös hänen elämänsä on monella tapaa valhetta, syöksy mielen mustimpiin syövereihin on väistämätön.

Joker-elokuva pohjustaa Arthurin romahdusta huolella. Ehkä turhankin huolella, sillä huomattavasti vähemmälläkin uskoisi, että tällä miehellä menee todella huonosti – ja että hänen otteensa todellisuudesta on hatara.

Nerokkaimpiin sfääreihin leffa yltääkin vasta viimeisen puolen tunnin aikana, kun Arthurista kuoriutuu kuolemasta ja kaaoksesta nauttiva Jokeri. Klovnihahmo, josta on jo aiemmin tullut kaupungin rahavaltaa vastaan järjestettyjen mielenosoitusten symboli – Alan Mooren ja David Lloydin V for Vendettasta tutun Guy Fawkes -hahmon tapaan.

Joker3WEB

Joker-filmi on erinomainen henkilötulkinta, joka sisältää myös enemmän kuin ripauksen yhteiskuntakritiikkiä. Elokuvan synkkyys ja toivottomuus peilaa hyvin myös tämän päivän mielenmaisemaa, jossa ahneus ja oman edun tavoittelu tuntuu olevan monenkin valtionpäämiehen ainoa agenda. Mieleltään järkkyneiden dumppaamisesta kaduille nyt puhumattakaan.

Leffan yhteydessä on moneen otteeseen nostettu esiin Martin Scorsesen ja Robert De Niron yhteiset elokuvat, kuten Taksikuski (1976) ja Koomikkojen kuningas (1982). Vaikutteet niin näistä kuin monista muistakin kyseisen aikakauden tummemman puoleisista filmeistä ovatkin Jokerissa selvästi nähtävillä – aina moraaliltaan kyseenalaista päähenkilöä myöten.

Sarjakuvaviitteistä esiin täytyy nostaa ainakin Alan Mooren ja Brian Bollandin Tappava pila sekä Frank Millerin Yön ritari.

Joker4WEB

Kaikista näistä vaikutteista huolimatta Joker seisoo omilla jaloillaan ja tykittää kankaille vahvan elokuvakokemuksen. Tätä vain korostaa mainio musiikkiraita, jolla kuullaan mm. Frank Sinatran esittämät biisit That’s Life ja Send in the Clowns.

Jos tästä leffasta ei irtoa Joaquin Phoenixille Oscaria, niin maailmankirjat ovat pahasti sekaisin.

Toni Jerrman – 4 tähteä

Joker5WEB

Sarjakuvat – Sandman Deluxe 9

Sandman9kansiWEB

Sandman Deluxe 9

Morpheuksen alkuperäinen tarinakaari lähestyy loppuaan. Myyteistä, saduista ja taruista innoituksensa ammentava Sandman Deluxe 9 (RW) on kokoelmista toiseksi viimeinen. Kreikkalaisia tragedioita varioiva teos on tuhti lukupaketti, sillä kansien välistä löytyy koko 13-osainen, pääosin Marc Hempelin kuvittama Hyväntahtoiset-kertomus. Siinä Neil Gaiman ryhtyy solmimaan yhteen edeltävissä jaksoissa esiinkelattuja juonenpäitä.

Sandman91web

Tällä kertaa unten valtiasta vastaan nousee raivottarina tunnettu naiskolmikko. Heillä on ikiaikainen lupa tuhota jokainen, jonka käsissä on oman suvun verta. Avukseen he houkuttelevat valheiden ruhtinaan, Lokin, ja keijujen kuninkaan narrin, Puckin. Keskeistä roolia raivotarten suunnitelmassa näyttelee myös kostoa janoava, hulluuden turuille hukkuva Hippolyta. Hän kuvittelee Morpheuksen tappaneen sekä miehensä että Daniel-poikansa.

Sandman96web

Näiden keskushenkilöiden ohessa sarjakuvassa esiintyy lukuisia muitakin aiemmista Sandmaneista tuttuja hahmoja, joiden tarinat kelataan joko päätökseen tai uuteen alkuun. Henkilökaarti on niin laaja, että väliin itse päätarina tuntuu hukkuvan sivujuonten alle. Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei kaikista käänteistä ja niiden merkityksistä pysy täysin kärryillä, jos vanhat tapahtumat eivät ole timantinkirkkaana mielessä. Myös kerronnan rytmitys on paikoin hakusessa.

Sandman97web

Vaikka Gaimanilla on selkeitä vaikeuksia pitää näin isoa palettia hallinnassaan, on kokonaisuudessa silti huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta. Morpheuksen vahva velvollisuudentunto ja vastuunkanto menneistä virheistään tuodaan hienosti esiin – samoin kuin niiden vääjäämätön, tunteita soitteleva lopputulos. Kivasti tilaa saavat myös unten valtakunnan käytännön asioita pyörittävät tahot, kuten rääväsuinen kurpitsapää Merv, hillitty kirjastonhoitaja Lucien, hiljainen keijutyttö Nuala sekä utelias Matthew-korppi.

Ja kukapa ei viihtyisi ihastuttavan houreisen Kuumeen tai yökerhossaan pianoa soittelevan Luciferin seurassa.

Sandman94web

Parhaimmillaan Gaiman on silti parissa poikkeavaan tyyliin toteutetussa, novellimaisessa jaksossa. Lentävistä lapsista kertova, Charles Vessin kuvittama opettavainen kauhutarina on kerrottu satukirjoista tutussa muodossa. ”Mies kutsui ukkosta lyömään itsensä hengiltä. Mutta eihän ukkonen voinut, mies kun oli jo vainaa.”

Unten valtiaan jäähyväiskierros on puolestaan todellista mielikuvituksen ja ideoiden ilotulitusta pilvien ritarin taikalyhtyesityksineen ja painajaisen tuomine tuliaisineen. ”Hän puhui arpitanssijoille, oljentomunaisille ja vanhalle joutsenkätiselle miehelle, joka hoitaa takaporrasta. Samoin ruumiinavauksen kolmelle lapselle, maalareille ja kirjureille. Seinillekin.”

Sandman93web

Hienon teoksen täydentää Gaimanin alkuperäinen käsikirjoitus Hyväntahtoiset-tarinan ensimmäisestä jaksosta sekä Vertigoa ja Sandmania aikoinaan luotsanneen Karen Bergerin oivallinen esipuhe.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Tästä linkistä aiempiin Sandman Deluxe -arvioihin.

Sandman92web

Kirjat – Antti Salminen: Mir

SalminenMirWEB

Antti Salminen
Mir
Poesia

”Tunnetko pidäkkeetöntä myötätuntoa vammautuneita tai nujerrettuja olioita, etenkin sieniä ja kiviä, kohtaan?”

Antti Salmisen Mir on sisarteos hänen Tähtivaeltaja-palkitulle Lomonosovin moottori -romaanilleen. Hyvin yksinkertaistetusti sen voisi sanoa kertovan sieniuskovaisten sodasta vihreää luontoa vastaan.

Kirja koostuu pääosin puolen sivun mittaisista, hyvin eri tyylisistä tekstikatkelmista. On otteita sotapäiväkirjoista, taisteluraporteista ja annaaleista. On nukkuvien solujen raportteja, päiväkäskyjä ja autoetnografisia luonnoksia. On sienianalyysejä, muistioita ja V-sfäärin esittelyä vasta-alkajille.

Nämä Jakutiassa sijaitsevasta hylätystä avolouhoksesta löydetyt tekstirihmastot rakentavat houreista kuvaa Rööriksi kutsutun sotilastukikohdan kohtalosta. Aineisto, johon kirja perustuu, on tätä nykyä Viipurin gnostilaisen sieniseuran hallussa.

”Näin löydetään takaisin paratiisiin, kun se on mätänemäisillään. Ei enää, ei vielä, ei koskaan kasvien ylimielistä mielivaltaa, kunhan sienten muinaisherruus ja maatumisen villi hellämielisyys.”

Kuten hyvin tiedämme, sienet ovat avaruuden varjobiosfääristä saapunut älykäs elämänmuoto, jonka jäsenet kykenevät kommunikoimaan keskenään. Saapuva tietoisuus kuitenkin vahingoittui, ja sen korjautuminen kestää vielä 2,5 miljoonaa vuotta. Sitä ennen ihminen voi auttaa klorofyllisorron kohteeksi joutuneita sieniä osallistumalla geomakhiaksi kutsuttuun tapahtumakulkuun sekä hävittämällä metsäluontoa. Tai näin ainakin Kysymyksiä & Vastauksia Sienistä -palstalla kerrotaan. Siellä myös todistetaan todeksi huhu, jonka mukaan Lenin oli kääväkässieni.

”Päivitystä odotettiin joitakin satoja miljoonia vuosia, ja se saapui Egyptin ilmakehään Nakhla-meteoriitin mukana kesäkuun 28. päivän aamuna vuonna 1911. Harmillista kyllä tärkein regeneraatin päivityskirjasto (tunnetaan nimellä Rajattoman raivon evankeliumi) osui vihanneskauppias Mohammed Ali Effendi Hakimin koiran päähän, jolloin tarpeellisimmat päivityskirjastot symbioituivat koiran verenkiertoon ja korruptoituivat saadessaan eläinperäistä ravintoa.”

Rööriä tukikohtanaan pitävät, sienille elämänsä ja trepanaation kautta myös aivonsa omistaneet ihmistaistelijat uskovat pyhään, mutta epäonnistumaan tuomittuun tehtäväänsä. He taistelevat puita vastaan aseinaan niin kirveitä, vesureita, liekinheittimiä kuin metsätyökoneitakin. He palvovat Jorikia, kärpässienellä saastutettua venäläistä sotilastekoälyä, tuota varjobiosfäärin haltijaa ja vastakkaiskiraalista sotajumalaa. Jotkut heistä vetäytyvät rakentamiinsa keljoihin, kaivoksen syviin osiin, antautuakseen palvelemaan valtarihmastoja.

”Mykoterrori on ystävyyttä. Ketään ei parjata, terrori yhdistää. Ei enää koskaan tylsää. Saat lopulta oikeita ystäviä, jotka ovat valmiita poraamaan reiän kalloosi. Voit jopa ehdottaa, kenen viereen haluaisit joukkohaudassa”, lukee sienisoturien värväyslehtisessä.

Mitä pidemmälle kirja etenee, sen villimmiksi käänteet käyvät. Katkelmien todistusvoima maailman tilasta ja käydyistä taisteluista on musertava. Riemastuttava hulluus lyö yli laidan, eikä lukija voi muuta kuin kellua lastuna laineilla. Irrallisten katkelmien myötä Mir jyrsiytyy salakavalasti mielen uumeniin ja muuttaa aivojen käytöstä. Järjettömyydestä tulee normaali ja sieniaatteesta uusi jumaluus.

Mir on rikkaana riehuvaa pidäkkeettömän sanataiteen juhlaa. Eriskummallinen, kokeellinen ja omintakeinen, sataan suuntaan kurkottava lyyrinen sinfonia, jota on vaikea ymmärtää mutta pakko rakastaa.

”Kun olet ystävystynyt näiden olioiden kanssa ja nähnyt, kuinka ilmilimakko kiipeää valoon… haluatko enää elää, ihminen?”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.