sarjakuvat

Sarjakuvat – Maurice Rosy, Maurice Kornblum ja Derib: Attila

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

AttilaKansiWEB

Attila

Ruutu, Non Stop ja Zoom ovat lähes myyttisiä nimiä vanhempien sarjakuvanlukijoiden keskuudessa. Vuosien 1973 ja 1978 välillä ilmestyneet lehdet esittelivät kymmenilletuhansille suomalaisille eurooppalaisen sarjakuvataiteen suurimmat saavutukset ja synnyttivät kokonaisen sukupolven intomielisiä sarjakuvaharrastajia. Monet lehdistä tutut sarjat ovat sittemmin jatkaneet elämäänsä myös albumimuodossa.

Nyt näiden julkaisujen maineella yrittää ratsastaa useampikin kustantajataho. Zoom Teufel -firma ei nojaa yksinomaan esikuviensa perintöön, vaan jakaa huomiotaan sekä vanhojen klassikkojen että tuoreiden eurosarjakuvien suuntaan. Sen sijaan Otavan lanseeraama Non Stop -sarja on täynnä sitä itseään. Non Stop -logolla markkinoidaan paksuja kokoelmateoksia, jotka sisältävät alkuperäisestä lehtikolmikosta poimittuja sarjakuvia.

Attila1WEB

Mitä ilmeisimmin yhteispainatuksista johtuvista syistä sarjan saa kunnian aloittaa Maurice Rosyn sekä Maurice Kornblumin käsikirjoittama ja Deribin piirtämä Attila. Salaisen palvelun palkkalistoilla toimivan puhuvan koiran seikkailut eivät edusta koko perheen pottunokkasarjakuvan parhaimmistoa, vaikka ihan muikeaa luettavaa ovatkin.

Sveitsin vastavakoilussa on saatu kuningasidea: muovataan Attila-koirasta huipputeknologian turvin keskivertoihmistä älykkäämpi agentti. Kukapa epäilisi lupsakkaa koiraa James Bondin virkaveljeksi – ainakaan silloin, kun tämä ei kävele kahdella jalalla tai kaahaile Maseratilla pitkin vuoristoteitä.

Kirjan ensimmäisessä sarjakuvassa Attila soluttautuu Sveitsin armeijan salaisia papereita metsästävän rikollistiimin seuraan. Jatkossa hän päätyy setvimään vanhan linnan salaisuutta ja puolustamaan pikkupoika Odéeta kaappausuhalta. Runsaalla huumorilla silatuissa tarinoissa on kiehtovia käänteitä ja mysteerejä, jotka pitävät jännitystä hienosti yllä. Toisiinsa kytköksissä olevien kertomusten myötä sarja myös kehittyy koko ajan, ja mukaan tulee yhä uusia vakiohahmoja.

Attila2WEB

Attilan viimeiseksi jääneessä seikkailussa ylletään aina scifistisiin sfääreihin asti. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, mihin tältä pohjalta olisi jatkossa ponnistettu. Piirtäjä Derib ei kuitenkaan innostunut sarjan saamasta uudesta suunnasta ja hänen lähtönsä jälkeen Attila päätyi haudan lepoon. Deribin ratkaisu on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän nauttii työskentelystä huomattavasti maanläheisempien sarjakuvien parissa – kuten viime vuonna ilmestynyt Buddy Longway -integraali hienosti todistaa.

Kokonaisuudessaan Attila-kirja tarjoilee vallan vekkulia luettavaa. Teoksen hahmot ovat sympaattisia, juonet kiinnostavia, kerronnan rytmitys ammattitaitoista ja piirrosjälki erinomaista. Ja vaikka sarjan huumori perustuu lähinnä Attilan apurina toimivan rankkuri Bourillonin sekä vähemmän nerokkaiden rikollisten hölmöilyihin, on tämäkin puoli hoidettu lämmöllä ja pieteetillä.

Neljän pitkän tarinan lisäksi lähes 250-sivuisesta kirjasta löytyy kaksi harvinaista lyhäriä sekä laajasti kuvitettu artikkeli, joka valaisee sarjan ja sen tekijöiden yhteistä historiaa.

Silkkaa nautintoa koko rahan edestä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/17.

Attila3WEB

Sarjakuvat – Tintti: Ottokarin valtikka

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

TinttiOttokariKansiWEB

Hergé
Lehtimies Tintti seikkailee: Ottokarin valtikka

Vanhojen mustavalko-Tinttien faksimilepainokset ovat monessakin suhteessa mielenkiintoisia. Ensinnäkin ne tarjoilevat jälleen kerran mahdollisuuden seurata Hergén kehitystä sarjakuvantekijänä. Toiseksi on kutkuttavaa vertailla alkuperäisten mustavalkoversioiden ja myöhemmin työstettyjen värillisten julkaisujen eroja.

Ottokarin valtikka -tarinassa (Otava) vaakalaudalla on Syldavian valtion itsenäisyys. Naapurimaa Bordurian masinoiman vallankaappausyrityksen taustalla on laaja salaliitto, jonka kärhämät ulottuvat Syldavian hallinnon korkeimmille askelmille asti. Ajatuksena on anastaa kuninkaan historiallinen valtikka, jota ilman monarkin olisi pakko luopua vallastaan. Yhteiskuntakriittiseen asetelmaan on selvästi otettu vaikutteita 1930-luvun lopun eurooppalaisesta poliittisesta todellisuudesta ja fasismin noususta.

TinttiOttokari4WEB

Tintti joutuu sekoitetuksi tapahtumiin, kun hän törmää sigillografiaan erikoistuneeseen professori Halambiqueen. Hajamielinen partaherra on lähdössä Syldaviaan tutkimaan maan kruununkalleuksia ja kaipaa mukaansa apulaista, joka vastaisi matkajärjestelyjen yksityiskohdista. Reippaana partiolaisena Tintti on heti valmis seikkailuun – ja näin hänestä tulee murhanhimoisten salaliittolaisten uusin kohde.

Ottokarin valtikassa Hergé on ensi kertaa onnistunut luomaan luontevasti ja loogisesti etenevän juonikuvion, jossa turha häröily on minimissään. Myös kuvakulmista ja ruutukerronnasta löytyy entistä enemmän vaihtelua. Itse tarina jää kuitenkin ohueksi, sillä se koostuu pääosin vauhdikkaista toimintakohtauksista, joissa Tintti pakoilee takaa-ajajiaan. Lisäksi tapahtumien selittely hoidetaan lähinnä puhuvien päiden ylle valuvana tekstimassana, eikä luontevasti kerronnan tiimellyksessä.

Albumin huumorista vastaavat toilailevat poliisimiehet Dupond ja Dupont, jotka liukastelevat kerta toisensa jälkeen mukaan kuvioihin. Sarjakuvassa vierailee ensi kertaa myös myöhemmin hyvinkin merkittävään osaan nouseva oopperadiiva Bianca Castafiore.

TinttiOttokari2WEB

Suurin ero vuoden 1939 mustavalkoalbumin ja myöhemmin valmistuneen väriversion välillä on tietenkin – värityksen ohessa – ruutukoon pienentäminen ja kokonaisuuden ahtaminen entistä huomattavasti pienempään sivumäärään. Samalla kun alkuperäisversion sivut on muutettu kolmirivisistä nelirivisiksi, on osaa ruuduista jouduttu kaventamaan tai leventämään. Lisäksi muutamia yksittäisiä ruutuja on poistettu ja joitain lisätty, jotta tarina on saatu upotettua luontevasti uuteen sivuformaattiin.

Näistä muutoksista huolimatta pääosa ruuduista toistuu molemmissa albumeissa sellaisenaan ja vain muutamat kuvat, hahmot tai tekniset laitteet on piirretty tuoreemmassa versiossa uudelleen. Ihmishahmoista selkeimmän muutoksen kohteeksi on päätynyt Syldavian linnan vartiokaarti, jonka asut ovat vaihtuneet hupsuista röyhelökaulureista pikkutarkkoja yksityiskohtia tulviviin univormuihin.

TinttiOttokari1WEB

Ja siinä missä mustavalko-Tintin kuvat keskittyvät lähes yksinomaan ihmisiin ja ruutujen taustat huokuvat tyhjyyttä, on myöhempään laitokseen piirretty kuvien taustat täyteen pientä piperrystä. Realistisuutta tavoitteleva ratkaisu on sinällään ymmärrettävä, mutta samalla se hukkaa alkuperäisteoksen ihastuttavan ilmavuuden.

 

Tarinan kerronnallista järjestystä on sorkittu laajemmin vain parissa kohtauksessa.

Heikki Kaukoranta on tehnyt albumiin myös uuden suomennoksen, joka on jälleen pätevää työtä. Pakko on silti ihmetellä, miksi Castafioren aarian legendaarista käännöstä on ryhdytty muokkaamaan. Alkuperäinen teksti ” Ah! Mä nauran kun kuvani näin kauniina peilissäin nään!” on iskostunut niin monen lukijasukupolven selkäpiihin, että tuore ”Ahh! Ma nauran kun itseni noin kauniina peilissä nään!” maistuu jo pyhäinhäväistykselle.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/17.

TinttiOttokari3WEB

Sarjakuvat – Miracleman: Ihmeiden aika

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , ,

MiraclemanIAKansiWEB

Neil Gaiman & Mark Buckingham
Miracleman – Ihmeiden aika

1980-luvun lopussa Neil Gaiman sai mahdottoman tehtävän. Häntä pyydettiin jatkamaan Alan Mooren Miraclemania.

Moore oli juuri päättänyt klassisen Miracleman-jatkumonsa tilanteeseen, jossa Maapallosta oli tullut kaikkivoipien superihmisten kaitsema utopia. Sodat, rikokset, köyhyys, epätasa-arvo ja kaikki muut tarinoita yleensä motivoivat seikat oli pyyhkäisty kerralla olemattomiin.

Sitten nuoren, vasta sarjakuvauransa alkumetreillä olevan Gaimanin puhelin soi, ja langan toisessa päässä oli jo legendan aseman saavuttanut Moore. Hän tiedusteli, haluaisiko Gaiman hypätä hänen pallilleen Miraclemanin käsikirjoittajaksi. Moni olisi pitänyt moista pyyntöä hullun houreena, mutta Gaiman otti haasteen vastaan – ja sai aikaiseksi vahvoja tarinoita siitä, mitä on olla tavallinen ihminen jumalten hallitsemassa maailmassa.

MiraclemanIA6WEB

Miracleman: Ihmeiden aika -albumi (Like) sisältää ensimmäisen kolmanneksen Gaimanin suunnittelemasta kokonaisuudesta. Trilogian kaksi seuraavaa jaksoa jäivät aikoinaan pääosin tekemättä kustantajan konkurssin vuoksi. Nyt Marvel on kuitenkin julkaisemassa uusiksi Miraclemanin koko saagan. Yhtiö on ilmoittanut, että myös Gaimanin aikoinaan kesken jäänyt rupeama saatetaan loppuun – tosin tätä jatkoa ei ole useista lupauksista huolimatta näkynyt tai kuulunut.

Onneksi meillä on kuitenkin käsissä kaiken aloittava Ihmeiden aika. Jo kirjan ensimmäinen kertomus tarjoilee päräyttävän erilaisen lukukokemuksen.

Rukous ja toivo… -sarjakuvassa seurataan neljää pyhiinvaeltajaa, jotka kipuavat viikkokausia ylös Miraclemanin taivaisiin asti kohoavaa palatsia. Heistä jokaisella on pyyntö, jonka he haluavat esittää elävälle jumalalle.

Vaikka juonikuvio kuulostaa yksinkertaiselta ja tapahtumaköyhältä, on Gaiman saanut ladattua tekstiinsä niin paljon tunnetta ja inhimillisyyttä, että sarjakuvaa aivan ahmii eteenpäin. Tarinan lopetus osoittaa myös käsinkosketeltavasti sen etäisyyden ja vierauden, mikä tavallisen kansan ja heitä johtavan yli-ihmisen välille on muodostunut – käytännössä normi-ihmisen on mahdoton ymmärtää jumalan ajatuksenjuoksua.

MiraclemanIA1WEB

Seuraavaksi eteen astuu lyhyitä elämäkertoja pienistä ihmisistä, joita supervoimaisten hahmojen läsnäolo on jotenkin koskettanut. On mies, joka pohtii, selvisikö hän Lontoon hävittäneestä verilöylystä vain siksi, että sattui tapaamaan Miraclemanin metsäaukiolla. Syrjäisellä myllyllä asuva yksinäinen mies saa puolestaan Miraclewomanista satunnaisen rakastajan ja oppii, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan.

Myöhemmin valokeilaan astuvat mm. vakoilijoiden kaupunkiin juuttunut vainoharhainen nainen, anteeksiannon kanssa kipuileva petetty vaimo sekä yksi lukuisista Andy Warhol -androideista.

Erityismaininnan ansaitsee satukerrontaa ja sarjakuvaa fuusioiva Winterin satu -episodi.

Kepeän lastenkirjamaisesti kirjoitettu jakso kertoo Miraclemanin viisivuotiaan tyttären seikkailuista avaruuden äärissä. Matkoillaan supertyttö kohtaa monia mielikuvituksellisia olentoja, kuten avaruutta troolaavia skella-kauppiaita, jo synnyinhetkellään naimisiin meneviä perlejä ja Saukin vallesmannin, joka kertoo Winterille maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden. Aliavaruuden, yliavaruuden ja juopamaailmojen vilskeessä ehditään tietysti viettää myös teehetkiä ja syödä täytekakkua. Tästä kertomuksesta jopa Stanislaw Lem saattaisi olla kateellinen.

MiraclemanIA4WEB

Jotkin Gaimanin käyttämistä hahmoista esiintyvät jo Mooren Miracleman-tarinoissa, osa on hänen omia luomuksiaan. Kaikki henkilöt, tilanteet ja asetelmat ponnistavat kuitenkin luontevasti Mooren luomalta pohjalta – vaikka tarinat katsovatkin maailmaa aivan toisesta näkökulmasta. Lopputulos on parasta Gaimania, eikä kalpene edes Sandmanin huippuhetkien rinnalla.

Kirjan kuvituspuolesta vastaa Mark Buckingham, joka venyy suoranaisiin ihmeisiin. Teoksen jokainen episodi on kuvitettu erilaisella piirrosjäljellä tarinan sisällön ja tyylilajin mukaan. Joukossa on niin fotorealistista kuin huumorisarjamaista ilmettä sekä kaikkea siltä väliltä: liitupiirrosta, satukirjakuvitusta ja warholmaista pop-taidetta. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Buckingham taitaa jokaisen näistä tyyleistä täydellisesti.

Miracleman: Ihmeiden aika on takuuvarmasti yksi vuoden 2017 vaikuttavimmista sarjakuvajulkaisuista. Siitäkin huolimatta, että se humahtaa Suomeen lähes 30 vuoden takaa. Loistavasta kun on vaikea pistää paremmaksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/17.

MiraclemanIA3WEB

Sarjakuvat – Modesty Blaise: Hidas kuolema

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , ,

ModestyBlaiseKansiWEB

Ensi viikonloppuna (2.–3.9.) Helsingin Sarjakuvafestivaalit valtaavat Sörnäisissä sijaitsevan Suvilahden tapahtuma-alueen. Tapauksen kunniaksi julkaisemme nyt arvostelun uusimmasta suomeksi julkaistusta Modesty Blaise -sarjakuva-albumista. Ihan siitäkin huolimatta, ettei kyseinen albumi liity mitenkään Sarjakuvafestivaaleihin tai edes sisällä tippaakaan scifiä – sillä pitäähän sitä aina väliin yllättää blogin lukijat!

Peter O’Donnell, Enrique Romero & Neville Colvin:
Modesty Blaise: Hidas kuolema

Hidas kuolema on jo viides Asko Alasen Jalavalle toimittama Modesty Blaise -kokoelma. Laarinpohjia ei ole vieläkään tarvinnut kaivella, joten käsissä on mainio kirja täynnä Peter O’Donnellin mehevästi tarinoimia seikkailuja.

ModestyBlaiseRomero2WEB

Teoksen kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa on varsin eläimellinen meininki. Kohtalokas ennustus -jännärissä Modesty Blaisen kumppanin, Willie Garvinin, mukaan tarttuu sirkuksen Fiona-simpanssi. Salametsästäjien jahdissa kohdataan puolestaan sarvikuono Milly. Molemmat eläinhahmot näyttelevät merkittävää roolia myös tarinoiden ratkaisuvaiheissa.

Kohtalokkaan ennustuksen tapahtumat sijoittuvat pääosin Bangladeshiin. Modesty Blaise matkaa pieneen viidakkosairaalaan auttamaan vanhaa ystäväänsä. Humanitaarinen työ jää kuitenkin sivuseikaksi, sillä läheisessä temppelissä toimii salainen huumelaboratorio – eivätkä sen pyörittäjät ilahdu, kun paikalle saapuu brittien salaisen palvelun kanssa yhteistyötä tekevä tehopakkaus. Mutta riittävätkö edes konetuliaseet ja myrkkykäärmeet pysäyttämään tummatukkaista kaunotarta?

ModestyBlaiseRomero1WEB

Hyvällä asialla ollaan myös seuraavassa tarinassa, jossa sankarikaksikon kohteena on afrikkalaisella luonnonsuojelualueella toimiva salametsästäjäliiga. Vaarallisia tilanteita piisaa, kun Blaisea kuljettanut pienkone ammutaan alas ja hän joutuu välttelemään takaa-ajajia vehreän metsän siimeksessä.

Sekä Kohtalokas ennustus että Salametsästäjien jahti tarjoilevat tyylipuhdasta seikkailuviihdettä, jossa oveluus ja taistelutaidot osoittautuvat tuliaseita mahtavammaksi voimaksi. Kerronta vetää, ja kaiken kruunaa Enrique Romeron huolellinen ja realistinen taide. Herra on todellinen mestari niin ihmisten, eläinten, maisemien kuin autojen ja lentokoneiden piirtäjänä. Hän ei myöskään anna strippimuodon kahlita visuaalisia kerronta-arsenaaliaan. Paha tästä olisi pistää enää yhtään paremmaksi.

ModestyBlaiseRomero3WEB

Kirjan kaksi viimeistä seikkailua kuvittanut Neville Colvin ei yllä aivan yhtä hyvään jälkeen. Hänen tyylinsä on selvästi luonnosmaisempi ja huolettomampi. Colvin ottaa kuitenkin paljon iloa irti sivuhenkilöiden kasvoista, jotka hän piirtää usein karikatyyrimaisen ilmeikkäiksi.

Albumin nimisarja Hidas kuolema tarjoilee melko totisen ja julmankirpeän seikkailun, jossa Scotland Yardin tarkastaja ja tämän tytär joutuvat kostonhimoisen syöjättären kynsiin. Kaksikon ainoa toivo on, että Blaise pääsisi jotenkin heidän jäljilleen.

ModestyBlaiseColvinWEB

Huomattavasti hauskempaa ja menevämpää kamaa on tarjolla kirjan päättävässä Ilmapallolla sotaan -tarinassa. Siinä lipevä roomalaistoimittaja suostuttelee Blaisen mukaan kuumailmapallokilpailuun yltäkylläisten valheiden avulla. Samalla Garvin saa riesakseen lehtimiehen bimbon tyttöystävän, jolla jopa kartanluku tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Vinkeä pohjustus kuljettaa päähenkilöt lopulta keskelle tapahtumia, joiden ytimessä häärii 1600-luvun muinaistapoja vaaliva eksentrinen kreivi. Tässä makoisassa tarinassa Blaise ja Garvin pääsevät jälleen esittelemään sekä kyvykkyyttään että saumatonta yhteistyötään.

Jalavan Modesty Blaise -albumit ovat hyvä todiste siitä, kuinka laadukasta sanomalehtisarjakuvaa maailmalla luotiin vuosikymmeniä sitten. Enää ei vastaavia seikkailusarjoja oikeastaan tehdä, joten Modesty Blaisen lisäksi olisikin hienoa saada suomeksi yhtä pieteetillä toteutettuja kokoelmia vaikkapa Alex Raymondin Rip Kirbystä, Milton Caniffin Steve Canyonista ja Frank Robbinsin Johnny Hazardista. Tarjontaa voisi myös laajentaa tieteisseikkailujen suuntaan, Agentti X-9 -lehdestä tuttuihin Garthiin ja Axaan. Ilman on ikävä olla!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

ModestyBlaiseRomero4WEB

Sarjakuvat – Suiciders 1

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

Suiciders1kansiWEB

Lee Bermejo
Suiciders 1
RW Kustannus

”Mitä hyviä aikeita minulla alussa olikaan, mitä ikinä olinkaan halunnut, se kaikki oli unohdettu.”

RW Kustannus on kunnostautunut julkaisemalla Vertigo-klassikoista niin Sandmania, Preacheria kuin Rämeen Olentoa komeina kirjoina. Nyt firma on tarttunut ison V:n uudempaan tuotantoon heittämällä kehiin ensimmäisen osan Lee Bermejon Suiciders-sarjasta. Kuudesta lehdestä koostuvan tarinan on sekä käsikirjoittanut että piirtänyt rujon realistisesta tyylistään tunnettu Bermejo. Sarjakuvan synkkään maailmaan istuvasta värityksestä vastaa Matt Hollingsworth.

Suiciders4WEB

Kolmekymmentä vuotta tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Los Angeles – tai tätänykyä New Angeles – on muurein ympäröity pienoisvaltio. Rikkaiden pintaliitäjien maailmassa plastiikkakirurgia ja vartaloiden biologinen parantelu ovat arkipäivää. Rahan ja vallan sokaisemassa yhteisössä ei arvosteta heikompiosaisia, vaan heidät nuijitaan maan rakoon. Sama kohtalo odottaa pakolaisia, jotka yrittävät livahtaa muurien raoista yltäkylläiseksi koettuun onnelaan.

New Angelesin mentaliteettia kuvastaa hyvin kaupungin suosituin urheilulaji, jossa teknotehostetut gladiaattorit tappavat toisiaan hurraavan yleisön edessä. Keinoja kaihtamattomien suuryritysten palkkalistoilla olevat taistelijat ovat juhlittuja kansallissankareita. Prameiden kulissien takana he ovat kuitenkin pelkkiä yhtiöjohdon sätkynukkeja.

Suiciders2WEB

Enkelten kaupungin suurin taistelijatähti on Pyhimys, jonka henkilöhistoria on häivytetty valheiden ja hiljaisuuden taakse. Näiden salaisuuksien selvittäminen kiinnostaa sekä varjoissa vaanivia paparazzeja että salamavalojen loisteessa viihtyviä tähtitoimittajia. New Angelesissa heidän henkikultansa ovat kuitenkin herkässä.

Suiciders etenee useammassakin eri aikalinjassa ja rinnastaa taitavasti nykyisiä ja menneitä tapahtumia. Kaiken keskiössä on voittamaton Pyhimys, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä tai asemaansa taisteluareenoiden juhlittuna tappokoneena. Tutkainta vastaan on kuitenkin vaikea potkia, kun tekee töitä omaisuudestaan tiukasti kiinni pitäville bisnesleijonille. Puhumattakaan elinympäristöstä, joka on kohottanut voiman ja väkivallan kaikkea toimintaa ohjastavaksi uskonnoksi. Tässä kaupungissa vahvat syövät heikot, ja niin sen asukkaiden mielestä kuuluukin olla.

Suiciders1WEB

Sarjakuvana Suicidersin voima piilee Bermejon kyynisyyttä huokuvassa tekstissä sekä vimmaisen iskevässä taiteessa. Äärimmäisen kovaksikeitetyssä tarinassa toivo on kuollut sana ja luut tehty murskattaviksi. Erityisen omaperäiseksi asetelmaa ei voi kutsua, mutta nykytodellisuuden pessimistisenä ekstrapolaationa teos puolustaa paikkaansa – varsinkin, koska tarina ui onnistuneesti hahmojensa liiveihin.

Vaikka Vertigolla olisi tarjolla parempaakin, täytyy Suicidersin suomennos ottaa ilolla vastaan. Se kun on jotain aivan muuta kuin trikoosankareiden tusinaseikkailut, joita nykyisin julkaistaan maassamme ihan tarpeeksi.

New Angelesin todellisuutta valotetaan lisää jatko-osassa Suiciders: Kings of HelL.A., jossa piirtäjäksi vaihtuu vaisumpaa tavaraa paperille loihtiva Alessandro Vitti. Nähtäväksi jää, näemmekö myös sitä näillä raukoilla rajoilla.

”Olen hakannut ja murhannut tieni läpi lihan peittämästä mössömerestä ja olen siinä niin hyvä, että minulle maksetaan siitä. Taidan olla nero.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

Suiciders3WEB

Sarjakuvat – Foederati 1: Myrskyntuoja

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

FoederatiKansiWEB

Toni Karonen & Juuso Laasonen:
Foederati 1: Myrskyntuoja

No tässä on kunnianhimo kohdillaan! Toni Karosen käsikirjoittama ja Juuso Laasosen kuvittama Foederati 1: Myrskyntuoja on kaukana perinteisten omakustanteiden tasosta. Väreissä kylpevä albumi on niin ammattitaitoista jälkeä, että sen voisi helposti kuvitella jonkin suuren amerikkalaiskustantamon julkaisuksi.

Foederati on faktaa ja fiktiota sekoittava historiallinen seikkailusarjakuva. 400-luvun Germaniaan sijoittuvassa tarinassa kylmään teräkseen koko ikänsä luottanut kreivi Rocco muistelee elämänsä katkeria käänteitä. Maineikkaan sotaherran poikana hän pääsi jo pienenä seuraamaan frankkien kuningas Clodion masinoimia ryöstöretkiä roomalaisten hallinnoimiin kaupunkeihin. Taisteluita, joissa armeijat ottivat verisesti yhteen ja kuolema korjasi armotta satoaan.

Foederati1WEB

Myrskyntuoja seuraa Roccon nuoruusvuosia, joihin mahtuu niin isältä saatuja opetuksia sotimisen ankaruudesta, vallanhaluista petturuutta kuin syvästi traagisia kokemuksia. Lopulta Rocco joutuu valitsemaan oman tiensä – ja syöksyy suinpäin kaiken syövän kostonkierteen vietäväksi.

Hetkittäisestä tekstipöhöstä huolimatta Foederati kulkee mainiosti. Tarina taustoittaa historiallisen tilanteen ja kireät asetelmat lähes vaivattomasti toiminnan lomassa. Henkilökuvaukseen on panostettu samoin kuin tapahtumiin, jotka ohjaavat hahmojen elämää suuntaan jos toiseenkin. Teksti soi hyvin niin repliikeissä kuin suurempaa kuvaa maalailevissa kerrontajaksoissa.

Foederati3WEB

Vielä täyteläisemmin toimii Laasosen yksityiskohtainen piirros ja väritys, joissa ei ole vaivoja säästelty. Nopeasti kehittyneen taiteilijan realistiset kuvat ovat niin pieteetillä laadittuja, että vertailu vaikkapa jenkkikustantajille töitä tekevään Juan José Rypiin ei ole lainkaan tuulesta temmattu.

Klassista tarinakuviota suurella tunteella varioiva Foederati on kansainväliset mitat täyttävää suomalaista sarjakuvaa. Lähes 100-sivuisen albumin uskoisi vetoavan sekä synkänpuoleisen fantasian että historiallisten romaanien ystäviin. Teoksen englanninkielistä käännöstä tuskin joudutaan odottamaan vuosikausia.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.

Lisää tietoa Foederatista ja sen tekijöistä löytyy samaisen lehden haastattelusta.

Foederati2WEB

Sarjakuvat – Rämeen Olento 6

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , ,

SwampThing6KansiWEB

Alan Moore & co:
Rämeen Olento 6

Se on saatu päätökseen! Rämeen Olento 6 (RW) on Alan Mooren viimeinen rupeama vihreän suomiehen ohjaksissa. Kirja muistuttaa sarjan kahta edellistä osaa, sillä mukana on jälleen pari heikkoa lenkkiä sekä joitain todellisia neronleimauksia. Tosin hieman kehnompikin Moore-tarina on aina huomattavasti kiehtovampaa luettavaa kuin suurin osa maailman sarjakuvatarjonnasta.

Albumin mestarillisin osuus on yllättävänkin kokeellinen Muukalaisen rakkaus. Se koostuu John Totlebenin lähes abstrakteista kuvakollaaseista ja Mooren kaunokirjallisesta proosasta. Tekstin kertojana toimii elävää planeettaa muistuttava teknologinen tietoisuus, joka odottaa kosijoita avaruuden suuressa tyhjyydessä. Mittaamattoman pitkien aikakausien jälkeen se löytää lastensa vastentahtoiseksi siittäjäksi Rämeen Olennon mielen.

SwampThing2WEB

Muukalaisen rakkaus tavoittaa hienosti biologisen kyberolennon vierauden sekä ajatuskulkujen omanlaisen kauneuden. Tavan katsoa elämää, aikaa ja rakkautta poikkeuksellisesta, mutta silti yhtäläisen inhimillisestä perspektiivistä. Samalla Mooren teksti soi kuin tieteisunelma: ”Nahkani pinnalla sadat geysirit hiljenivät ja tuhannet virrat kuivuivat, kun pidätin henkeäni.”

Hyvin toimii myös Kaikki liha on ruohoa, jossa Rämeen Olento syöksyy tuhoavana kauhuna ihmismäisten kasvien asuttamalle planeetalle. Koska ei tajua, minne on päätynyt, suomies muovaa itselleen vartalon paikallisista asukkaista – ja vajoaa hulluuteen sisällään kirkuvien mielten kakofoniassa. Ongelman ratkaisu on harvinaisen hienostunut ja vahvasti tunteisiin vetoava.

Tarinakaksikko Avaruuden mysteerit ja Muukalaiset on sekin silkkaa scifiä. Nyt ollaan Rann-planeetalla, joka on tuttu muinaisista Adam Strange -sarjakuvista. Tarinan teemoina toimivat sota, rakkaus ja erilaisuuden pelko. Eniten sarjasta saa irti, mikäli on lukenut Aatami Oudon vanhoja seikkailuja – Moore nimittäin kierrättää niiden peruspalikoita modernein tvistein.

Kirjan päättävissä jaksoissa Moore sitoo jatkumonsa kauniiseen nippuun, mutta ei tuo enää mitään aidosti uutta kokonaisuuteen.

SwampThing1WEB

Albumi sisältää myös sarjaa kuvittaneiden Stephen Bissetten ja Rick Veitchin käsikirjoittamat numerot. Bissetten luomus on aikamoista tuubaa, mutta Veitch onnistuu selvästi paremmin. Hänen Aallonpituus-tarinassaan on jopa mooremaista visioiden suuruutta.

Rakkautta ja seksuaalisuutta monesta kulmasta tutkaileva Rämeen Olento 6 kuuluu elimellisenä mukulana jokaisen itseään kunnioittavan sarjakuvafanin kirjahyllyyn.

”Kuuron metallin luolassaan suuri Meddhyl itkee, eivätkä seinät enempää kuule kuin tarjoa lohdutusta.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.

SwampThing4WEB

Sarjakuvat – Mikin hulluimmat seikkailut

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , ,

MikinHulluimmatKansiWEB

Lewis Trondheim & Keramidas:
Mikin hulluimmat seikkailut

Moderneissa Disney-sarjakuvissa on harvoin tarjolla taiteellisia irtiottoja. Konventioista pidetään tiukasti kiinni ja kaikki tehdään turvallisiksi havaittujen kaavojen mukaan. Lewis Trondheimin käsikirjoittama ja Keramidasin piirtämä Mikin hulluimmat seikkailut -albumi (Sanoma) on kuitenkin aivan toista maata. Se on villiintyneistä aivoista karannut hauska leikki, jota keskiportaan johdon pilkunviilaajat eivät ole päässeet torpedoimaan.

Jo teoksen lähtökohta on erikoinen. Kirja on näet koostuvinaan jatkosarjasta, joka ilmestyi alunperin 1960-luvun Mickey’s Quest -lehdessä. Koska kaikkia lehden numeroita ei ole vieläkään löydetty, on albumissa mukana vain keskimäärin joka toinen jakso Mikin hulluimmista seikkailuista. Tämä takaa sen, että tarina etenee vinhaa vauhtia arkijärjestä vähät välittämättä.

MikinHulluimmat1WEB

Mikki ja Aku joutuvat elämänsä höykytykseen, kun kutistussäteen kanssa riehuvat rikolliset varastavat Roope Ankan koko omaisuuden. Alkaa takaa-ajo, joka vie parivaljakon vehreisiin viidakoihin, kadonneisiin kaupunkeihin, maanalaisiin maailmoihin ja aina avaruuteen asti. Käytössä ovat kaikki vanhojen tieteisfantasioiden ainekset, joita varioidaan itsetietoisen iloisesti.

Kokonaisuudesta on vaikea olla nauttimatta, vaikka yksittäisten sivujen loppuvitsit harvemmin ovatkaan yhtä nerokkaita kuin mielipuolinen seikkailusisältö. Lisähupia antavat puuttuvien sivujen mukanaan tuomat äkkinäiset käänteet, jotka pistävät pohtimaan, kuinka kuhunkin kiipeliin on ylipäätään päädytty: juurihan Aku karkasi Kuun humanoideilta ja nyt ollaan jo valtameren pohjassa atlantislaisten vankeina!

MikinHulluimmat4WEB

Juonikuviotakin paremmin pelittää Keramidasin vekkuli taide. Se ottaa vapauksia tavoista, joilla Disney-hahmot on yleensä kuvattu. Henkilöt ovat toki tunnistettavia, mutta vääntyvät paljon normaalia ilmeikkäämpiin muotoihin. Näissä kuvissa on mielikuvituksellista dynamiikkaa ja hienoja yksityiskohtia, joita Brigitte Findaklyn antoisa väripaletti vain korostaa.

Albumin toteutuksessa on kiinnitetty huomiota sen illuusion tukemiseen, että kyseessä on vanhoista lehdistä kasattu teos. Sivut ovat paikoin kellastuneet ja niissä saattaa olla kulumia sekä sotkuja. Myös värien rasteripinnat erottuvat selkeästi.

MikinHulluimmat2WEB

Mikin hulluimmat seikkailut on hieno päänavaus kokeellisille Disney-tarinoille ja innovatiivisinta kamaa, mitä yhtiön nimen alla on vuosikymmeniin julkaistu. Täytyy toivoa, että jatkossa monet muutkin omia polkujaan kulkevat sarjakuvataiteilijat pääsevät näyttämään kyntensä tällä saralla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.

MikinHulluimmat5WEB

Uutiset – Sarjakuva-Finlandia Vorolle

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen , , , , , ,

VORO_KYU_1258

Sarjakuva-Finlandia 2017

Aloitetaanpa uutinen lehdistötiedotteella, mutta täydennetään juttu lopussa vielä Tähtivaeltaja-lehden arvostelulla. Ja vot menoksi!

Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalilla 17.3.2017. jaettiin vuoden 2017 Sarjakuva- Finlandia-tunnustuspalkinto.

Valitsijadiktaattori A. W. Yrjänä nosti kymmenen finalistin joukosta tunnustuspalkinnon saajaksi Janne Kukkosen sarjakuva-albumin Voro – kolmen kuninkaan aarre (Like 2016).

A. W. Yrjänän perustelut valinnalleen:

Janne Kukkosen Voro-fantasia on hallittu ja valloittava esikoisteos. Jouhevana kulkeva kuvan, sanan tarinan liitto, jonka elementit palvelevat toisiaan tasapainoisesti. Se on täyteläisesti klassinen satu, veijaritarina ja kasvukertomus.

Tarina nappaa mukaansa, henkilökuvaus on eloisaa, ja koko tarkkaan mietitty mielikuvitusmaailma elää ja hengittää uskottavana.

Voro – kolmen kuninkaan aarre -albumin esittely:

Mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja saa tilaisuuden todistaa taitonsa varkaiden killalle ja ottaa vastaan uhkarohkean tehtävän. Epäonnekseen Lilja herättää varkaudellaan vuosisatoja uinuneet, unohdetut jumalat. Pian hän on sotkeutunut keskelle muinaista valtataistelua, ja lopulta koko maailman kohtalo lepää varjoissa lymyävän voron harteilla.

Janne Kukkosen esittely:

Janne Kukkonen (s. 1983) on turkulainen animaattori, joka on työskennellyt mainosvideoiden parissa. Voro on hänen ensimmäinen sarjakuva-albuminsa. Hän on opiskellut Turun taideakatemiassa sekä Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistossa.

Sarjakuva-Finlandia tunnustuspalkinto:

Tampere Kuplii ry:n vuonna 2007 perustama Sarjakuva-Finlandia-palkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tehdystä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5.000 euroa.

Vuonna 2017 ehdolla oli 65 sarjakuva-albumia, joista nelihenkinen esiraati valitsi 10 finalistia päätuomareiden puntaroitaviksi.

Voro1WEB

Ja virallisen lehdistötiedotteen perään tarjoilemme Tähtivaeltaja-lehdessä 3/16 julkaistun arvostelun Kukkosen Voro-albumista:

No huh! Tämä tuli ihan puskista. Nimittäin Janne Kukkosen lähes 300-sivuinen Voro: Kolmen kuninkaan aarre -esikoissarjakuva-albumi (Like). Hauska ja vauhdikas fantasiaeepos pelittää kuin virtahepo eikä jää jälkeen ulkomaisista kilpakumppaneistaan.

Pieni Lilja-tyttö vipeltää linnanmuurien hallitseman keskiaikamaisen kaupungin kaduilla. Vanhan Seamuksen koulima tyttö kuuluu varkaiden kiltaan, jonka toimia ohjastaa tiukka etiketti. Se kieltää mm. hautarauhan rikkomisen sekä anastelun ilman kiltamestarin siunausta.

Lilja on itsevarma ja kova suustaan, vaikka aikuiset vorot pitävät häntä pilkkanaan eikä kiltamestari suostu antamaan hänelle kunnon keikkoja. Tämä ei kuitenkaan tyttöä pysäytä – nuoruuden intomielellä hän hamuaa käsiinsä isomman kuprun kuin pystyy nielemään. Ja siitäkös ongelmia seuraa.

Sarjakuva esittelee maailmansa ja hahmonsa luontevasti tapahtumien tiimellyksessä. Mukaan ui jatkuvasti uusia, entistä merkittävämpiä juoniaineksia, jotka pitävät tarinan hyvässä vedossa loppuun saakka. Kukkosen kerronta rullaa eteenpäin ihastuttavan vaivattomasti ja vie lukijaa kuin kuin lastua laineilla. Tässä auttavat myös taiteilijan sujuva kuvakuljetus, ilmeikäs piirrosjälki sekä huolella rytmitetty dialogi. Sympaattisista henkilöhahmoista nyt puhumattakaan.

Ja vaikka albumissa kohdataan mm. synkkää jumalaa palvova mystinen uskonlahko, muinaisten kuninkaiden jälkeensä jättämä arvoitus sekä hautakammion uumenissa väijyviä aavesotureita, on kokonaisuus kiitettävän raikas ja omaleimainen. Silkkaa timanttia!

Toni Jerrman

Onnittelut Janne Kukkoselle voitosta ja hienosta sarjakuva-albumista!

(valokuva Sarjakuva-Finlandian pressitiedote: http://www.sarjakuvafinlandia.fi)

Voro2WEB

Uutiset – Sarjakuva-Finlandia 2017 -ehdokkaat julkistettu

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen ,

sarjisfinlandiakannetweb

Sarjakuva-Finlandia 2017 -ehdokkaat julkistettu

Pitääpä nostaa tämäkin lehdistötiedote Tähtivaeltajablogiin, koska satuin itse olemaan mukana ehdokkaat valinneessa lautakunnassa.

Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan kymmenettä kertaa Tampere Kuplii – sarjakuvafestivaalilla perjantaina 17. maaliskuuta 2017 klo 11.00 Tampereen yliopistolla.

Vuoden 2017 palkinnon saajan valitsee muusikko AW Yrjänä. Tunnustuspalkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tekemästä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa. Ehdokkaaksi asetettiin yhteensä 65 sarjakuva-albumia.

Tampere Kuplii ry:n asettama nelihenkinen valintalautakunta luki tarkkaan kaikki teokset ja totesi niiden tason jälleen kerran korkeaksi ja valinnan vaikeaksi. Lautakunta valitsi ilmoitettujen sarjakuva-albumien joukosta kymmenen ehdokasta palkinnonsaajaksi. Vuoden 2017 valintalautakunnan jäsenet ovat Laura Antola, Minna Haverinen, Toni Jerrman ja Atte Timonen.

Aikaisempina vuosina Sarjakuva-Finlandia-palkinnon ovat saaneet mm. Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet, Jaakko ja Lauri Ahosen Pikku Närhi sekä Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki. Viime vuoden palkinto meni Kati Närhin albumille Seitsemäs vieras.

Luovuudessaan suomalainen sarjakuva on maailman kirkkainta kärkeä. Vuonna 2016 julkaistiin noin 80 kotimaisin voimin toteutettua sarjakuva-albumia.

SARJAKUVA-FINLANDIA 2017 KÄRKIKYMMENIKKÖ:

Ossi Hiekkala: Nimettömien hautojen maa (Arktinen Banaani)
Ossi Hiekkala tietää, millaiselta kylmä hiki tuntuu otsalla. Niin tarkkanäköisesti hän kuvaa 2010-luvun Suomen rikollisuutta, jossa virheistä rangaistaan, vahingoilta ei vältytä eikä hyville ihmisille tapahdu hyviä asioita. Hiekkala vie lukijan muun muassa alamaailman joukkosaunaan sekä unohtumattomalle automatkalle mersun takapenkillä. Piirrostyyli korostaa finn noir -tarinoiden säälimättömyyttä ja realistisuutta. Värimaailmasta puuttuu lämpö – aivan kuten haudastakin.

Petri Hiltunen: Praedor – Taivaan suuri susi (Arktinen Banaani)
Petri Hiltusen yksityiskohtiin paneutuva mustavalkografiikka herättää Jaconian fantasiatodellisuuden hienosti henkiin. Velhojen, sotureiden ja seikkailijoiden kansoittamassa maailmassa rohkeus ja moraali joutuvat koetukselle, kun ennustusten valtias ryhtyy raivaamaan tietään koko Jaconian hallitsijaksi. Lopputulos on kaavoihin kangistumaton, mielikuvituksellinen seikkailu, joka pitää lukijan otteessaan.

Pauli Kallio, Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä – Ripa ja kadunlakaisijat (Kustannusliike Hans Nissen)
Viimeisimmässä Kramppeja ja Nyrjähdyksiä -albumissa tarkastellaan nykymaailman menoa tarkkanäköisesti mutta lempeästi. Sarjakuvaan mahtuu niin avioliiton ulkopuolisia suhteita, potkujen saamista kuin apurahataiteilijaksi heittäytymistäkin. Hahmot ovat tuttuja vuosien takaa, mutta heidän huomionsa arkipäivän aiheista nettiraivosta hittibiisin sävellykseen tuntuvat tuoreilta.

Petteri Kantola: Ajan kanssa – Kesäni Marcel Proustin seurassa (Suuri Kurpitsa)
Petteri Kantolan esikoisteos on kunnianosoitus taiteelle, ajalle ja vapaudelle. Omasta elämästä vieraantuminen pakottaa ihmisen heijastamaan muistojaan ja kokemuksiaan aikaa vasten; kohtaamaan kivun ja päästämään irti pettymyksistä. Kun Marcel Proustin läsnäolo antaa luvan upota assosiaatioihin ja uniin, ratkaisut alkavat nousta alitajunnasta tietoisuuteen. ”Sen ymmärrän vihdoin, että minun on hyväksyttävä oma tarinani. Se on ratkaisevaa päästäkseni eteenpäin ja lopettaakseni toistuvat ongelmani ja pakenemiseni”.

Kati Kovács: Kamileen labyrintti (WSOY)
Absurdit skenaariot ja asetelmat ovat Kati Kovácsin tavaramerkki, ja Kamileen labyrintti jatkaa tällä tiellä. Sarjakuvan perusasetelma on erikoinen ja tarinan romanssi-mysteeriä on hauska seurata kuuron protagonistin kautta. Kamileen labyrintti on ajaton, itsenäinen ja uniikki sarjakuva perheestä, rakkaudesta ja kaikesta siltä väliltä.

Janne Kukkonen: Voro, kolmen kuninkaan aarre (Like)
Ilmeikkäällä piirrosjäljellä taituroitu koko perheen fantasiaseikkailu tempaa mukaansa ja vie mennessään. Teoksen kiehtova maailma kasvaa tapahtumien tuiskeessa ja samalla saa jännittää, kuinka pirtsakka Lilja-tyttö pärjää velmujen varkaiden, ilkeiden lääninherrojen ja vihaisten aavesotureiden pyörityksessä. Sympaattista ja sielukasta sarjakuvaa.

Hanneriina Moisseinen: Kannas (Kreegah Bundolo)
Sotasarjakuvia on tehty iät ja ajat, mutta ei aivan tällä tavalla. Kannas kuvaa sodan kauhun ihmisten kasvojen, tekojen ja tunteiden kautta ilman räjähdyksiä tai tarpeetonta verimässäilyä. Valokuvat Karjalan evakkojen matkasta välissä juurruttavat lukijan oikeaan mielentilaan, joka muistuttaa näiden tapahtumien historiasta ja raskaudesta yhä tänä päivänä.

Tommi Musturi: Suurin piirtein Samuel (Boing Being)
Suurin piirtein Samuel on visuaalisen tarinankerronnan juhlaa. Sanattomassa sarjakuvassa muodot muuttuvat ja toistuvat, kuvat seuraavat toisiaan pidäkkeettömänä virtana; kiertyvät yhteen, sulautuvat keskenään, alkavat ja päättyvät. Ilmaisuvoimaisista ruuduista kasvaa tyylikäs psykedeelinen tanssi, kokonaisvaltainen kokemus, joka on kuin piirrettyä runoutta.

Milla Paloniemi: 112 osumaa: Sarjakuvataiteilijan päiväkirja (Arktinen Banaani) Paloniemen teos on koottu taiteilijan sarjakuvablogista, ja teoksesta huokuu avoimuus sekä päiväkirjamaisuus. Episodit vaihtelevat todella rosoisista tunteenpurkauksista harkitumpiin tarinoihin, joissa käsitellään hyvin henkilökohtaisia asioita. 112 osumaa on kaunistelematon ja paikoin viimeistelemätönkin, mutta juuri siksi niin kiinnostava ja koskettava sarjakuva.

Petteri Tikkanen: Black Peider – ITSE (Daada)
Slice of Life -sarjakuva muusikkomies Black Peiderin aivoituksista on oman alagenrensä parasta tuotantoa. Realismi ja fantasia tarttuvat toisiaan kädestä, ja sekä pienet pätkät että isommat kokonaisuudet supersankaripainijan elämästä maistuvat rehellisiltä.

Lisätietoja osoitteesta: www.sarjakuvafinlandia.fi