Lewis Trondheim & Keramidas:
Mikin hulluimmat seikkailut

Moderneissa Disney-sarjakuvissa on harvoin tarjolla taiteellisia irtiottoja. Konventioista pidetään tiukasti kiinni ja kaikki tehdään turvallisiksi havaittujen kaavojen mukaan. Lewis Trondheimin käsikirjoittama ja Keramidasin piirtämä Mikin hulluimmat seikkailut -albumi (Sanoma) on kuitenkin aivan toista maata. Se on villiintyneistä aivoista karannut hauska leikki, jota keskiportaan johdon pilkunviilaajat eivät ole päässeet torpedoimaan.

Jo teoksen lähtökohta on erikoinen. Kirja on näet koostuvinaan jatkosarjasta, joka ilmestyi alunperin 1960-luvun Mickey’s Quest -lehdessä. Koska kaikkia lehden numeroita ei ole vieläkään löydetty, on albumissa mukana vain keskimäärin joka toinen jakso Mikin hulluimmista seikkailuista. Tämä takaa sen, että tarina etenee vinhaa vauhtia arkijärjestä vähät välittämättä.

Mikki ja Aku joutuvat elämänsä höykytykseen, kun kutistussäteen kanssa riehuvat rikolliset varastavat Roope Ankan koko omaisuuden. Alkaa takaa-ajo, joka vie parivaljakon vehreisiin viidakoihin, kadonneisiin kaupunkeihin, maanalaisiin maailmoihin ja aina avaruuteen asti. Käytössä ovat kaikki vanhojen tieteisfantasioiden ainekset, joita varioidaan itsetietoisen iloisesti.

Kokonaisuudesta on vaikea olla nauttimatta, vaikka yksittäisten sivujen loppuvitsit harvemmin ovatkaan yhtä nerokkaita kuin mielipuolinen seikkailusisältö. Lisähupia antavat puuttuvien sivujen mukanaan tuomat äkkinäiset käänteet, jotka pistävät pohtimaan, kuinka kuhunkin kiipeliin on ylipäätään päädytty: juurihan Aku karkasi Kuun humanoideilta ja nyt ollaan jo valtameren pohjassa atlantislaisten vankeina!

Juonikuviotakin paremmin pelittää Keramidasin vekkuli taide. Se ottaa vapauksia tavoista, joilla Disney-hahmot on yleensä kuvattu. Henkilöt ovat toki tunnistettavia, mutta vääntyvät paljon normaalia ilmeikkäämpiin muotoihin. Näissä kuvissa on mielikuvituksellista dynamiikkaa ja hienoja yksityiskohtia, joita Brigitte Findaklyn antoisa väripaletti vain korostaa.

Albumin toteutuksessa on kiinnitetty huomiota sen illuusion tukemiseen, että kyseessä on vanhoista lehdistä kasattu teos. Sivut ovat paikoin kellastuneet ja niissä saattaa olla kulumia sekä sotkuja. Myös värien rasteripinnat erottuvat selkeästi.

Mikin hulluimmat seikkailut on hieno päänavaus kokeellisille Disney-tarinoille ja innovatiivisinta kamaa, mitä yhtiön nimen alla on vuosikymmeniin julkaistu. Täytyy toivoa, että jatkossa monet muutkin omia polkujaan kulkevat sarjakuvataiteilijat pääsevät näyttämään kyntensä tällä saralla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.