Uutiset – Tähtifantasia-palkinnon 2026 ehdokkaat julkistettu

Tähtifantasia-palkintoehdokkaat 2026

Vuodesta 2007 lähtien jaetun Tähtifantasia-palkinnon ehdokaslista on julkistettu. Helsingin Science Fiction Seura ry:n jakama palkinto annetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle fantasiakirjalle.

Vuoden 2025 teoksista on valittu ehdokkaiksi viisi fantasiakirjallisuuden monimuotoisuutta heijastavaa kirjaa.

Leonora Carrington: Kuulotorvi (The Hearing Trumpet, suom. Kristiina Drews, Kosmos)
Kuvataiteilijan kirjoittama maagisen realismin merkkiteos on mielikuvituksen juhlaa. Se yhdistää taitavasti eri tyylilajeja, unta ja todellisuutta. Henkilöitä kuvataan huumorilla ja myötäeläen. Teos luo oman logiikkansa ja hyödyntää mysteeritarinan symboliikkaa. Se kehottaa ylittämään keinotekoiset hierarkiat ajattelemalla asiat uudelleen.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja (Teos)
Myyttinen romaani kuvaa uskottavasti ja syvällisesti ihmisiä ja olosuhteita rautakautisessa pohjolassa. Teoksen teemoja ovat oikeudenmukaisuus, kertomukset vallankäytön välineenä ja yksilön valinnat. Kirjan henkilöt ovat aitoja ja kehittyviä, kieli havainnollista ja kaunista.

Yan Lianke: Kun aurinko kuoli (Rìxī, suom. Riina Vuokko, WSOY)
Swiftiläinen satiiri ahneudesta ja moraalisesta rappiosta vangitsee taitavalla kerronnallaan. Toisto, erikoiset kielikuvat ja groteski komiikka vetävät lukijan mukaan absurdiin kauhunäkyyn. Mytorealistinen romaani nykypäivän Kiinasta herättää epämukavia ajatuksia unohtamisen ja syyllisyyden teemoillaan. Samalla se muistuttaa ihmisyyden taistelusta pimeyttä vastaan.

J. S. Meresmaa: Noidanlanka (Myllylahti)
Kasvutarina tarjoaa seikkailua, romantiikkaa, yllättäviä juonenkäänteitä ja yhteiskunnallisia huomioita. Kerronnan valoisat ja tummat sävyt muodostavat luontevan kokonaisuuden. Monimuotoinen fantasiamaailma ja kielellinen iloittelu tekevät romaanista nautinnollista luettavaa.

Olga Ravn: Vahalapsi (Voksbarnet, suom. Sanna Manninen, Kosmos)
Vaikuttava pienoisromaani noitavainoista tarkastelee ennakkoluuloja yleispätevästi. Tiivis ilmaisu ja aistivoimaiset kuvaukset lähenevät paikoin proosarunoa. Kertojana toimiva arvoituksellinen vahalapsi luo tarinaan toismaailmallisen tunnelman. Yhteisöllisen julmuuden lisäksi esiin nousevat kysymykset ihmisen ja luonnon suhteesta.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat Tähtivaeltaja-lehden kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä sekä kirjabloggaaja Niina Tolonen.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Olga Tokarczuk: Anna In maailman hautakammioissa (Särötär, 2024, suom. Tapani Kärkkäinen)
Jorge Luis Borges: Kertomukset (Teos, 2023, suom. Anu Partanen)
Jyrki Vainonen: Täytetyt (Aula & Co, 2022)
Susanna Clarke: Piranesi (WSOY, 2021, suom. Helene Bützow)
Margaret Rogerson: Kirjojen tytär (Karisto, 2020, suom. Mika Kivimäki)
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (Siltala, 2019)
Samanta Schweblin: Houreuni (Like, 2018, suom. Einari Aaltonen)
David Mitchell: Luukellot (Sammakko, 2017, suom. Einari Aaltonen)
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi, 2016, suom. Helene Bützow)
Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015, suom. Jaana Kapari-Jatta)
Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Kirjat – Leonora Carrington: Kuulotorvi

Leonora Carrington
Kuulotorvi

The Hearing Trumpet
Suom. Kristiina Drews. Kosmos

Kosmos on tarttunut klassikkoon, surrealisti Leonora Carringtonin vuonna 1974 kirjoittamaan feministiseen Kuulotorvi-teokseen. Sen minämuotoisen kerronnan keskiössä on 92-vuotias Marian Leatherby, joka saa ystävättäreltään lahjaksi kuulotorven. Uuden laitteen myötä Marianille paljastuu, että hänen poikansa Galahad perheineen haluaa päästä eroon riesana kokemastaan isoäidistä. Marian ehtii varautua, vaikka väistämätöntä ei voi välttää.

Gambitien pariskunnan omistamassa vanhainkodissa meno on hurjaa eikä lainkaan pysähtynyttä kuoleman odottamista. Iäkkäät rouvat asuvat toinen toistaan kummallisemmissa rakennuksissa ja osallistuvat päivisin laitoksen askareisiin, kuten ruuan valmistamiseen ja voimisteluharjoitukseen eli Liikehdintään. Eksentriset hahmot omituisine tapoineen värittävät päivien kulkua. Kun tapahtuu murha, koko laitoksen väki joutuu puolustuskannalle ja selvittämään, mihin kaikkeen maailmankaikkeus venyy.

Tarinan sisällä on kertomus ilkikurisesta abbedissasta, jonka muotokuva roikkuu hoitolaitoksen seinällä. Jos abbedissa oli levoton sielu ja kaikkea muuta kuin patriarkaatin ikeen alla, sellaisia ovat myös vanhainkodin naiset.

Kuulotorvessa on juoni, mutta se kurkottaa tapahtumineen ja yhteyksineen surrealistiseen kaivoon, jossa mikä tahansa on mahdollista aina Graalin maljan etsimisestä ihmisen keittämiseen. Erityisen ilahduttavaa on vanhuuden ja ikääntymisen käsittely: nämä rouvat elävät anarkistisesti ilman siteitä tai velvoitteita. Elävät ruojat vielä reippaasti yli satavuotiaiksi olematta yhteiskunnalle hyödyksi!

Kristiina Drews tekee suomennoksessaan erinomaista työtä. Kieli hersyy, mutta on soljuvaa luettavaa. Leonora Carringtonin (1917–2011) elämäntarina on sekin huikea mielisairaaloineen ja natseilta pakenemisineen. Romaania koristaa myös kirjailijan pojan, Pablo Weisz-Carringtonin laatima kuvitus.

Tapani Kärkkäisen suomentamissa Olga Tokarczukin jälkisanoissa pohditaan genren tai genrettömyyden merkitystä ja asetetaan tarina aikansa kontekstiin. ”Kuulotorvi karkaa kaiken luokittelun ulottumattomiin” ja ” …luo sisäisesti koherentin universumin, joka toimii omien lakiensa mukaisesti”, Tokarczuk kirjoittaa. Arvelen hänen haluavan sanoa, että mikä tahansa, joka rikkoo sille määriteltyjä rajoja, kutkuttaa genrestä riippumatta mielikuvitustamme.

Anne Leinonen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/26.