Sari Peltoniemi (1963–2023)
Lauantaina saimme lukea lehdistä suru-uutisen, että kirjailija, sanoittaja ja Noitalinna huraa! -yhtyeen laulaja Sari Peltoniemi menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen perjantaina 14. heinäkuuta. Vast’ikään 60 vuotta täyttänyt, lukuisia kirjallisuuspalkintoja voittanut Peltoniemi oli Suomikumman merkittävä edelläkävijä, jonka teokset ilahduttivat niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin.
Sari Peltoniemen muistoa kunnioittaen julkaisemme nyt blogissa Anne Leinosen vuonna 2014 kirjoittaman artikkelin, joka käsittelee Peltoniemen kirjallista tuotantoa. Koska teksti on jo lähes 10 vuotta vanha, mukana ei ole kirjailijan tuoreempia teoksia, jotka ovat nekin kaikki tutustumisen arvoisia.
Sari Peltoniemi
Nyrjähtäneen todellisuuden tulkki
Suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa unohdetaan usein, että meillä on lukuisia lahjakkaita lasten- ja nuortenkirjailijoita, jotka tuottavat korkeatasoista spekulatiivista fiktiota. He eivät yleensä paistattele julkisuuden valokeilassa tai tavoita aikuisyleisöä. Siksi jopa Sari Peltoniemen kaltainen monitaituri saattaa olla monelle suomikumman lukijalle tuntematon. Mikäli moinen vahinko on sattunut käymään, kannattaa virhe korjata pikimmiten.
Itse tutustuin Peltoniemen kertojanääneen ensi kertaa Portin sivuilla. Vuosina 1998 ja 1999 ilmestyneet novellit Perunamaa ja Lintu lentää pimeästä ovat vahvoja ja omaäänisiä tarinoita, joista huokuu rakenteen ja tarkan lauseen taju.
Peltoniemen virallinen kustantamoura alkoi Kukka Kaalinen -lastenkirjalla. Vuonna 2000 käynnistynyt sarja käsittää neljä teosta. Niistä viimeisin, Soita minulle, Kukka Kaalinen, voitti Anni Polva -palkinnon vuonna 2009. Kirjasarja kertoo pienen Kukka-tytön merkillisestä elämästä. Kukka osaa puhua esineille, minkä ohessa hänen arkeensa kietoutuvat huijari Filunki ja etsivä Pollari.
Vuonna 2001 ilmestynyt nuortenkirja Hirvi pääsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi ja voitti Kuvastaja-palkinnon. Romaani uudistaa perinteisten prinsessasatujen kaavoja raikkaalla tavalla. Kuninkaan tytär Ursula tulee raskaaksi, joutuu jättämään entisen elämänsä ja muuttamaan metsään.
Tarinan kertojana toimii liikuntakyvytön Lepakko, joka saa Ursulan kohtalon kuvauksen myötä itselleen siivet. Romaani tihkuu viitteitä klassisiin satuihin ja niiden lumovoimaan, mutta tulkinta on moderni.
Suomikumman edelläkävijä
Nykyhetkestä tarkasteltuna Sari Peltoniemi on itse asiassa ollut uuskummahko kirjoittaja jo ennen kuin Suomen spefi-piireissä alettiin edes puhua aiheesta. Hän on kirjoittanut susimaisista ihmisistä, penkonut vaihtoehtotodellisuuksia ja kolunnut dystooppisia maisemia. Täsmällinen lauseenkuljetus ja rivien välistä pilkistävä tummahko huumori siivittävät kerrontaa.
Peltoniemen tapaa kuvata toisenlaista arkea voisi luonnehtia almondilaiseksi. Hän lisää todellisuuteen jonkin sinne kuulumattoman elementin ja pyöräyttää tilanteen luontevasti vinksalleen, aivan kuten brittikirjailija David Almond.
Nuortenromaanissa Kummat (2003) päähenkilö Maarit huomaa, että hänelle alkaa kasvaa kummaa karvoitusta raajoihin ja lopulta häntäkin. Uusien ominaisuuksien piilottelusta seuraa ongelmia. Maarit on murrosikään ja aikuistumiseen kytkeytyvän muutoksen kourissa. Päähenkilö ei kuitenkaan jää kokemuksensa kanssa yksin, vaan löytää kuonomaisia hengenheimolaisia.
Kerppu ja tyttö -teoksessa (2007) perinteiset roolit on kiepsautettu päälaelleen. Kerppu on koira, joka haluaa saada itselleen ihmisen äitinsä ja isänsä lempeästä vastustuksesta huolimatta. Helinä-tyttö alkaakin pian viettää aikaa Kerpun kanssa, mutta ihmisestä on yllättävän paljon vaivaa ja vastuuta. Lastenromaanin anarkistisuus ja aikuisenkin kokemusmaailmaan iskevät detaljit ovat hykerryttäviä!
Itselleni tärkein teos Peltoniemen tuotannosta on kertomuskokoelma Ainakin tuhat laivaa (2005). Se on yksi harvoja viime vuosina julkaistuja nuorten novellikokoelmia, jossa on spekulatiivinen pohjavire. Kirjan keskeisiä tarinoita ovat mimosa-tematiikkaa käsittelevä Tyttö, joka ei halunnut tietää sekä niminovelli, joka on koskettavuudessaan pysäyttävä. Tuhannen laivan tarinassa kertoja laskee veteen paperista askarreltuja veneitä kuin kiinalaisessa myytissä – ja tuossa teossa on maagista voimaa.
Teoksessa on myös selkeästi fantastisempia novelleja, ja tekstit onkin jaoteltu osioihin Muualta ja Täältä. Tyyliltään kirja on Asko Martinheimon Isojalkainen poika -kokoelman hengenheimolainen. Se huokuu ihmeen tuntua, taikaa joka kumpuaa arjen sattumuksista ja fantastisen tunkeutumisesta meidän todellisuuteemme. Pienistä asioista kasvaa suurempia totuuksia ja kokonaisia elämänkohtaloita.
Suomu ja Hämärän renki -kirjapari (2007 & 2009) edustaa vaihtoehtoista historiaa. Suomun alussa Oona ui suutuspäissään liian pitkälle järvenselälle ja tuntee erikoisen kosketuksen takapuolessaan. Kun hän palaa rannalle, maailma on vinsahtanut: kenelläkään ei ole enää kännyköitä, ja ihmiset ovat vaatetukseltaan ja puheenparreltaan erilaisia kuin ennen. Ruotsi on yhtäkkiä ollut Suomen kanssa sodassa, ja presidenttinä on Paasikivi.
Kirjakaksikko ujuttaa arkisen kerronnan uumeniin sujuvan vähäeleisesti niin lohikäärmeitä kuin vampyyrejäkin. Myytit ovat kasvaneet todellisuudeksi kuin huomaamatta, ja lukija päätyy kaiken keskelle ilman turhia selityksiä. Teokset huokuvat Suomi-filmien nostalgiaa ja melankolista pohjavirettä, joka vetoaa lukijaan.
Yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat myös romaanit Kuulen kutsun metsänpeittoon (2011) ja Haltijan poika (2013). Niissä päähenkilö Jouni huomaa sukujuurtensa kietoutuvan Lappiin ja seutukunnan outoihin voimiin. Jounin äidin kohtalo on mysteeri, jota vähitellen keritään auki.
Teosten kantavana voimana toimii saamelainen perinne. Seitojen ja noituuksien maailma valuu nykyhetkeen ja tavallisen suomalaisen yläkoululaisen elämään.
Moderni satutäti
Satujen maailma kannattelee niin useaa Peltoniemen teosta, ettei ole ihme, että hän on omistautunut myös puhtaille saduille. Gattonautti ja muita arkisatuja (2012) sisältää tarinoita, jotka soveltuvat lapsille luettavaksi.
Uunituore Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (2014) on puolestaan jo nimensäkin mukaisesti aikuisille suunnattu satukokoelma. Kirjailija on tarttunut suomalaisiin satuihin ja kirjoittanut niistä perinteistä rytmiä ja logiikkaa kunnioittavat modernisoidut versiot.
Kokoelman pienet tarinat ovat mustan huumorin sävyttämiä, suorastaan hykerryttävän anarkistisia. Grimmin satujen tavoin näissä teksteissä ei anneta armoa, joten kertomuksen viimeisinä sanoina saattaa paistatella lause ”Sitten hän lähti kostamaan”.
Romaanituotannon rinnalla Peltoniemi on kirjoittanut lukuisia novelleja. Englanniksikin kääntynyt Kultainen omena (2003) ammentaa aiheensa metsästä ja suomalaisesta kansanperinteestä. Kuun pimeä puoli -ihmissusikokoelmassa (2013) julkaistu Kotiseutuni tarjoilee makoisan kattauksen murretta, lapsinäkökulmaa ja myyttien uudelleenkierrätystä. Verenhimo-antologiaan (2011) valittu Vain mato, matkamies maan taas tuo vampyyrimyytit suomalaisten metsäpirtteihin.
Ylipäänsä Peltoniemen koko tuotantoa leimaa vahva luontosuhde. Metsä on hänen tarinoissaan läsnä, ja luonnonsuojelua sekä elämän kunnioittamista kuvataan luontevasti, ilman saarnaavuutta.
Lyriikkaa ja palkintoja
Peltoniemen tuotannosta on paha puhua mainitsematta hänen laulunsanoituksiaan. Esimerkiksi PMMP:n Pikkuveli-hitin sanat ovat kotoisin Peltoniemen kynästä. Alunperin hän kirjoitti laulun Noitalinna huraa! -yhtyeelle, jonka solistina ja sanoittajana hän toimi 1980-luvulla.
Peltoniemen lyriikoista pääsee nauttimaan edelleen, sillä hän kirjoittaa tekstejä Musta Köksä -kokoonpanolle. Osa sen jäsenistä on entisiä Noitalinna huraa! -yhtyeläisiä. Mustan Köksän tyyliä leimaa naivistisen surrealistinen ote, jossa näennäisen yksinkertaiset mutta tajuntaan porautuvat sanoitukset pääsevät oikeuksiinsa. Yhtyeen musiikkia on hyvällä syyllä luonnehdittu sekä keijukais- että sirkusrockiksi.
Vuonna 2014 Sari Peltoniemi sai Laivakello-palkinnon, joka myönnetään ansioituneelle lasten- ja nuortenkirjailijalle. Palkintoperusteluissa kiitellään Peltoniemen kunnianhimoa, uudistushenkisyyttä ja yllättävyyttä. Erityishuomiota kiinnitettiin kirjailijan tapaan hyödyntää suomalaista kansanperinnettä ja mytologiaa.
Peltoniemen tuotanto sisältää monia teoksia, jotka sopivat myös aikuislukijalle ja vaativaan kirjalliseen makuun. Kauniin kielen vietävänä sisällön elämänviisaus ja syvyys jää takaraivoon kuplimaan.
Anne Leinonen
Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/14.
tähtivaeltajablogi 