Toy Story 4

Pixarin luoma Toy Story -tietokoneanimaatiosetti ei osoita hiipumisen merkkejä. Hyvä niin, sillä Josh Cooleyn ohjaama Toy Story 4 laajentaa hienosti sarjan maailmaa ja teemoja.

Elokuva käynnistyy yhdeksän vuotta menneisyydessä. Tuolloin Woody joutuu jättämään jäähyväiset Bo Peepille ja tämän lammaskolmikolle.

Nykyhetkessä Woody on kovin huolissaan Bonnie-tytöstä, joka on juuri aloittamassa esikoulun. Kuinka tyttö pärjää uudessa ympäristössä? Tutustumiskäynnillä Bonnie kuitenkin askartelee roskista itselleen uuden ystävän, muovisesta lusikkahaarukasta kyhätyn muotopuolisen Kahvelin. Omatekoinen lelu on hänen tukensa ja turvansa.

Kahveli itse ei ole roolistaan vakuuttunut. Hän tietää olevansa jätettä ja kuuluvansa roskakoriin – jonne hän yrittää epätoivoisesti paeta aina tilaisuuden tullen. Woodylla riittääkin urakkaa, kun hän yrittää pitää Kahvelin aisoissa ja opettaa tätä rakastamaan ”lastaan”.

Hupaisan alun jälkeen filmi saa uusia kierroksia, kun Bonnie lähtee vanhempiensa ja lelujensa kanssa automatkalle. Kiertävän tivolin henkiinherättämässä pikkukaupungissa lelut kokevat seikkailun jos toisenkin. Täällä Woody tapaa uudelleen myös Bo Peepin ja hänen lampaansa – joista on tullut kadotettuja leluja.

Vaikeuksiltakaan ei vältytä, sillä vanhaa tavaraa tulvivaan antiikkikauppaan unohtunut Gabby Gabby -nukke halajaa Woodyn äänirasiaa itselleen. Apureinaan hänellä on neljä kauhistuttavaa vatsastapuhujan nukkea.

Myöhemmin reissuun tarttuvat mukaan myös mm. epäonninen surmanajaja Kingi Kabum sekä itsestään suuria luulevat, vinkeästi sanailevat pehmolelut Tipu ja Pupu.

Elokuva repii rutkasti hupia hilpeistä ja sydämen sulattavan sympaattisista uusista tuttavuuksista. Samalla se tekee vanhanaikaisesta Bo Peep -posliinitytöstä modernin naisen. Vahvan seikkailijattaren, joka pärjää hyvin omillaan ja saa Woodyn näyttämään menneitä aikoja murehtivalle nössölle. Ilkeälle vaikuttavista tempauksistaan huolimatta edes Gabby Gabby ei ole yksiulotteinen pahis, vaan traaginen hahmo, joka kaipaa vain lapsen rakkautta.

Puhdassieluiselle Woodylle on varattu elokuvassa se henkisin rooli. Hänen on opittava luopumaan vanhasta ja ottamaan elämä omiin käsiinsä. Vastapainoksi Buzz Lightyear saa pilailla kybällä sisäisen äänensä kanssa.

Vauhtia elokuvassa riittää ehkä liiankin kanssa. Nopeatempoisia toimintakohtauksia on niin monta, että ne maistuvat hetkittäin puulta. Tämä on kuitenkin pieni kauneusvirhe muuten mainiossa, tunteita soittelevassa leffassa.

Visuaalisesti Toy Story 4 on jälleen huima harppaus ylöspäin. Jälki on silmiä hivelevän upeaa, ja tekijät ottavat kaiken ilon irti niin varjoista ja sateesta kuin tivolin kirkkaista värivaloista ja antiikkikaupan pimeistä sokkeloista. Näitä näkymiä voisi ihailla viikkokausia.

Tahtoo lisää Kahvelia!

Toni Jerrman – 4 tähteä