Will Eisner -haastattelu

Will Eisner (1917–2005) on sarjakuvailmaisun suurimpia mestareita ja uudistajia. Jo hänen 1940-luvulla työstämänsä The Spirit -tarinat mullistivat sarjakuvan kerrontatavat. Vähintään yhtä vahvasti pankin räjäytti Eisnerin 1970-luvun lopulla käynnistynyt uustuotanto, jossa hän keskittyi aikuislukijoille suunnattuihin, todellisuudesta ammentaviin pitkiin sarjakuvatarinoihin – jälleen aivan uudenlaisella visuaalisella otteella.

Näistä teoksista ensimmäinen on vuonna 1978 ilmestynyt Talo Bronxissa, (suom. 1982), joka aikoinaan sai minutkin hyppimään innosta kattoon. Albumi käynnisti trilogian, jonka muut osat ovat Elinvoima (1986, suom. 1987) ja Dropsie Avenue – Katu Bronxissa (1995, suom. 2021, Kvaak Kirja & Sininen Jänis).

Näistä teoksista Dropsie Avenue on saatu suomeksi siis vasta tänä vuonna. Ansio trilogian täydellistämisestä menee Kvaak-sarjakuvasivuston aktiiveille, jotka pistivät pystyyn joukkorahoituskampanjan albumin suomentamiseksi. Mesenaatteja riitti yli odotusten, joten lopullinen kovakantinen Dropsie Avenue – Katu Bronxissa -albumi on toteutettu viimeisen päälle komeasti (Kvaak-arvostelu).

Dropsie Avenuen kunniaksi julkaisemme blogissa nyt Will Eisner -haastattelun, joka on tehty vuonna 1990 Eisnerin vieraillessa Suomessa. Teksti on julkaistu aiemmin Uusi Suomi -lehdessä sekä Tähtivaeltajassa 1/09. Jutun kuvituskuvat ovat kaikki kotoisin Dropsie Avenue – Katu Bronxissa -albumista.

Mikä tekee sarjakuvasta niin tärkeän taidemuodon, Will Eisner?

”Sarjakuva on yksi kielistämme, ja samalla nopeimmin kasvava kirjallisuudenlaji kulttuurissamme. Se on myös ainutlaatuinen, koska se yhdistää kaksi kerrontatekniikkaa: sanan ja kuvan.

Sarjakuva edustaa aikakautemme kulttuurista suuntausta, jossa visuaalinen viestintä tulee yhä tärkeämmäksi: filmit, televisio ja kuvat ylipäätään hallitsevat elämäämme enemmän kuin koskaan ennen. Nopean kommunikaation tarve on niin suuri, että keino sen läpiviemiseen oli löydettävä – ja kuva on nopeampi kuin sana.

Elokuvan erottaa sarjakuvasta se, että elokuva on katsojalaji, jossa toimintaan ei osallistuta, kun taas sarjakuvassa lukija tuo aina jotain mukanaan: äänet, ajan, ruutujen väliset tapahtumat – imaginaarisen puolen.”

Eisner uudisti sarjakuvamuodon jo vuonna 1940 ensi kertaa päivänvalon nähneellä The Spirit -sarjalla ja taas uudestaan 1980-luvulla vaikuttavilla graafisilla romaaneillaan. Naamioidusta rikostaistelijasta, Denny Coltista alias Spiritistä kertovat tarinat ovat taitavan inhimillisiä. Piirrosten huikea varjojen, perspektiivien ja efektien käyttö yhdistyneenä tehokkaisiin sivusommitelmiin luovat sarjaan vahvan tunnelman.

Eisnerin myöhemmässä tuotannossa keskipisteeseen nousivat tavalliset ihmiset ja heidän arkiset askareensa. Todellisista kokemuksista ammentavat pienet tragediat ja ilot, jotka lopulta määrittävät jokaisen ihmisen elämän. Piirroksessa vahvoista mustavalkeista sävyistä on samalla siirrytty harmaampiin, ja sivutaittokin on levinnyt vapaamuotoisemmiksi kokonaisuuksiksi.

Miten The Spirit syntyi?

”Se syntyi tarpeeseen. 1930-luvun lopulla sarjakuvat alkoivat olla yhä suositumpia ja sanomalehdet pelkäsivät menettävänsä nuoren yleisönsä. Niinpä minulta pyydettiin viikonloppulehtien väliin sarjakuvaliitettä. Olin hyvin innostunut, sillä tässä minulle tarjottiin suurta yleisöä ja vieläpä täysin vapaita käsiä.

No, he kyllä toivoivat, että sankari olisi naamioitunut, kuten Teräsmies, joten kehitin Spiritille naamarin ja hanskat, mutta sen pidemmälle en suostunut menemään. Tein hänestä joustavan hahmon, jotta saatoin toteuttaa kaikenlaisia haluamiani tarinoita – oikeastaan itse Spirit ei jokaisessa jutussa edes esiinny tai ole keskeinen. Kokeilin myös koko ajan jotain uutta ja kuljin ainoastaan siihen suuntaan, mihin itse halusin. Jo silloin pidin sarjakuvaa hyvänä välineenä korkeatasoisen kirjallisuuden luomiseksi.”

Spirit ilmestyi viikoittain 7-sivuisena kokonaisuutena vuosina 1940–1952. Eisner ei itse toteuttanut kaikkia sarjoja, vaan hänellä oli useita avustajia, kuten Wallace Wood, Jules Feiffer ja Klaus Nordling. Sota-aikaa (1942–45) lukuunottamatta hän kuitenkin vastasi kirjoittamisesta ja piirtämisestä pääosin yksin.

Spiritin film noir -tunnelma ja kauniit femme fatale -hahmot loivat sarjaan sen lisäviehätyksen, joka on innoittanut sarjakuvan tekijöitä ja lukijoita jo vuosikymmeniä. Uusintapainoksia Spirit-tarinoista on julkaistu säännöllisesti 1970-luvulta lähtien, suomeksi neljän kokoelman verran. Yksittäisiä tarinoita on vuosina 1985–1991 nähty täällä kylmässä pohjolassa myös mm. Tapiiri-, Mustanaamio- ja Black Special -lehdissä.

Uskoitko aikoinaan, että Spiritiä ihailtaisiin ja julkaistaisiin uusiksi vielä vuosikymmentenkin päästä?

”En tosiaankaan, olen todella yllättynyt. Syy moiseen lienee se, että tarinat käsittelevät kaikille ihmisille läheisiä asioita ja haluja, jotka eivät muutu. En ympännyt mukaan ajankohtaisia uutisia tai vastaavia.”

Will Eisner syntyi 6.3.1917 New Yorkissa. Hän osoitti piirtäjänlahjansa hyvin nuorena ja sai jo 15-vuotiaana ensimmäiset kuvansa julki. Koulun lehteen hän piirsi sarjakuvia vuonna 1935 ja seuraavana vuonna rustasi niitä jo rahasta laajempiinkin julkaisuihin. Kehitys kävi nopeasti, sillä 1937 Eisner loi Hawks of the Seas -sarjan, jossa oli orallaan Spiritistä tuttu tyylikäs sivutaitto ja voimalliset kuvat. Sitten seurasikin The Spiritin aikakausi, jolloin Eisner toki teki paljon muutakin tavaraa, kuten humoristisia sekä opettavaisia sarjakuvia armeijan käyttöön.

”Sodan aikana kehitin sarjakuvan mahdollisuuksia koulutustarkoituksiin, ja se onnistui erittäin hyvin. Perustin samalla oman yhtiön. Tämä oli jälleen uusi mielenkiintoinen ja palkitseva polku, kun kiinnostukseni viihdesarjakuviin väheni. Nautin kustannustoiminnasta, eikä Spiritin loppumisen jälkeisenä 25 vuoden ajanjaksona tapahtunut mitään, mikä olisi innostanut minua palaamaan tavallisten sarjakuvien pariin.

Lopulta sitten underground-piirtäjien tapaaminen toi minut takaisin. Huomasin, että he käyttivät sarjakuvaa todellisena kirjallisena välineenä, jolla hyökkäsivät perinteistä valtakoneistoa vastaan. He toivat yhteiskunnallisia ja poliittisia mielipiteitään julki ja kommunikoivat yleisönsä kanssa.”

Vuonna 1978 ilmestyi Eisnerin ensimmäinen graafinen romaani A Contract with God, joka palautti hänet juurilleen. Teos kertoo hänen nuoruutensa Bronxista. Se sisältää neljä tarinaa, jotka käsittelevät niin uskontoa ja rakkautta kuin onnea ja toivoakin.

Sittemmin Eisnerin sarjakuvat ovatkin pääosin pitäytyneet eri aikakausien pienten ihmisten kuvauksessa. Ja mitä kaikkea tuo kenties tylsältä kuulostava aihe onkaan pitänyt sisällään! Tarinat eivät ole toistaneet itseään, vaan pikemminkin loistaneet inhimillisistä hetkistä ja kohtaloista, joita huomaamattamme tapahtuu koko ajan ympärillämme.

”A Contract with Godissa päätin luoda sarjakuvatarinan, joka olisi suunnattu aikuisille. Hain sellaisen aiheen, jota normaalisti käsitellään kirjallisuudessa ja joka vaatii lukijaltaan elämänkokemusta. Päätin myös jälleen kokeilla uusia sarjakuvakerronnan muotoja, rikkoa normaalin paneelijaon kahleet ja muuttaa piirrostyylini vapaammaksi.

Albumia oli todella mukava tehdä, pidän riskien otosta. Silloin ei ollut vielä mitään takeita näin uudenlaisen sarjakuvamuodon julkaisemisesta tai suosiosta. Kutsuin sitä graafiseksi romaaniksi, ja lopulta kustantajakin löytyi. Palaute on ollut hyvää ja albumi myy yhä.”

Suomessa A Contract with God julkaistiin 1982 nimellä Talo Bronxissa. Se oli kustannus Jalavan aloitus laatusarjakuvien puolella ja samalla tärkein yksittäinen julkaisu, joka käynnisti Suomen aikuissarjakuvan markkinat.

1980-luvun loppupuolella Will Eisner kirjoitti (ja piirsi) merkittävän sarjakuva-alan oppikirjan Comics and Sequential Art. Teos käsittelee sarjakuvaa kirjallisena ilmaisumuotona ja tutkii sen rakenteita ja lainalaisuuksia.

”Mitä enemmän yritin hallita sarjakuvan keinoja, sitä selvemmin ymmärsin, että kyseessä on puhdas taidemuoto, jota voidaan opettaa ja kuvata. Tajusin myös, että hyvin monet tekijät eivät tienneet, miksi tekivät juuri sitä, mitä tekivät. Eikä aiheesta ollut kirjoitettu syvällisiä teoksia, ei tehty työtä sarjakuvan luonteen ja anatomian ymmärtämiseksi.

On olemassa paljon kirjoja, joissa kuvataan, kuinka piirtää neniä tai varpaita, mutta tätä en ajanut takaa. Comics and Sequential Art on tutkielma, joka on suunnattu lähinnä yliopistoille, opettajille ja todella pitkälle ehtineille taiteilijoille.”

Ennen kuolemaansa Eisner ehti luoda vielä useita loisteliaita sarjakuvaromaaneja sekä toisen sarjakuvan tekemistä käsittelevän teoksen, joka kantaa nimeä Graphic Storytelling and Visual Narrative (1996).

Will Eisnerin pitkää ja merkittävää uraa kunnioittavat hänen mukaansa nimetyt, vuosittain jaettavat Eisner-palkinnot, jotka kuuluvat sarjakuva-alan arvostetuimpiin huomionosoituksiin.

Toni Jerrman