Yön lapsi

Upeasta Pahanhautoja-elokuvasta (2022) tunnetut ohjaaja Hanna Bergholm ja käsikirjoittaja Ilja Rautsi ovat yhdistäneet jälleen voimansa ja luoneet kiehtovan sekoituksen satua ja kauhua.

Suurperheestä haaveileva Saga (Seidi Haarla) suostuttelee miehensä Jonin (Rupert Grint) muuttamaan kanssaan mummolta perittyyn ränsistyneeseen mutta somaan huvilaan syvälle suomalaiseen metsään. Lapsi saa pian alkunsa naavapartaisten puiden ja karhunsammaleisten mättäiden keskellä.

Jon kunnostaa talon ja Saga vetäytyy työelämästä omistautuakseen täydellisesti äitiydelle, mutta molempia odottaa järkytys. Syntynyt vauva ei ole sitä, mitä kumpikaan heistä kuvitteli, ja Saga on vakuuttunut, että lapsessa on jotain pahasti vialla.

Perheen elämän keskipisteenä toimii rakkaudella sisustettu unelmien lastenhuone, jonka läpi taloa saartava kuriton metsä pyrkii väkisin kasvamaan. Saga yrittää parhaansa mukaan ymmärtää lapsensa petomaista vierautta ja arvaamattomuutta sekä sopeutua siihen. Kaunis koti alkaa kuitenkin vähitellen muistuttaa enemmänkin sotkuista pesää ja Sagan käytös villieläintä.

Jon ei ymmärrä alkuunkaan vaimonsa läpikäymää muodonmuutosta. Hän luulee voivansa vielä korjata asiat ja saada lapsensa ja vaimonsa kuriin, mutta lopulta metsä ottaa sen, mikä sille kuuluu.

Yön lapsi käsittelee kiehtovasti äitiyttä ja naisiin kohdistuvia valtavia odotuksia. Tarinassa kuvataan hyvin, miten syntymän jälkeen äiti ja vauva ovat samassa veneessä, molemmille kaikki on uutta, outoa ja vähän pelottavaa. Syntymän ihme on kyllä kaunis, mutta samalla se on veristä sekä väkivaltaista äidin keholle ja mielelle. Vauva-arki on raakaa, ja siitä pitäisi vielä pystyä hymyssä suin nauttimaan. Yhteyden luominen omaan lapseen ei ole Sagalle vaistonvaraista, mutta alkukantaisella tavalla hän oppii aistimaan lapsensa tarpeet ja luottamaan itseensä äitinä.

Kauhuelementeistään huolimatta Yön lapsi ei ole varsinaisesti pelottava. Synkässä satumaisessa hirvittävyydessään se on hyvin esteettinen kokemus. Luontoa kuvataan läpi elokuvan ihanan maanläheisin otoksin, joita säestää metsän peikkomaisen korahtelun lisäksi Apocalyptican perustajan Eicca Toppisen kaihoisa musiikki. Erikoisefekteissä hyödynnetään animatronic-nukkeja, joiden toteutuksesta vastaa jälleen Gustav Hoegen.

Yön lapsi on ihastuttava iltasatu aikuisille, joiden sisäinen lapsi haluaa yhä juosta metsissä paljain jaloin.

Melina Marras – 4 tähteä