Anu Kaaja
Siluetinleikkaaja
S&S
Anu Kaajan Siluetinleikkaaja on metatekstin muotoon kirjoitettu tarina tarinoista. Kehyskertomuksessa Romahduksen jälkeisessä ajassa elävä kirjallisuudentutkija kertoo omasta elämästään sekä tutkimuksestaan, jonka kohteena on Romahduksen aikana elänyt ja siitä selviytynyt kirjallisuudentutkija Lucia. Lucia puolestaan tutki aikoinaan kuvitteellista Siluetinleikkaaja-romaania.
Tosimaailman Siluetinleikkaajassa kehystarinan ympärillä on katkelmia Lucian kirjeenvaihdosta ja tutkimuksen osista sekä fiktiivisestä Siluetinleikkaajasta. Kaiken tämän lomassa kritisoidaan nykymaailman menoa ja pohditaan syvällisiä esimerkiksi lasten kyvystä väkivaltaan sekä ihmisen ja luonnon suhteesta.
Romaani on tarina tarinoista sekä pimeydestä. Pimeyteen onkin saatu monta kerrosta. Se on valon puutetta, mutta toisaalta valo on pimeyden puutetta. Pimeys on aikojen synkkyyttä ja ihmisten, erityisesti lasten, pahuutta.
Siluetinleikkaajan päähenkilöt ovat kirjallisuudentutkijoita, ja itse kirjakin on kuin kirjallisuuden tutkijalle kirjoitettu. Katkelmista koostuvan muotonsa vuoksi se on itsessään kuin Lucian tai minäkertojan keräämä aineisto, jolloin lukijasta tulee kolmas kirjallisuudentutkijoiden maatuskanukke.
Fiktiivisen Siluetinleikkaajan katkelmat eivät ole kronologisessa järjestyksessä, joten todellinen Siluetinleikkaaja suorastaan yllyttää kampaamaan sisältöä, merkitsemään kappaleita post-it-lappujen riekaleilla ja lukemaan niitä uudelleen eri järjestyksissä. Spekulatiivista fiktiotakin on kahdenlaista: Romahduksen ajasta kertovat tarinat perustuvat fiktioon, mutta pyrkivät uskottavuuteen, kun taas väliin ujutetut Lucian varjokuvakertomukset irtoavat todellisuudesta ja karkaavat kauas absurdiin.
Sekä kehyskertomus että Lucian tarina jäävät lopussa onton tuntuisiksi. Matka kirjan loppuun on kuitenkin niin viihdyttävä, ettei se pahemmin haittaa. Kaiken lisäksi kovakantinen kirja on todella komea esine. Kannet ovat kauniit, sisällä on hienoja kuvia ja kirja on niin pieni, että se mahtuu takin taskuun. Mikä tulikin tarpeeseen, koska kirjaa ei malttanut laskea käsistään.
Satu Koski
Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/26.
