Elokuvat – Horror of the Blood Monsters

HorrorOfTheBloodMonstersKansiWEB

Horror of the Blood Monsters
aka Vampire Men of the Lost Planet
aka Space Mission of the Lost Planet
(Katalonialainen dvd-versio)

Al Adamsonia voisi kutsua köyhän miehen Roger Cormaniksi. Sen verran kehnoja halpiksia hän tunki drive-in-teattereihin 1960- ja 1970-luvuilla. Toki hän oli Cormanin tapaan myös kekseliäs. Tästä käy hyvänä osoituksena vuonna 1970 valmistunut Horror of the Blood Monsters, joka monilta osiltaan kierrättää filippiiniläisen Tagani-luolamiesfilmin (1965) materiaalia.

HorrorOfTheBlood2WEB

Horror of the Blood Monsters käynnistyy pitkällä, möreällä äänellä lausutulla vampyyrimonologilla: ”Olen elänyt satoja vuosia tarinoissanne ja todellisuudessanne. Etsin öisin tuoretta verta kylmien suonieni ravinnoksi. Monet uhreistani ovat liittyneet epäpyhään elävienkuolleiden armeijaani. Muuttuneet sieluttomiksi olennoiksi.”

Sitten verenimijä satuilee jotain siitä, kuinka vampyyrit saapuivat Maapallolle miljoonia vuosia aiemmin kaukaisesta galaksista. Ja siitä, kuinka vain heidän kotiplaneetaltaan voi löytyä tieto, jolla vampyyrien invaasio voidaan pysäyttää. Ihmisten kaikki aiemmat yritykset lentää planeetalle ja takaisin ovat epäonnistuneet, mutta nyt tohtori Rynningin (John Carradine) johtama retkikunta on valmistautumassa uuteen yritykseen.

Jostain syystä tätä seikkaa ei kuitenkaan ole kerrottu tohtori Rynningille, joka aikoo lennellä raketillaan Spectrum-aurinkokuntaan. Alukseen osuva säteilymyrsky ohjaa koko konkkaronkan kuitenkin vampyyrien kotiplaneetalle. Siellä miehistö valmistautuu korjaamaan aluksen vaeltamalla ympäriinsä kivikkoisessa maastossa.

HorrorOfTheBlood5WEB

Elokuvan avaruuslento on vallan tuskaista katsottavaa. Jakso koostuu lähinnä puhuvista päistä sekä jostain toisesta elokuvasta lainatusta rakettitukikohtakuvastosta – jota vieläpä näytetään usein pysäytyskuvana. Aluksen miehistölle tyhjää höpöttävä parivaljakko (Robert Dix & Vicki Volante) on puolestaan kuvattu ilman lavasteita – he yksinkertaisesti vain istuvat mustan lakanan edessä. Itse avaruusaluksen pahvilavasteet tai naisastronautin (Britt Semand) valtava peruukkikaan eivät vakuuta. Kuten eivät myöskään The Wizard of Mars -leffasta (1965) leikellyt avaruuslentokuviot. Tästä kaikesta saamme kuitenkin nauttia lähes parinkymmenen minuutin ajan.

Vieras planeetta osoittautuu maastoltaan ja ilmakehältään Maapallon kopioksi. Ainoa merkittävä ero on, että vaihtuva säteilykenttä värjää kaiken väliin vihreäksi, keltaiseksi, siniseksi tai punaiseksi. Käytännössä ratkaisu johtuu siitä, että Taganista lainatut pätkät olivat alkujaan mustavalkoisia!

HorrorOfTheBlood7WEB

Pian paljastuu, että planeetalla eletään esihistoriallista aikaa. Kitukasvuisessa kivikkomaisemassa vaeltavat miehistön jäsenet näkevät vehreissä viidakoissa riehuvia dinosauruksia ja jättiliskoja – pätkissä, joita on kierrätetty vaikka kuinka monissa elokuvissa. He pääsevät myös seuraamaan kahden kivikautisen ihmisheimon väkivaltaisia yhteenottoja.

Nuolet, keihäät, kivikirveet ja nuijat heiluvat antaumuksella, kun rauhaa rakastavat Taganit taistelevat verenhimoisia Tubetoneja vastaan. Tosin näissä loputtomiin jatkuvissa matseissa ei ole mitään logiikkaa, sillä väliin viholliset ovat leopardiasuisia käärmehemmoja ja toisinaan sapelihampaisia hyypiöitä. Hetkittäin hahmot osaavat puhua, mutta pääosin he kykenevät ainoastaan murahtelemaan.

HorrorOfTheBlood4WEB

Lopulta aluksen miehistö pelastaa Lian-nimisen (Jennifer Bishop) luolanaisen. Jotta voisivat keskustella tämän kanssa, he poraavat naisen kalloon reiän, jonne tungetaan sekä aivoaaltoja muokkaavaa seerumia että mekaaninen kommunikointilaite – jonka käyttöä tosin suositellaan vain eläimille. Myöhemmin Lian ja yksi miehistön jäsenistä (Joey Benson) rakastuvat traagisesti.

Jännitteetön ja itseään toistava kuvasto riemastuttaa paikoin. Kuten vaikkapa silloin, kun kahdella jalalla seisovat jättiravut tai suloiset ihmislepakot käyvät luolamiesten kimppuun. Vähintään hämmentäviä ovat myös yllättäen mukaan leikatut kohtaukset, joissa Maan rakettitukikohdasta tuttu parivaljakko harrastaa futuristista seksiä. Tähän operaatioon tarvitaan päähän kytketyt johdot, lukemattomia vilkkuvia värivaloja sekä hälytyskakofoninen ääniraita! Miten tämä liittyy yhtään mihinkään, jää täysin epäselväksi.

HorrorOfTheBlood8WEB

Palaillessaan takaisin alukseensa miehistö löytää rautaisen lippaan. Siitä käy ilmi, että planeetalla on aikoinaan kukoistanut korkeateknologinen kulttuuri, joka tuhosi itsensä atomisodassa. Tämän jälkeen tohtori Rynning tajuaa, ettei planeetta olekaan ihmisille turvallinen. Toisin kuin hän aiemmin uskoi, ilmassa leijuu tappava virus – joka onneksi tuhoutuu Maan ilmakehässä.

Sitten söpön kökkö pienoismalliraketti poistuu planeetalta ja elokuva päättyy. Tässä vaiheessa katsoja on vähintäänkin äimän käkenä sen suhteen, kuinka alun vampyyrimonologi ylipäätään kytkeytyy leffan muuhun sisältöön, jossa vampyyreitä ei edes mainita – saati sitten tavata.

HorrorOfTheBlood1WEB

Kokonaisuudessaan Horror of the Blood Monsters on ihastuttavan järjetön sekasotku. Hetkittäin aika käy sen seurassa pitkäksi, mutta eipä näin monesta lähteestä kasattua ja superhalvoilla uusilla pätkillä tilkittyä kalkkunaa voi kuin rakastaa. Sillä tokihan on niin, että hulluus ja nerous käyvät aina käsikynkkää!

Leffa • tai •••••
Kuva ••
Lisät •

Ei mitään lisukkeita.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

HorrorOfTheBlood9WEB

Elokuvat – Star Wars: The Rise of Skywalker

StarWarsRiseJulisteWEB

Star Wars: The Rise of Skywalker

Täytyy tunnustaa, että olen ollut Tähtien sota -fani jo pienestä pitäen. Elokuvien ohessa olen vuosikymmenten mittaan käyttänyt tuhansia euroja Star Wars -aiheisiin kirjoihin, sarjakuviin, peleihin, vaatteisiin, leluihin, figuureihin ja ties mihin. Niinpä odotuksiani ei ole helppo täyttää – mistä käy hyvänä esimerkkinä se, että mielestäni George Lucasin 2000-luvun taitteessa rustaama esiosatrilogia on pääosin täyttä shaittia.

Ennen kuin astuin teatteriin katsastamaan uuden The Rise of Skywalker -leffan, kertasin viimeisimmän trilogian kaksi edellistä elokuvaa.

Ja aivan kuten muistinkin, J. J. Abramsin ohjaama The Force Awakens (2015) on harvinaisen kehno tekele – Han Solon (Harrison Ford) ja Chewbaccan (Peter Mayhew) esiintymisiä lukuunottamatta. Henkilöhahmojen kehittely on olematonta ja juoni kuin lapsenmielisen faniääliön raapustelema ö-luokan kopio alkuperäisestä Tähtien sodasta. Keskushenkilöistä kehnoimmin on käsikirjoitettu Adam Driverin esittämä, raivostuttavan rassukka Kylo Ren – Darth Vaderin manttelinperijän sijaan hahmo muistuttaa lähinnä Jar Jar Binksiä.

Onneksi meno paranee selvästi Rian Johnsonin ohjaamassa The Last Jedi -leffassa (2017). Vaikka filmin taustatarina ilkimyksiä pakenevista kapinallisten aluksista onkin loppuunkaluttu, mukaan on uutettu runsaasti tunnelmaa ja inhimillistä otetta. Reyn (Daisy Ridley) ja Luke Skywalkerin (Mark Hamill) yhteisissä kohtauksissa on jopa taikaa. Tällä kertaa myös Kylo Ren on saatu nostettua ulos rasittavuuden suosta. Muutenkin hahmoihin on panostettu ja ylöspano on näyttävää.

Siinä missä The Force Awakensin katsominen on silkkaa kärsimystä, tarjoilee The Last Jedi väliin ajatuksiakin herättävää, toimivaa tieteisviihdettä.

Mutta kuinka tässä vertailussa pärjää tuore The Rise of Skywalker, jonka puikoissa on jälleen useita pahoja pettymyksiä leiponut Abrams?

StarWarsRise2WEB

Valitettavan huonosti, vaikka 9 elokuvan jatkumo olisi ansainnut jotain ikimuistoista. Elokuvan ensimmäinen puolikas on järjettömässä eestaas-säntäilyssään suoranainen loukkaus koko Star Wars -universumia kohtaan – pieru vasten yleisön kasvoja. Kaikki se hienovaraisuus, rohkeus ja ihmiskuvaukseen panostaminen, joka koristi The Last Jedi -filmiä, on siivottu sivuun. Tilalle on tuotu päämäärätöntä vauhtisähellystä sekä paperinohutta henkilökuvausta. Tässä vaiheessa valkokangasta tekisi mieli heitellä mädillä tomaateilla.

Onneksi filmin loppupuolelle on saatu rakennettua muutamia oivallisia kohtauksia sekä hetkiä, jotka herättelevät henkiin aitoa Star Wars -tunnelmaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ylletä samanlaiseen tunteiden lentoon kuin monin osin ongelmallisen Rogue One -elokuvan (2016) vaikuttavimmissa jaksoissa. Tästä huolimatta loppukäänteille haluaisi pariin otteeseen jopa hurrata.

StarWarsRise3WEB

Tarinaltaan The Rise of Skywalker ei ole erityisen mieleenpainuva. Heti kärkeen kuullaan, että kuolleeksi jo aikoja sitten kuviteltu keisari Palpatine (Ian McDiarmid) onkin elossa. Hän on punonut juoniaan sithien salaisella Exegol-planeetalla ja rakennuttanut maailmankaikkeuden mahtavimman ja tuhovoimaisimman avaruuslaivaston. Sen hän lupaa Kylo Renin komentoon, kunhan tämä vain löytää ja tappaa jediksi opiskelevan Reyn.

Kun Ren etsii Reyta, Rey ja hänen kapinallistoverinsa metsästävät johtolankoja, jotka paljastaisivat heille reitin Exegoliin. Aina väliin Ren kiusoittelee vanhempansa menettänyttä Reyta vihjeillä, jotka voisivat paljastaa naisen syntyhistorian. Rey on puolestaan yhä vakuuttunut siitä, että voisi käännyttää miehen takaisin voiman valoisalle puolelle.

Ja sitten lennellään eksoottisesta paikasta toiseen, tapellaan ja kiukutellaan. Ylivoimaisen vastustajan edessä tilanne näyttää väliin jo menetetyltä, mutta ehkäpä toivossa piilee sittenkin voimaa, jolla pahuus voitetaan.

StarWarsRise1WEB

Hahmoista suunnitelmiaan jatkuvasti selittelevä Palpatine ei vakuuta. Myös Kylo Ren vedetään pitkäksi aikaa takaisin idiotismin alhoon. Rey käyttelee uusia jedikykyjään yhtä vaivattomasti kuin me muut voitelemme leipää, mutta kovin syvälle hahmon mielenmaisemaan ei elokuvassa ylletä. Daisy Ridley tekee joka tapauksessa roolissa parhaansa. Mutta kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.

Myös Poe (Oscar Isaac), Finn (John Boyega) ja Chewbacca (Joonas Suotamo) saavat sankaroida minkä kerkiävät – ilman sen ihmeempää luonteenkuvausta. Totaaliseksi huumoriveikoksi väännetty C-3PO (Anthony Daniels) hölmöilee puolestaan urakalla. Ja onhan mukana myös uusi hassu pikkudroidi, josta on helppo tehdä leluja myyntiin.

StarWarsRise5WEB

Mitäs tästä nyt sitten jäi käteen? No ainakin pohjaton viha Abramsia kohtaan. Miksi ihmeessä todistetusti täysin kyvyttömän herran annetaan yhä uudelleen raastaa rakastettuja hahmoja kuraan? Onko turhanpäiväinen toiminta tosiaankin nykyisin tärkeämpää kuin huolella luodut tarinat ja henkilöt? Miksi ihmeessä tämäkin leffanraakile piti vielä tehdä ja nähdä?

Nyt ottaa kupoliin ja pahasti!

Toni Jerrman

StarWarsRise4WEB

Elokuvat – The Lighthouse

TheLighthouseJulisteWEB

The Lighthouse

The Witch -elokuva (2015) todisti, että Robert Eggers osaa maalata valkokankaille koukuttavan omaperäisiä tunnelmia. Samalla linjalla jatkaa miehen uusin filmi, kiehtova The Lighthouse.

1890-luvulle sijoittuva mustavalkoinen elokuva kertoo kahdesta syrjäisen saaren majakanvartijasta. Thomas (Willem Dafoe) on parivaljakon vanha konkari, jonka uskomukset ja kertomukset ovat kuin suoraan ikiaikaisen synkistä merimiestaruista. Viinaan menevä vanhus pitää majakan lyhtyä yksityisomaisuutenaan ja kylpee yöt sen valossa.

Hiljainen Ephraim (Robert Pattison) on puolestaan nuori tulokas, joka etsii elämälleen uutta suuntaa – sekä irtiottoa menneisyydestä. Thomasin käskyttämänä hän joutuu vastaamaan majakkasaaren ikävimmistä ja raskaimmista työtehtävistä. Lyhdyn ääreen hänellä ei ole mitään asiaa.

TheLighthouse2WEB

Elokuvan ilmapiiri on alusta lähtien painostava. Kaksikon asunto on pimeä mörskä, ja saaren yölliseen mustuuteen tuo valoa vain majakkatornin huipussa säteilevä loisto. Ainoat äänet sateen piiskaamalla luodolla ovat sumutorven ulina, lokkien korvia särkevä kirkuna ja aallokon hakkaus rantakiviin.

Pikkuhiljaa kuvioihin ui myös entistä oudompia yksityiskohtia. Ephraim uneksii rantaan ajautuneesta alastomasta merenneidosta (Valeriia Karaman), ajan käsite karkaa käsistä ja lopulta todellisuus hajoaa viinan ja hulluuden ruoskimaksi surrealistiseksi keitokseksi. Kumpi miehistä riehui kirveen kanssa ja hajotti pelastusveneen? Miksei huoltolaivaa näy eikä kuulu? Mitä salaisuuksia kätkeytyy lyhdyn loisteeseen?

Mielialat ailahtelevat ja heilahtelevat ääripäästä toiseen, kun parivaljakko uppoaa yhä syvemmälle epätoivon alhoon. Väliin miehet ovat toistensa kurkussa, toisinaan purkavat syntiensä taakkaa. Pelastusta kiirastulesta on kuitenkin turha odottaa.

TheLighthouse1WEB

The Lighthouse on kuumeisen eksistentiaalinen elokuvakokemus. Hypnoottinen filmi kuljettaa katsojan harmaaseen välitilaan, joka on kuin yhdistelmä limboa, helvettiä ja Ahdin valtakuntaa. Molemmat pääosanesittäjät tekevät uransa vimmaisimmat roolisuoritukset, joita tukevat Eggersin taitava ohjaus sekä Mark Korvenin tunnelmaa syventävä musiikkiraita.

Mestarillinen elokuva. Ja nyt täytyy aivan erikseen kiittää leffan Suomeen tuonutta Finnkinoa. Näin eksentrisiä taidefilmejä nähdään normaalissa elokuvateatterilevityksessä aivan liian harvoin.

Toni Jerrman

TheLighthouse3WEB

 

Elokuvat – Joker

JokerJulisteWEB

Joker

Kuten muun muassa Gotham-televisiosarja on todistanut, Batmanin arkkiviholliset ovat niin värikkäitä hahmoja, että heidän ympärilleen on helppo kutoa hyviä tarinoita – jopa ilman yön ritaria. Tähän ajatukseen pohjaa myös Todd Phillipsin ohjaama inhorealistinen Joker-elokuva. Se kertoo mieleltään järkkyneestä, elämän päähänpotkimasta itsetuhoisesta miehestä, josta kasvaa sorretun väestönosan ikoninen antisankari.

Jokerista on nähty jo aiemmin valkokankailla monta onnistunutta tulkintaa, mutta Joaquin Phoenixin fyysisellä pieteetillä ja sisäistetyllä vimmalla vetämä roolisuoritus nostaa riman aivan uusiin korkeuksiin. Hänen esittämänsä luurangonlaiha Arthur ”Happy” Fleck on loistelias kuvaus ahdistuneesta luuserista, joka ei löydä elämästään mitään hyvää – mutta joka hetken aikaa jaksaa silti haaveilla toiveidensa täyttymyksestä.

Joker2WEB

Tapahtumat sijoittuvat ankeaan, 1970-lukua muistuttavaan Gothamiin. Talojen seinät ovat tagien ja graffitien peitossa, ja kadut ovat täynnä haisevia jätekasoja. Taloudellisen laman kurittamassa kaupungissa työttömyys lisääntyy ja niin köyhät kuin sairaatkin hylätään oman onnensa nojaan.

Raihnaisen äitinsä (Frances Conroy) kanssa asuva Arthur raapii elantonsa toimimalla sairaalaklovnina sekä mainoksia pyörittävänä pellenä. Hänen suurin unelmansa on päästä stand up -koomikoksi ja kenties joskus jopa esiintymään ihailemansa Murray Franklinin (Robert De Niro) vetämään tv-show’hun. Onhan äitikin todennut, että hän on tullut maailmaan tuomaan iloa ja hymyjä. Tosin äiti on myös sitä mieltä, ettei Arthurista ole koomikoksi, koska hän ei ole lainkaan hauska.

Joker1WEB

Jo alusta lähtien on selvää, ettei Arthurin pääkopassa ole kaikki kohdallaan. Hän saa tahdottomia naurukohtauksia ja joutuu popsimaan useita pillereitä selvitäkseen arjesta. Väkivallan värittämässä kaupungissa hän on helppo uhri kiusaajille, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Siinä vaiheessa, kun Arthurille selviää, että myös hänen elämänsä on monella tapaa valhetta, syöksy mielen mustimpiin syövereihin on väistämätön.

Joker-elokuva pohjustaa Arthurin romahdusta huolella. Ehkä turhankin huolella, sillä huomattavasti vähemmälläkin uskoisi, että tällä miehellä menee todella huonosti – ja että hänen otteensa todellisuudesta on hatara.

Nerokkaimpiin sfääreihin leffa yltääkin vasta viimeisen puolen tunnin aikana, kun Arthurista kuoriutuu kuolemasta ja kaaoksesta nauttiva Jokeri. Klovnihahmo, josta on jo aiemmin tullut kaupungin rahavaltaa vastaan järjestettyjen mielenosoitusten symboli – Alan Mooren ja David Lloydin V for Vendettasta tutun Guy Fawkes -hahmon tapaan.

Joker3WEB

Joker-filmi on erinomainen henkilötulkinta, joka sisältää myös enemmän kuin ripauksen yhteiskuntakritiikkiä. Elokuvan synkkyys ja toivottomuus peilaa hyvin myös tämän päivän mielenmaisemaa, jossa ahneus ja oman edun tavoittelu tuntuu olevan monenkin valtionpäämiehen ainoa agenda. Mieleltään järkkyneiden dumppaamisesta kaduille nyt puhumattakaan.

Leffan yhteydessä on moneen otteeseen nostettu esiin Martin Scorsesen ja Robert De Niron yhteiset elokuvat, kuten Taksikuski (1976) ja Koomikkojen kuningas (1982). Vaikutteet niin näistä kuin monista muistakin kyseisen aikakauden tummemman puoleisista filmeistä ovatkin Jokerissa selvästi nähtävillä – aina moraaliltaan kyseenalaista päähenkilöä myöten.

Sarjakuvaviitteistä esiin täytyy nostaa ainakin Alan Mooren ja Brian Bollandin Tappava pila sekä Frank Millerin Yön ritari.

Joker4WEB

Kaikista näistä vaikutteista huolimatta Joker seisoo omilla jaloillaan ja tykittää kankaille vahvan elokuvakokemuksen. Tätä vain korostaa mainio musiikkiraita, jolla kuullaan mm. Frank Sinatran esittämät biisit That’s Life ja Send in the Clowns.

Jos tästä leffasta ei irtoa Joaquin Phoenixille Oscaria, niin maailmankirjat ovat pahasti sekaisin.

Toni Jerrman – 4 tähteä

Joker5WEB

Elokuvat – Toy Story 4

ToyStory4julisteWEB

Toy Story 4

Pixarin luoma Toy Story -tietokoneanimaatiosetti ei osoita hiipumisen merkkejä. Hyvä niin, sillä Josh Cooleyn ohjaama Toy Story 4 laajentaa hienosti sarjan maailmaa ja teemoja.

Elokuva käynnistyy yhdeksän vuotta menneisyydessä. Tuolloin Woody joutuu jättämään jäähyväiset Bo Peepille ja tämän lammaskolmikolle.

ToyStory4dWEB

Nykyhetkessä Woody on kovin huolissaan Bonnie-tytöstä, joka on juuri aloittamassa esikoulun. Kuinka tyttö pärjää uudessa ympäristössä? Tutustumiskäynnillä Bonnie kuitenkin askartelee roskista itselleen uuden ystävän, muovisesta lusikkahaarukasta kyhätyn muotopuolisen Kahvelin. Omatekoinen lelu on hänen tukensa ja turvansa.

Kahveli itse ei ole roolistaan vakuuttunut. Hän tietää olevansa jätettä ja kuuluvansa roskakoriin – jonne hän yrittää epätoivoisesti paeta aina tilaisuuden tullen. Woodylla riittääkin urakkaa, kun hän yrittää pitää Kahvelin aisoissa ja opettaa tätä rakastamaan ”lastaan”.

ToyStory4aWEB

Hupaisan alun jälkeen filmi saa uusia kierroksia, kun Bonnie lähtee vanhempiensa ja lelujensa kanssa automatkalle. Kiertävän tivolin henkiinherättämässä pikkukaupungissa lelut kokevat seikkailun jos toisenkin. Täällä Woody tapaa uudelleen myös Bo Peepin ja hänen lampaansa – joista on tullut kadotettuja leluja.

Vaikeuksiltakaan ei vältytä, sillä vanhaa tavaraa tulvivaan antiikkikauppaan unohtunut Gabby Gabby -nukke halajaa Woodyn äänirasiaa itselleen. Apureinaan hänellä on neljä kauhistuttavaa vatsastapuhujan nukkea.

ToyStory4cWEB

Myöhemmin reissuun tarttuvat mukaan myös mm. epäonninen surmanajaja Kingi Kabum sekä itsestään suuria luulevat, vinkeästi sanailevat pehmolelut Tipu ja Pupu.

Elokuva repii rutkasti hupia hilpeistä ja sydämen sulattavan sympaattisista uusista tuttavuuksista. Samalla se tekee vanhanaikaisesta Bo Peep -posliinitytöstä modernin naisen. Vahvan seikkailijattaren, joka pärjää hyvin omillaan ja saa Woodyn näyttämään menneitä aikoja murehtivalle nössölle. Ilkeälle vaikuttavista tempauksistaan huolimatta edes Gabby Gabby ei ole yksiulotteinen pahis, vaan traaginen hahmo, joka kaipaa vain lapsen rakkautta.

Puhdassieluiselle Woodylle on varattu elokuvassa se henkisin rooli. Hänen on opittava luopumaan vanhasta ja ottamaan elämä omiin käsiinsä. Vastapainoksi Buzz Lightyear saa pilailla kybällä sisäisen äänensä kanssa.

ToyStory4bWEB

Vauhtia elokuvassa riittää ehkä liiankin kanssa. Nopeatempoisia toimintakohtauksia on niin monta, että ne maistuvat hetkittäin puulta. Tämä on kuitenkin pieni kauneusvirhe muuten mainiossa, tunteita soittelevassa leffassa.

Visuaalisesti Toy Story 4 on jälleen huima harppaus ylöspäin. Jälki on silmiä hivelevän upeaa, ja tekijät ottavat kaiken ilon irti niin varjoista ja sateesta kuin tivolin kirkkaista värivaloista ja antiikkikaupan pimeistä sokkeloista. Näitä näkymiä voisi ihailla viikkokausia.

Tahtoo lisää Kahvelia!

Toni Jerrman – 4 tähteä

ToyStory4eWEB

Elokuvat – Under the Silver Lake

UnderTheSilverLake-kansi

Under the Silver Lake

Vuonna 2015 kauhukansaa ihastutti David Robert Mitchellin nerokas It Follows -elokuva. Nyt herra näyttää jälleen, kuinka valkokankaille leivotaan omintakeisen tehokasta jälkeä.

Under the Silver Laken päähenkilö, Los Angelesissa asuva Sam (Andrew Garfield), on naisia tiiraileva työtön luuseripoika. Häätöuhka on päällä, mutta Samia kiinnostaa enemmän naapurintyttö Sarah (Riley Keough), joka eräänä yönä katoaa kämppäkavereineen teille tietymättömille.

UnderTheSilverLake4WEB

Tästä käynnistyy matka Los Angelesin salatulle yöpuolelle, jossa mikään ei ole sitä, miltä päälle päin näyttää.

Miten tähän kaikkeen kytkeytyy supersuosittu Jeesus ja Draculan morsiamet -bändi? Tai biljonäärimoguli Jefferson Sevencen katoaminen? Tai kolme nuorta näyttelijätyttöä, jotka viettävät aikaa merirosvoksi pukeutuneen miehen kanssa?

UnderTheSilverLake1WEB

Arvoitukset vain syvenevät, kun Sam tutustuu salaliittoteoreetikkoon (Patrick Fischler). Tämä kertoo hänelle populaarikulttuurituotteisiin upotetuista salaisista viesteistä, aamiaismuropaketteihin koodatuista aarrekartoista sekä alastomasta salamurhaajasta, joka tunnetaan nimellä Pöllön suudelma (Wendy Vanden Heuvel).

Under the Silver Lake on pyörryttävä syöksy värikkään neo-noir-maailman ja kryptisten salaliittojen uumeniin. Eriskummallisia yksityiskohtia putkahtelee esiin joka nurkalta, eikä niiden vyöryssä tunnu olevan mitään järkeä. On yössä vaanivia varjohahmoja, eläimellisesti haukkuvia naisia, koiria murhaava tappaja sekä mies (Jeremy Bobb), joka on säveltänyt kaikki viimeisten vuosikymmenten hittibiisit.

UnderTheSilverLake3WEB

Lopulta juoni yltyy niin scifistisiin sfääreihin, että valkokangasta tuijottaa silmät ymmyrkäisinä ja aivot iki-ihanassa solmussa.

Logiikkaa Under the Silver Lakesta on aivan turha etsiä. Taidolla toteutetun elokuvan mystinen trippi on kuitenkin hypnoottinen kokemus. Filmi on sukellus surrealistiseen kaninkoloon, Hollywoodin alaiseen fantasiamaailmaan, jossa fakta ja fiktio käyvät ikuista hännänvetoaan – ja jossa rikkaat elävät täysin toisessa todellisuudessa kuin kaikki muut.

Mestarillista kamaa!

Toni Jerrman – 5 tähteä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/19.

Under the Silver Lake -leffan suomalaiset dvd- ja blu-ray-versiot ilmestyivät 30.8.

UnderTheSilverLake5WEB

Elokuvat – The Dead Don’t Die

TheDeadDontDieJulisteWEB

The Dead Don’t Die

Jim Jarmuschin vampyyrielokuva Only Lovers Left Alive oli hypnoottisen hurmaava kokemus. Zombi-teemasta ohjaaja ei saa samoja tehoja irti – vaikka The Dead Don’t Die -leffassa on paljon hyvääkin.

Centervillen unelias pikkukaupunki on mukava paikka elää. Jopa paikkakunnan poliisit, kuten Bill Murrayn esittämä donitsinhimoinen Cliff sekä Adam Driverin näyttelemä Star Wars -fani Ronnie, ovat varsin rentoa porukkaa, joka ei vähästä hätkähdä. He jättävät metsissä samoilevan erakko-Bobin (Tom Waits) pidättämättä, vaikka tämä ampuu heitä kohti tussarillaan.

TheDeadDontDie8WEB

Kun radiossa soi Sturgill Simpsonin biisi The Dead Don’t Die, Cliff ihmettelee, että onpas tutun kuuloinen laulu. Mihin Ronnie vastaa, että toki, onhan se elokuvan tunnuskappale.

Ensimmäinen ennusmerkki, että jotain on pielessä, saadaan, kun aurinko pysyttelee taivaalla pitkälle iltaan. Televisiouutisissa pohditaan, ovatko herkillä napa-alueilla suoritetut vesisärötykset saaneet Maapallon akselin naksahtamaan paikoiltaan. Hallituksen ja energiatalouden edustajat kieltävät tietenkin teorian jyrkästi. Kuutakin ympäröi kummallinen hehku, lemmikit käyttäytyvät oudosti, eivätkä kännykät suostu toimimaan.

Oudot ilmiöt saavat Ronnien toteamaan, että tämä tulee päättymään huonosti. Lausahdus toistuu useaan otteeseen elokuvan aikana – hyvästä, mutta varsin yllättävästä syystä!

TheDeadDontDie3WEB

Ennen kuin toiminta varsinaisesti käynnistyy tutustutaan myös moneen muuhun kaupungin asukkaaseen. Kuten maajussi-Milleriin (Steve Buscemi), jonka lippalakissa lukee Keep America White Again, ja bensa-asemaa pyörittävään filmifriikki Bobbyyn (Caleb Landry Jones), joka kerää vanhoja Creepy- ja Eerie-lehtiä. Hahmoista eriskummallisin lienee kuitenkin Tilda Swintonin näyttelemä hautausurakoitsija Zelda, joka hallitsee samuraimiekan liikeradat, mutta kävelee jäykästi kuin robotti – ja puhuu paksulla skottimurteella.

TheDeadDontDie4WEB

Ihka ensimmäisinä haudoista kaivautuvat esiin Iggy Popin ja Sara Driverin tulkitsemat zombit. He syövät paikallista kuppilaa pyörittävien naisten suolet ja huutavat aivojen sijaan: ”Kahvia!” Uhrit nähtyään Ronnie on heti varma, että kyse on zombeista. Muutenkaan epäusko ei väritä elokuvan henkilöitä, vaan he ovat valmiita hyvin pikaisesti uskomaan, että kuolleethan ne siellä kävellä löntystävät.

TheDeadDontDie6WEB

Poliisikaksikko suhtautuu kaupungin vallanneisiin raatolaisiin vallan rauhallisesti. Ilmekään ei värähdä tai ääni saa uusia sävyjä, kun naama peruslukemilla kulkeva parivaljakko tutkii outoja tapahtumia. Ristiriita hahmojen eleettömän suhtautumisen ja tilanteen katastrofaalisuuden välillä onkin yksi filmin huumorin lähteistä.

Zombi-teemaa lähestytään muutenkin itsetietoisen komedian ja lukuisten elokuvaviitteiden kautta. Eniten tilaa saa tietenkin George Romeron klassinen Night of the Living Dead jatko-osineen, mutta kumarruksia tehdään myös mm. Plan 9 from Outer Spacen, Zombielandin ja Shock Theater -televisiosarjaa juontaneen Ernie ”Ghoulardi” Andersonin suuntaan.

TheDeadDontDie2WEB

Filmillä on myös ongelmansa. Tarina jakaantuu turhankin moneen suuntaan, ja osa juonilinjastoista jää lopulta täysin merkityksettömiksi. Lisäksi elokuvan sisältämä kulutuskulttuurin kritiikki maistuu päälleliimatulta.

Hillitty ja letkeän humoristinen voisivat olla parhaita sanoja kuvaamaan Jarmuschin visiota zombi-elokuvasta. Herran parhaiden filmien tasolle The Dead Don’t Die ei kohoa, mutta kyllä sen ihan mielikseen katsastaa. Ja ainakin se on sata kertaa hienovaraisempi ja älykkäämpi zombi-komedia kuin raskaasti yliarvostettu Shaun of the Dead.

Toni Jerrman – 3 tähteä

TheDeadDontDie5WEB

Elokuvat – Only Lovers Left Alive

OnlyLoversLeftAliveKansiWEB

Only Lovers Left Alive

Nyt kun teattereihin odotetaan indietaideohjaaja Jim Jarmuschin The Dead Don’t Die -zombi-elokuvaa, lienee jo korkea aika arvioida Tähtivaeltajablogissa hänen versionsa vampyyrigenrestä.

Korkea aika myös siksi, että vuonna 2013 valmistunut Only Lovers Left Alive on yksi viime vuosikymmenten parhaista vampyyrifilmeistä. Ja vielä siksikin, että se herättelee selkeitä kaikuja David Bowien, Catherine Deneuven ja Susan Sarandonin tähdittämän The Hunger -klassikon (1983) suuntaan.

OnlyLoversLeftAlive1WEB

Adam (Tom Hiddleston) on Detroitin autioituvan teollisuuskaupungin kupeessa asuva muusikko. Hän poistuu asunnostaan vain harvoin, silloinkin yöaikaan. Verensä hän ostaa lääkäriltä, muut tykötarpeet toimittaa rokkipoika Ian (Anton Yelchin). Adamin ränsistyvä kotitalo on täynnä soittimia, ja hän kerää klassikkokitaroita. Päivät kuluvat uutta musiikkia säveltäessä ja murheen alhossa maatessa.

Adam on lopen kyllästynyt maailman realiteetteihin. Siihen kuinka hänen zombeiksi kutsumansa ihmiset myrkyttävät planeettaa eivätkä arvosta tiedemiehistä suurimpia. Niinpä hän tilaa Ianin välityksellä itselleen erikoisluodin, jonka kärki on valmistettu maailman vahvimmasta puuaineksesta. Se voisi tarjota lopullisen pakotien ahdistuksen ikeestä.

OnlyLoversLeftAlive4WEB

Toisaalla Tangerissa, Pohjois-Marokon rannikkokaupungissa, kalpeakasvoinen ja valkohiuksinen Eve (Tilda Swinton) nauttii elämästään. Öisin hän suuntaa kaupungin kujia pitkin kahvilaan, jossa tapaa kohtalotoverinsa, Shakespearen näytelmätkin rustanneen kirjailija Christopher Marlowen (John Hurt). Heidän yhteiset muistonsa ylettyvät vuosisatojen taakse.

Adam ja Eve ovat ikuinen aviopari, joten kuullessaan aviomiehensä uusimmasta masennuskaudesta nainen lentää pikaisesti Detroitiin. Hän syyttää Adamin nykyisestä mielenlaadusta Byronia ja Shelleytä, joiden kanssa mies vietti aikoinaan liikaa aikaa.

OnlyLoversLeftAlive2WEB

Detroitissa pariskunta nauttii toisistaan ja kiertelee katselemassa kaupungin menneen loiston rapistuneita maamerkkejä. Verilasilliset tarjoavat kaksikolle huumeiden kaltaisen päihdyttävän hurmoksen, jonka jäljiltä ajatukset lentelevät halki vuosisatojen tai kohoavat avaruuden ääriin.

”Tiesitkö, että jossain tuolla ylhäällä on planeetan kokoinen timantti? Valkoinen kääpiö, luhistunut tähti. Paitsi että se säteilee kuin timantti, siitä lähtee myös ääni, kuin jättimäisen gongin kumu.”

Autuas yhdessäolo saa kuitenkin päätöksen, kun paikalle kurvaa Even sisko, Ava (Mia Wasikowska). Iloluontoinen tyttö on kärsimätön, eikä mikään määrä verta tunnu tyydyttävän hänen nälkäänsä.

OnlyLoversLeftAlive3WEB

Only Lovers Left Alive on tunnelmoiva elokuvahelmi. Sen kuvat ja sommitelmat ovat tarkkaan harkittuja, ilmapiiri kiireettömyyden läpitunkema. Kun aikaa on loputtomiin ja perspektiivi maailmaan iätön, kiertyy elämä lopulta hyvin pieniin piireihin. Vain rakkaus jää, mutta se onkin voimista vahvin.

Thor-elokuvissa Lokina nähty Hiddleston tekee tässä filmissä hienon roolityön romanttisen elämäntuskan alle vaipuneena rock-tähtenä. Vielä huikeampi on Swintonin hypnoottinen suoritus eteerisenä vampyyrinä, joka tuntuu leijuvan varjona todellisuuden yllä.

Veristä toimintaa etsiville leffaa on aivan turha suositella. Mutta jos etsii huumaavaa tunnelatausta, niin sitä on tarjolla roppakaupalla.

Toni Jerrman – 5 tähteä

OnlyLoversLeftAlive5

Elokuvat – Once Upon a Time… in Hollywood

once_upon_a_time_julisteWEB

Once Upon a Time… in Hollywood

Hollywood, 1969. Uransa alamäkeä surkutteleva Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) on ex-tähti, joka loisti aikoinaan sekä elokuvakankailla että televisioruuduissa. Nyt hän kelpaa enää tv-sarjojen pahisrooleihin. Rickin mielialaa ei paranna, että hänen naapurissaan asuvat elokuvakaupungin kuumimmat nimet, Sharon Tate (Margot Robbie) ja Roman Polanski (Rafal Zawierucha).

Miehen ainoa tuki ja turva on hänen entinen sijaisnäyttelijänsä Cliff Booth (Brad Pitt). Nykyisin Cliff toimii lähinnä Rickin kuskina ja juoksupoikana – sekä olkapäänä, jota vasten Rick voi purkaa murheitaan. Vähään tyytyväistä Cliffiä ei stunt-uran taantuminen pahemmin häiritse. Onhan hän cool. Sekä niin tappelutaitoinen, että jopa Bruce Lee (Mike Moh) on helisemässä.

Hollywood4WEB

Viinaa ja tupakkaa kuluu, kun tämä parivaljakko viettää iltaa tai kurvailee Hollywoodin bulevardeilla. Samalla pohditaan, pitäisikö tarttua Marvin Schwarzin (Al Pacino) tarjoukseen ja lähteä Eurooppaan näyttelemään italolänkkäreissä.

Hyytävämpää sisältöä kokonaisuuteen tuovat vanhalla elokuvaranchilla asuvat hippitytöt, kuten Pussycat (Margaret Qualley) ja Squeaky (Dakota Fanning). He ovat osa pahamaineista Mansonin perhettä.

Elokuvan punaisena lankana kulkevat Rickin henkisen ahdingon setviminen, tulevan tragedian odotus sekä 1960-luvun lopun Hollywoodin nostalginen kuvaus. Tilaa saavat neonvalot ja mainosjulisteet, asusteet ja maamerkit sekä vanhat radio-ohjelmat ja tv-sarjat. Playboy-kartanon juhlat ja aikakauden näyttelijätähdet vilahtelevat kuvissa.

Hollywood2WEB

Käytännössä tähän maailmaan upotaan jo liiankin kanssa, sillä elokuvaan on päätynyt turhan paljon tyhjäkäyntiä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Quentin Tarantino on niin ihastunut omaan satumaiseen Hollywoodiinsa, ettei selvästikään osaa päästää siitä irti.

Paremmin hän onnistuu pätkissä, jotka esittävät Rick Daltonin uran vanhoja elokuvia ja tv-sarjoja. Näissä jaksoissa on aitoa hupia ja osuvaa itseironiaa. Hyvin toimii myös filmin huikea päätös, josta on parempi olla kertomatta etukäteen mitään.

Once Upon a Time… in Hollywood on melankolinen rakkaudentunnustus maailmalle, jota ei enää ole. Kuten Tarantinon elokuvat aina, se on taitavasti ohjattu ja näyttelijäkaartiltaan silkkaa ykkösluokkaa. Täydellisesti toimivat myös lavastus ja puvustus, tarkkaan harkitusta musiikkiraidasta nyt puhumattakaan. Kunpa vain sitä mittaa olisi hieman lyhennetty…

Toni Jerrman – 4 tähteä

Hollywood3WEB

Elokuvat – Shocking Dark

ShockingDarkKansiWEB

Shocking Dark
aka Terminator 2
aka Aliens 2
aka Alienators
(Blu-ray)

Italiassa on aina osattu rahastaa Hollywoodin menestysleffojen maineella. Tästä käyvät todisteeksi jo lukuisat Tähtivaeltajassakin esitellyt Tähtien sota -kloonit. Kierrätysmateriaaleja löytyy rutkasti myös Bruno ”Vincent Dawn” Mattein ohjaamasta Shocking Dark -halpiksesta (1989) – jota on aikoinaan myyty myös nimillä Terminator 2 ja Aliens 2.

Lähitulevaisuuden Venetsia on tyhjennetty asukkaista tappavien myrkkykaasupilvien takia. Kaupungin uumenissa sijaitsee kuitenkin Tubular-yhtymän tutkimuslaitos, jossa etsitään keinoja, joilla alue saataisiin puhdistettua saasteista. Tai näin ainakin firma itse väittää.

ShockingDark3WEB

Yllättäen Venetsiaa vahtivan tarkkailuaseman monitoreihin ilmestyy kauhistuneita tutkijoita, jotka pakenevat kellarikäytävissä tuntematonta uhkaa. Paikalle lähetetään pieni sotilasosasto selvittämään, mistä on kyse. Reissulle tarttuu mukaan myös tiedenainen Sara (Haven Tyler) sekä Tubular-yhtymää edustava Samuel (Christopher Ahrens).

Kuten olettaa saattaa, Samuel on italovastine Alien-filmien Bishopille. Leffan jälkipuoliskolla hänestä tosin kuoriutuu täysiverinen schwarzeneggenaattori. Tässä vaiheessa aiemmin ihmismäisesti liikkunut Samuel alkaa myös kävellä jäykkään terminaattori-tyyliin.

Sara on puolestaan yhdistelmä Terminator-leffan Sarah Connorsia ja Alien-elokuvien Ripleytä. Ennen loppukahinoita hän tosin käyttäytyy kovin kauhistuneesti eikä osaa avata edes ovea. ”Paina sitä avaa-nappia! Siis avaa-nappia!” huudoista huolimatta hän jatkaa sulje-painikkeen näpyttelyä.

ShockingDark6WEB

Pölhöin kopiohahmo on kuitenkin Geretta Gerettan näyttelemä Koster. Geretta yrittää kanavoida Aliens-filmin kovapintaista Vasquezia sellaisella vimmalla, että hahmo ylittää kaikki naurettavuuden rajat: ”Alright you bunch of pussies! I’m back and I’m kicking ass!” Tosin merijalkaväkeä mukamas edustava Mega Force -sotilasjoukko on muutenkin täynnä aivan päättömästi käyttäytyviä idiootteja.

Ensimmäisen tunnin ajan Shocking Dark on nimensä mukaisesti järkyttävän huono. Sotilastiimi vaeltaa loputtomiin käytöstä poistetun ydinvoimalan uumenissa, eikä jännitys tiivisty edes silloin, kun nurkan takaa ilmestyy murhanhimoinen karvakoura. Ja vielä vähemmän siinä vaiheessa, kun monsterimutantit näytetään koko komeudessaan: nehän ovat isovarpailla tehtyjä sammakkopäisiä mustan laguunin hirviöitä!

ShockingDark2WEB

Vaikka sotilastiimillä on käytössään tutunoloisia laitteita, jotka ilmaisevat vihollisten sijainnin, hitaasti laahustavat hirviöt onnistuvat tämän tästä pääsemään heidän kimppuunsa. Sotilaiden yleisin reaktio piipityksen voimistuessa kun on jähmettyä paikoilleen. Toisaalta näitä monstereita on äärimmäisen helppo lahdata. Kaikesta huolimatta aika moni joukon jäsen päätyy lopulta seittiin koteloiduksi.

Jossain välissä mukaan löydetään myös pelokas pikkutyttö Samantha (Dominica Coulson), jonka roolina on toimia elokuvan Newt-hahmona. Lisäksi selviää, että Tubularin laboratorioissa on todellisuudessa kehitelty uusia geeniteknologioita, joilla voisi luoda supersotilaita. Valitettavasti muuntogeeni leviää ilmateitse, ja se on muuttanut kaikki tutkijat aiemmin nähdyiksi hirviöiksi.

ShockingDark4WEB

Koskaan ei selviä, miksi aine ei vaikuta Mega Force -ryhmään – tai se, miten he ylipäätään voivat käyskennellä myrkkykaasujen kiusaamassa Venetsiassa ilman kaasunaamareita. Mutta mitäs me pienistä.

Tämä paljastus ei vielä riitä Saralle, joka haluaa, että tiimi tunkeutuu syvemmälle kaupungin uumeniin. Tubularin tehdaskompleksin valvontakeskuksesta kun saattaisi löytyä lisää todisteita firman ilkeistä suunnitelmista.

Käänne ei innosta Samuel-replikanttia, jonka tehtävänä on suojella yhtiön mainetta. Siksi hän on valmis räjäyttämään koko rakennuksen – vaikka moinen temppu saattaisi levittää hirviömäisen muuntogeenin koko ihmiskunnan kiusaksi. ”Se ei ole minun ongelmani”, toteaa tuhoutumaton konemies.

Tässä vaiheessa katsoja tosin ihmettelee, kuinka kaikkien ihmisten muuttuminen monstereiksi palvelisi Tubular-konsernin osakkeenomistajien etuja.

Filmin päätökseen on ladattua ihan aitoa jännitettä, kun Sara ja Samantha pakoilevat tehdassalien uumenissa pysäyttämätöntä tappokonetta. Valitettavasti he myös kirkuvat tauotta.

ShockingDark7WEB

Mutta uskoisitteko, jos väittäisin, että kaikki ratkeaa, kun paikalta löytyy avaruusalus? No en minäkään. Entä jos korvaisin avaruusaluksen aikakoneella? Olisiko se uskottavampaa?

Ilkeänä miehenä en suostu paljastamaan, onko jompikumpi näistä väitteistä totta. Sen selvittämiseksi joudut katsomaan elokuvan ihan itse!

Shocking Dark on halvassa kopiokehnoudessaan vallan herkullinen kalkkunapaistos. Ainakin sen yhteydessä saa nauraa useaan otteeseen – jos vain alkupuolen tylsimmät jaksot eivät ole jo saatelleet unten maille.

Jess söör, ja helttaa kehiin!

ShockingDark1WEB

Leffa • tai •••••
Kuva ••••
Lisät ••

Pari lähes vartin mittaista haastattelusessiota. Niistä ensimmäisessä käsikirjoittajapari Claudio Fragasso ja Rossella Drudi päivittelevät elokuvan heikkolahjaisuutta sekä tuottajien älyttömiä vaatimuksia. Armoa eivät saa myöskään Paolocci-veljesten hirviöefektit.

Näyttelijä Geretta Geretta kertoilee puolestaan lyhyesti urastaan italotuotannoissa ja väittää kivenkovaa, ettei missään vaiheessa tajunnut elokuvan olevan Terminator- ja Aliens-ripoff.

Näiden päälle erilliset italiankieliset alkutekstit sekä traileri, joka mainostaa elokuvan kertovan avaruudesta saapuvista monstereista.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/19.

ShockingDarkTerminator2KansiWEB