Naomi Alderman
Voima
The Power
Suom. Marianna Kurtto. Gummerus

Naomi Aldermanin feministisenä dystopiatrillerinä markkinoitu Voima-romaani on kerännyt huomattavasti laajempaa julkisuutta kuin scifi-kirjat yleensä. Tähän ovat vaikuttaneet sekä teoksen ajankohtainen, raflaava sisältö että nimekkäät tukijat, kuten Barack Obama ja Margaret Atwood.

Maailma nytkähtää uuteen muottiin, kun naisille kehittyy kyky iskeä käsistään tappavia sähkölatauksia. Alkuun voima ilmenee vain teinitytöillä, mutta myöhemmin taito leviää laajemmalle. Saudi-Arabiassa alistetussa asemassa eläneet naiset ottavat vallan omiin käsiinsä, ja Moldovassa ihmiskaupan uhrit kostavat sieppaajilleen.

Muutos on kuitenkin hidasta ja kohtaa vahvaa vastarintaa. Miehiset hallintokoneistot haluavat pitää naiset aisoissa tavalla jos toisellakin. Lisäksi maskuliinista ylemmyyttään korostavat ääriryhmät lietsovat vihaa ja väkivaltaa.

Kaikkea tätä seurataan neljän päähenkilön silmin.

Allie on sijaiskodista toiseen heitelty orpotyttö, joka nousee hyväksikäyttäjiään vastaan. Hänestä kasvaa naisliikkeen messias, Äiti Eeva, joka saarnaa feminististä uskontotulkintaa. Roxy on puolestaan brittiläisen gangsterisuvun tytär. Hän saa voimasta uutta potkua uralleen.

Yhdysvaltalainen poliitikko, Margot, näkee tilanteen suomat mahdollisuudet kerätä rahaa ja vaikutusvaltaa – kenties jopa Valkoiseen taloon asti. Tunde on taasen nigerialainen toimittaja, joka kiertää ympäri maailmaa raportoimassa muutoksen nostattamista mellakoista.

Kirjailija valottaa tapahtumia useista näkökulmista lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisten keskushenkilöiden kautta. Samalla mukaan saadaan sekä ruohonjuuritasoa että mullistuksen laajempia merkityshorisontteja. Kokonaisvisiota täydentävät tieteelliset asiakirjalainaukset, otteet nettikeskusteluista sekä kuvaukset television uutisohjelmista.

Romaani tuo vahvasti esiin, kuinka naisia sorretaan nykymaailmassa yhteiskunnallisten rakenteiden kautta. Tämä kaikki avautuu uudella tavalla, kun kyseessä ovatkin miehet, jotka joutuvat pelkäämään kotinsa seinien sisällä tai kävellessään pimeillä kaduilla. Kun miehet saavat kerrankin kokea sen ankean todellisuuden, jossa naiset joutuvat viettämään koko elämänsä.

Samalla kirja kuitenkin kyseenalaistaa sen, onko ilmiössä välttämättä kyse vain sukupuolesta. Kukkulan kuningattariksi kohonneet naiset kun saattavat käyttäytyä miehiä kohtaan yhtä julmasti kuin heitä on kohdeltu. Valta korruptoi ja rahanahneus on voimakas motivaattori sukupuoleen katsomatta.

Näkökulmaa korostaa teoksen kirjemuotoinen kehyskertomus. Se sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, maailmaan, jossa yhteiskuntaa pyörittävät vahvat ja aggressiiviset naiset. Heille arkeologiset todisteet muinaisista miessotilaista ovat silkkaa huuhaata. Asetelma kääntää hienosti nykyiset, vääristyneet historiatulkinnat päälaelleen ja osoittaa, kuinka helposti sujahdamme luutuneiden asenteiden luomiin narratiiveihin.

Lopulta romaanin sanoma tuntuu olevan, että kaikkinainen sukupuolitettu ajattelu on haitallista. Ihmiset tulisi aina nähdä yksilöinä, ei miehinä tai naisina.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/19.