Elokuvat – Nope

Nope

Käsikirjoittaja-ohjaaja Jordan Peele on saanut harvinaisen vapaat kädet toteuttaa normista poikkeavia visioitaan pienimuotoisen Get Out -leffan (2017) menestyksen ansiosta. Vuonna 2019 valkokankaille saapui Us, jonka kauhukuvasto sinkoili erikoisiin, mutta aina yhtä nerokkaisiin sfääreihin. Nyt vuorossa on Nope, joka on jälleen omaperäinen keitos tuttua kuvastoa ja eriskummallisia käänteitä.

Elokuva alkaa vuoteen 1998 sijoittuvalla kohtauksella. Siinä kepeän Gordy’s Home -perhekomedian kuvaukset muuttuvat kauhujen näyttämöksi, kun Gordy-simpanssi sekoaa ja käy kanssanäyttelijöidensä kimppuun.

Seuraavaksi siirrytään nykypäivään ja syrjäiselle Haywoodin hevostilalle, jossa koulutetaan ratsuja elokuviin ja tv-tuotantoihin. Yllättäen tilan sähkölaitteet lakkaavat toimimasta ja taivaalta alkaa putoilla luotien lailla kolikoita, avaimia ja muita pieniä esineitä. Yksi niistä tappaa paikkaa pyörittävän Otis Haywood Seniorin (Keith David). Jatkossa tilan hoitaminen jää OJ Haywoodin (Daniel Kaluuya) ja hänen siskonsa Emerald Haywoodin (Keke Palmer) harteille.

Murheessa vellova OJ ei ole kuitenkaan isänsä veroinen markkinamies, joten hän joutuu myymään hevosia pitääkseen tilan pystyssä. Yksi ostajista on Jupiter’s Claim -nimistä villin lännen huvipuistoa pyörittävä Ricky ”Jupe” Park (Steven Yeun). Tämä entinen lapsinäyttelijä selvisi hengissä Gordy’s Home -sarjan verilöylystä. Nyt hän vetää työkseen live-esityksiä Jupiter’s Claimin lavalla.

Kunnon näytöksiä on luvassa myös pilvien lomassa, sillä Haywoodien tilan toimintaa häiritsevät yllättäen panikoivat hevoset sekä selittämättömät sähkökatkot. Niiden aikana taivaalla näyttäisi sinkoilevan jokin vieras esine. Voisiko kyseessä olla lentävä lautanen?

Jos kuvittelee, että Peele sortuisi näin tavanomaiseen ufo-tarinaan, ei voi olla enempää väärässä. Verkkaisen alkupohjustuksen jälkeen elokuvan mysteeritarinaan ui useita yllättäviä piirteitä, joita on mahdoton arvata ennakkoon. Peele myös lähestyy aihepiiriään aivan toisenlaisella tavalla ja toisenlaisesta kulmasta kuin mihin katsoja on tottunut. Näin tutummatkin ainekset saavat aivan uusia merkityksiä. Lisätehoja filmiin tuovat erikoiset leikkaukset, yhtäkkiset siirtymät paikasta toiseen sekä massiivisilla tehoilla soiva ääniraita.

Temaattisia tasoja filmissä riittää. Yksi niistä liittyy eläinten kouluttamiseen ja käyttämiseen esiintyjinä. Toinen katseen, katsomisen ja katsojan merkitykseen kulttuurituotteen luomisessa. Näitä kahta teemaa yhdistävät elokuvan moninaiset kytkökset Hollywoodin unelmatehtaaseen sekä ihmisten addiktiiviseen tarpeeseen kokea aina vain näyttävämpiä draamoja ja spektaakkeleja.

Valitettavasti Nope ei toimi kokonaisuutena yhtä tiukasti kuin Us. Filmin henkilökaartin tahallisen vinksahtanut käytös etäännyttää, ja paikoin tunnelmaa latistaa sisäsiittoisten viittauskohtausten nytkähtäminen naurettavuuden puolelle. Se, että filmi tuo hetkittäin mieleen M. Night Shyamalanin tuotannon, on puolestaan synti, jota ei voi antaa anteeksi.

Ongelmineenkin Nope on poikkeuksellinen ja mieleenpainuva elokuva. Se tulee kokea juuri valkokankaalla, mikäli filmistä haluaa saada kaikki tehot irti.

Toni Jerrman – 4 tähteä