Black Panther: Wakanda Forever

Black Panther -elokuvan (2018) jatko-osa jouduttiin miettimään kokonaan uusiksi, kun nimihenkilöä esittänyt Chadwick Boseman kuoli yllättäen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Ryan Coogler onnistui kuitenkin kääntämään vastoinkäymiset voitoksi. Black Panther: Wakanda Forever on heittämällä parempi elokuva kuin edeltäjänsä. Kiitos tästä kuuluu filmin vahvalle naiskaartille, jonka kautta tarinasta on saatu siivottua pois aiemman Wakanda-kuvauksen pahimmat macho- ja barbaarikliseet.

Wakanda on huipputeknologinen afrikkalaisvaltio, jonka voima kumpuaa harvinaisesta vibranium-metallista. Ainetta halajavat käsiinsä myös muut valtiot ja toimijat. Kun Wakandan kuningas T’Challa kuolee, hänen äitinsä, kuningatar Ramonda (Angela Bassett), nousee valtaistuimelle. Mutta kuinka maa pärjää maailman mullistuksista ilman ikiaikaista suojelijaansa, Mustaa Pantteria?

Veljensä menetyksen murtama prinsessa Shuri (Letitia Wright) luottaa mystisten voimien sijaan teknologiaan. Hän kehittelee laboratoriossaan superhaarniskoja, jotka mahdollistaisivat Wakandan suojelemisen ulkopuolisilta valloittajilta.

Toisaalla CIA on saanut käsiinsä laitteen, jolla voi etsiä vibraniumia. Yllättäen ainetta löytyy merenpohjasta. Etsintäretki päättyy kuitenkin sinisten vesimiesten hyökkäykseen. Tapahtumista syytetään wakandalaisia, mutta todellisuudessa kehiin on ilmestynyt uusi pelaaja, lentämään kykenevän Namorin (Tenoch Huerta) johtama yli-inhimillisten vesimiesten armeija. Myös heillä on käytössään vibraniumia.

Seuraava kysymys kuuluu, tuleeko wakandalaisista ja Namorin väestä ystäviä vai vihollisia. Molemmat ryhmittymät ovat periaatteessa alistettujen puolella, mutta keinoista voidaan olla montaa mieltä. Lopulta edessä on vihan ja koston kierre, joka tuo tullessaan vain tuhoa ja hävitystä.

Shurin rinnalla Wakandan vahvimmiksi puolustajiksi nousevat maan kuninkaallista henkivartijakaartia johtava Okoye (Danai Gurira) sekä Haitiin asettunut ex-agentti Nakia (Lupita Nyong’o). Lisää naisenergiaa kuvioihin tuo nerokas opiskelijatyttö Riri (Dominique Thorne), jolla on älyä vaikka muille jakaa.

Lähes kolmituntinen elokuva soljuu sutjakkaasti ja pysyy koko mittansa ajan mielenkiintoisena. Henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, ja he kaikki kasvavat yhtä luonteenpiirrettä monipuolisemmiksi yksilöiksi. Lisäksi filmin visuaalinen ulkoasu on lumoava. Wakanda Foreverin juonikuvio kiertää myös taiten supersankarielokuvien pahimmat tarinalliset sudenkuopat. Toki tappeluita on liikaa, mutta se nyt on helmasynti, joka kuuluu oleellisena osana Marvel-filmien tyylipalettiin.

Mitään ihmeempää mielikuvaa leffa ei jälkeensä jätä, mutta supersankariviihteeksi se on tavallista toimivampi paketti.

Toni Jerrman – 3 tähteä