Toni Jerrman

Elokuvat – Zipang

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , ,

ZipangkansiWEBZipang
aka Jipangu
(UK-versio)

Kurpankannon kolon alla on mörrimöykyn pesä, ja sokea kriitikkokin löytää väliin kultajyvän. Kuten Kaizo Hayashin Zipang-elokuvan vuodelta 1990. Tämä on sen tason nerokkuutta, että moisesta lienevät kateellisia niin Takashi Miike, Quentin Tarantino kuin Alejandro Jodorowskykin.

Hayashi ei anna järjen tai logiikan kahlita itseään, kun hän maalailee valkokankaalle menneisyyden fantasia-Japania. Jigoku Gokurakumaru (Masahiro Takashima) on mestarillinen miekkamies, jonka näyttävä vaateparsi on saanut vaikutteita sekä historiasta että nykyajasta. Herran erikoinen miekka-arsenaali tuo mieleen golfmailasetit, ja tovereinaan hänellä on mm. mustanenäinen pelle, kääpiö ja mininorsu!

Zipang3WEBMiestä kaatuu kuin heinää, kun Jigoku tarttuu miekkaan. Yhdellä rupeamalla lakoaa helposti satojen vihollisten armeija – esimerkiksi kohtauksessa, joka on verettömyydestään huolimatta selvä kunnianosoitus Lone Wolf and Cub -elokuvasarjalle.

Tarjolla on myös lennokkaita taisteluita, joissa ninjasoturit singahtelevat puiden ja maankuoren välillä kuin parhaissa Hongkong-fantasioissa. Vastaan saattaa yllättäen astahtaa myös eurooppalainen aatelismies barokkipukuineen ja röyhelökauluksineen. Tai sokea miekkasankari Zatoichi, joka ei taidakaan olla niin sokea kuin on yleisesti luultu.

Zipang2WEBSpagettilänkkärimeininkiä leffan kuvastoon ujuttavat pyssysankarit, joista muikein on palkkionmetsästäjätyttö Yuri the Gun (Narumi Yasuda). Steampunkista muistuttavat värikkäät teknovimpaimet, kuten heittotähtifilmillä varustettu kiikarikamera ja söpöjä ohjuksia ampuva bambusinko.

Kaiken tämän inspiroituneen ja hullunhauskan meiningin keskeltä kiemurtelee myös juonikuvio, joka ei tosin ole niitä kaikkein koherenteimpia. Sen ytimen muodostaa Marco Polon muistiinpanoista tuttu legenda Zipangin kullantäyteisestä taikasaaresta. Elokuvan mukaan kultainen haaramiekka avaa portin tuohon myyttiseen valtakuntaan. Ja kuis ollakaan, Jigoku tovereineen törmää juuri kyseiseen miekkaan etsiessään aarretta maanalaisesta tunneliverkosta. Samalla mukaan tarttuu tatuoitu profeetta (Shu Ken), joka haluaa kipeästi palata takaisin Zipangiin.

Zipang1WEBZipangin pyhän vuoren huipulla jököttävässä palatsissa kohdataan kultainen muinaiskuningas (Mikijiro Hira). Hän on yhä katkera siitä, että ihmisten keskinäinen rakkaus on osoittautunut vahvemmaksi voimaksi kuin heidän tarpeensa palvoa jumalia. Auringottomaan rinnakkaisulottuvuuteen hylätty ylimaallinen herra ei katso tulijoita hyvällä silmällä. Varsinkaan kun paikalle saapuva profeetta haluaa vapauttaa morsiamensa jäisestä vankilasta, johon kuningas on tämän sulkenut tuhat vuotta aiemmin.

Sitten taistellaan kirkonkellohaarniskaan kultaisen vartensa sulkenutta jumaluutta vastaan. Omaa osaansa käänteissä näyttelee irtileikatun raajansa robottikädellä korvannut ninjapomo ja tämän väliin näkymättömäksi heittäytyvä armeijakunta.

Hayashin komeilla kuvilla ja näyttävillä lavasteilla ryyditetty elokuva on humoristisen samuraitoiminnan ilotulitusta. Riemastuttava sillisalaatti, joka saa katsojat hurraamaan ja pomppimaan intomielisesti.

Zipang rulettaa!

Leffa ••••
Kuva •••
Lisät •

Lisukkeina vain muutama kehno still-kuva ja lyhyenläntä tekijäesittely.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Sarjakuvat – Piko ja Fantasio: Leopardinainen

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

PikoFantasioLeopardikansiWEBPiko ja Fantasio: Leopardinainen

Vuonna 2010 suomeksi ilmestyneet Nuoren sankarin päiväkirja ja Tummanvihreä pikkolopoika -albumit kertoivat Pikon ja Fantasion edesottamuksista toisen maailmansodan melskeissä. Tuoreessa Leopardinainen-tarinassa (Egmont) palataan Brysselissä sijaitsevan Moustic-hotellin käytäville. Nyt tosin eletään vuotta 1946, jolloin natsivalta on enää ikävä muisto.

Aurinko ei silti paista esteittä risukasaan. Punanuttuinen hissipoika Piko on vajonnut alkoholismiin, sillä hän suree keskitysleireihin kadonnutta Audrey-tyttöä. Lehtimies Fantasio pähkäilee puolestaan Pariisin eksistentialisteista kertovan artikkelin kanssa. Eivätkä natsitkaan ole vielä sanoneet viimeistä sanaansa.

PikoFantasioLeopardi5WEBItse albumi käynnistyy Brysselin katoilta, kun yksisilmäiset robottigorillat ajavat takaa salaperäistä leopardinaista. Yön notkea tytär on etsimässä Kongosta varastettua taikakalua, jota ilman koko maa saattaa ajautua pirullisen Mustien uhrien herran valtaan. Ja tähän soppaan Piko ja Fantasiokin joutuvat sekoitetuksi.

Juonen peruskuvio on viehättävä sekoitus nostalgista pulp-retroilua ja postmodernia pop-tulkintaa. Parhaimmillaan olo on kuin vuosikymmenten takaista klassikkoa lukiessa. Tätä seikkaa korostaa Olivier Schwartzin silmiähivelevä, tyylitelty ligne claire -piirros, joka ottaa ilon irti ilmeikkäistä hahmoista sekä mennyttä maailmaa upeasti kuvittavista kaupunkinäkymistä. Päheistä autoista ja tyylikkäistä mainosjulisteista nyt puhumattakaan. Näin hienoa ja ajatonta sarjakuvataidetta kohtaa yleensä vain toiveunissaan.

PikoFantasioLeopardi1WEBYannin kehräämä tarinointi ei toimi yhtä hyvin. Liiallinen kohkaaminen, pakkomielteinen viittauksien ripottelu sekä totiset sivujuonteet syövät kokonaisuuden viehätysvoimaa. Mutta mitäpä olisi toisen maailmansodan jälkeinen Pariisi ilman Jean-Paul Sartrea ja boheemien filosofien suosimia hämyisiä baareja ja kahviloita!

Jatkoa leopardinaisen seikkailuille on luvassa, kun kaksiosaiseksi mainostetun tarinan jälkipuolisko joskus valmistuu. Sillä välin voi koristella kotinsa seinät tämän albumin ruuduista suurennetuilla julisteilla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/14.

PikoFantasioLeopardi3WEB

Elokuvat – Yor, the Hunter from the Future

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , ,

YorkansiWEBYor, the Hunter from the Future
aka Il mondo di Yor
(USA-versio)

Maailma on pullollaan mahtavia barbaarieepoksia. Tämä kävi ilmi jo vuoden 1992 ensimmäisessä Tähtivaeltajassa julkaistusta Miekkoja, magiaa ja muskeleita -artikkelista. Mutta edes tuossa tekstissä ei kehdattu mainita Antonio Margheritin luolabarbaariklassikkoa Yor, the Hunter from the Future (1983).

Valkoiseen peruukkiin ja lannevaatteeseen sonnustautunut Yor (Kapteeni Amerikkanakin mainetta niittänyt Reb Brown) hymyilee kuin Naantalin aurinko tuuletellessaan takapuoltaan karussa kalliomaastossa. Razzle-ehdokkuudella kukitettu pirteä tunnusbiisi kertoo, että Yor on miesten mies, huomisen mies, joka on eksyksissä eilisen maailmassa.

Tapahtumat tosin sijoittuvat post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, jossa suurin osa ihmiskuntaa on taantunut kivikautiselle tasolle. Lisäksi säteily on herättänyt henkiin isot kasat dinosauruksia.

Yor1WEBYorin timmeille lihaksille löytyy käyttöä, kun nykyisin virheellisesti kasvissyöjäksi kuviteltu Triceratops hyökkää sorean Ka-Laan (Corinne Cléry) ja tämän isähahmon, Pagin (Luciano Pigozzi) kimppuun. Hirmulisko ei peljästy edes Ka-Laan meikkejä ja permanentattuja hiuksia.

Yor hakkaa kivikirveellään Triceratopsin muussiksi ja saa kuulla olevansa ihan erilainen kuin kaikki muut miehet. Blondi poju onkin aina ihmetellyt, miksi ei ole kohdannut kaltaistaan kaunosielua. Ka-Laa on tietenkin ihan heikkona pelastajaansa.

Pian rauhaa ja rakkautta julistava Yor joutuu jälleen tarttumaan kirveeseensä, kun Apinoiden planeetalta karanneet luolastrumffit tulevat ja tappavat Ka-Laan koko heimon. Tyttö itse päätyy sininaamojen vangiksi.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä Yor kolkkaa lentoliskon ja rakentaa olennon siivistä riippuliitimen. Sitten tarvitsee vain syöksyä luolaan ilmateitse ja pelastaa neito pulasta.

Yor4WEBSeuraavaksi Yor, Ka-Laa ja Pag taistelevat tulisia tikkuja heiluttelevia hiekkamiehiä vastaan. Näiden ilkimysten luona sankarimme törmäävät mystiseen kaunottareen, jonka rinnalla roikkuu samanlainen medaljonki kuin Yorilla. Osaisiko nainen kertoa jotain Yorin heimosta?

Ka-Laa ei ole kilpakumppanista innoissaan, mutta onneksi tulokas menehtyy hetikohtsillään. Viimeisinä sanoinaan neitokainen kuiskaa Yorille: ”Suutele minua pikaisesti, sillä kuulen jumalteni kutsun.” Tätä ennen hiekkamiesten luola romahti, koska Yor piteli käsissään palavaa miekkaa. Tai sitten sortuma käynnistyi jostain vielä epätodennäköisemmästä syystä.

Sitten ollaankin jo rannikkokylässä, jonka asukkaat höpöttävät omalaatuisesta miehestä, joka saapui taivaasta tulisella linnulla. Lähistöllä on kuulemma myös salaperäinen saari, jota ympäröivät ikuiset myrskyt.

Ja tässä vaiheessa elokuva heittää uuden vaihteen kehiin. Juonipaljastuksia luvassa!

Yor3WEBKäy ilmi, että viimeiset korkean luokan teknologiaa hallitsevat ihmiset pitävät saarella tukikohtaansa. Mustahuppuisen Overlordin (John Steiner) johdolla he ovat kehittämässä tunteettomia androideja, joiden on tarkoitus lisääntyä ja täyttää Maa. Kunhan kaikki barbaarit on ensin tapettu pois kuljeksimasta. Jollain ihme logiikalla tämän tempun pitäisi pelastaa sivilisaatio.

Onneksi Yliherran alaiset eivät ole keisarinsa kanssa samaa mieltä ja nousevat Darth Vader -kypäriin sonnustautuneita androideja vastaan. Sankaroinnin keskeiset tempaukset on varattu tietysti Yorille. Värikkäät sädeaseet soittavat sinfoniaa, joka ei nouse lähellekään vuoden 1980 Flash Gordon -leffan tasoja.

Filmin lopussa saarnataan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta sekä esitetään harras toive, että uuden uljaan Maapallon ihmiset eivät toistaisi esi-isiensä virheitä.

Wau! Yor, the Hunter from the Future on rakastettavan surkeaa kokkelia. Riemu on taattu varsinkin niinä hetkinä, kun filmi kuvittelee ihan oikeasti painivansa samassa sarjassa kuin Tähtien sota ja Kadonneen aarteen metsästäjät.

YorSarjisWEBNyt kun joku vielä tajuaisi suomentaa Juan Zanotton ja Ray Collinsin Henga, el cazador -sarjakuvan, johon filmi perustuu, niin maailmankaikkeus olisi täydellinen.

Sillä välin on pakko etsiä käsiin Yorin tv-versio, jolla on mittaa yli kolme tuntia!

Leffa • tai •••••
Kuva •••
Lisät •

Lisämateriaalina pelkästään traileri.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/14.

Sarjakuvat – Before Watchmen

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

WatchmenotsWEB

Ennen Vartijoita

Before Watchmen

Kun DC ilmoitti aloittavansa uuden lehtisarjan Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luoman Watchmenin pohjalta, moni piti hanketta silkkana rahastuksena.

Käytännössä vuonna 2012 ilmestyneisiin Before Watchmen -julkaisuihin on tarttunut innosta täristen. Kiitos tästä kuuluu tekijäkaartille, johon on saatu houkuteltua iso kasa jenkkisarjakuvan kovimpia nimiä aina Adam Hughesista Darwyn Cookeen.

NiteOwl1WEB

Before Watchmen -minisarjat eivät tietenkään kestä vertailua alkuperäiseen, mutta eipä tuo ole tarkoituskaan. Pikemminkin yrityksenä on ollut luoda hyvää sarjakuvaviihdettä, joka valaisee mielenkiintoisesti Watchmenistä tuttujen hahmojen historiaa. Ja tässä on onnistuttu.

Sarjat ovat myös käyneet hyvin kaupaksi. Niinpä alunperin ilmoitettua seitsemän lehden kokonaisuutta on täydennetty kahdella lyhärillä.

Suomeksi Vartijat ennen -kokoelmia on julkaistu kaksi: Minuuttimiehet & Silkkiaave ja Koomikko & Rorschack (Egmont, 2013).

MinutemenWEB

Silkkinen minuutti

Darwyn Cooken kirjoittama ja piirtämä Minutemen kertoo 1930-luvun lopulla syntyneen sankaritiimin seikkailuista. Tarina etenee kahdessa aikatasossa.

1960-luvulla seurataan harmaantuneen Nite Owlin muistelmien herättämää kuohuntaa. Yhä elossa olevat ex-kumppanit eivät katso hyvällä silmällä projektia, joka paljastaisi karut totuudet puhtoisten kulissien takaa. Sarjakuvan lukijat saavat kuitenkin nähdäkseen Minutemenien elämän karikot. Epäonnistuneet tehtävät, tulehtuneet henkilösuhteet ja väkivaltaiset kohtalot.

Siinä missä osa sankareista on liikkeellä vilpittömin aikein, hakevat toiset touhusta vain adrenaalipiikkiä tai rahaa ja julkisuutta. Esimerkiksi pedofiilirinkiä ei sovi tutkia, sillä se antaisi yleisölle aivan liian ankean kuvan todellisuudesta. Minuuttimiesten iloinen pukuleikki saa sarjan kuluessa kuitenkin monia synkkiä sävyjä.

SilkSpectre2WEBTraagisesta pohjavireestä huolimatta Minutemen jää hieman etäiseksi episodikoosteeksi. Sisällön hajanaisuuden korvaa kuitenkin Cooken nostalginen kynänjälki, jossa pin-up-taiteen kultakauden viiva kohtaa modernin ranskalaisbelgialaisen ligne clairen sekä retrofiilistä hehkuvan animaatiotyylittelyn.

Cooke vastaa myös Silk Spectre -sarjan käsikirjoituksesta. Amanda Connerin piirtämässä psykedeelisessä kasvutarinassa kuljetaan huomattavasti Minutemeniä kepeämmillä linjoilla.

Lue loppuun →