Sarjakuvat – Korkeajännityssarja 1955

Korkkari55KansiWEB

Korkeajännityssarja 1955

”Omituisen jutun omituinen alku!”

Korkeajännityssarja 1955 (Egmont) jatkaa muinaisten Korkkari-vuosikertojen näköispainossettiä. Tokikaan mukana ei ole kaikkia kyseisen vuoden lehtiä, vaan viisi enemmän tai vähemmän satunnaisesti valittua sarjakuvaa – eli yhteensä yli 300 sivua vanhan koulukunnan nostalgisointia.

Veltto Virtasen ja Moog Konttisen nerokkaasta biisistäkin tuttu avaruusetsivä Rick Random tavataan albumin sivuilla kahdessa seikkailussa. Kadonneet avaruusmiehet -tarinan prologi sijoittuu 20 vuotta menneisyyteen. Tuolloin Maapallolta katosivat sekä Otto Dedekindin johtaman, Andeilla sijaitsevan avaruusaseman miehistö että syrjäisen kylän intiaaniheimo.

Korkkari552WEB

Kertomuksen nykyhetkessä Rick saa tehtäväkseen selvittää nuoren tiedemiehen, John Grantin, katoamistapauksen. Johtolankoja tarjoilee Lana-morsian, joka kertoo Rickille, että John oli päässyt Dedekindin löytämän tuntemattoman kiertotähden jäljille. Tämä Pluton radan tuolla puolen sijaitseva Narm-planeetta on kuulemma täysin ihmiselämälle soveltuva taivaankappale!

Rick ei hätiköi, joten ”päivässä oli avaruusalus kunnossa, ja pätevä lentäjä pestattu”. Ja sitten vain kohti Narmia Lanan sekä muun miehistön kanssa.

Perillä sankarimme kohtaavat lukuisia ihmeellisiä näkymiä ja valtavia kaupunkirakennelmia. Jöötä paikalla pitää näkymätön Dede-ääni, jonka viisaus on ikuista ja sanat käskyjä. Mistä on kyse? Entä selviävätkö Rick ja kumppanit pinteestä, vai ovatko heidän viimeiset hetkensä koittaneet?

Korkkari553WEB

Häränpyllyä heittävästä tieteellisestä pohjasta ja tekstipöhöstä huolimatta Kadonneet avaruusmiehet on herkullisen pönähtänyttä luettavaa. Mielikuvitus lentää eikä fantastisista ideoista tule pulaa. Lisäksi Bill Laceyn piirrosjälki on ihan siedettävällä tasolla.

Vielä parempaa randomointia tarjoilee Ron Turnerin paikoin hienostikin kuvittama Kuun valtias. Siinä pitkältä avaruusmatkalta palaava Rick saa huomata, että Kuuta ja sen kaivostoimintaa hallitsee yksinvaltiaan ottein kuningas Leo toinen. Kuinka moiseen tilanteeseen on päädytty selviää tarinan kuluessa. Mutta miksi kuningas kutsuu Rickin vierailulle luokseen?

Korkkari554WEB

Veikeitä käänteitä, verenhimoisia lihansyöjäkasveja, komeita avaruusajoneuvoja sekä massiivisia patsaita ja palatseja sisältävä kertomus viehättää kybällä. Varsinkin koska Randomia viedään tapahtumien tuiskeessa kuin pässiä narusta. Sarja ansaitsee pisteet myös ihastuttavan pöhköstä kuninkaasta sekä pirullisen hullusta tiedemiehestä.

”Ei sotaa! Haluan vain Kuuni… Koko Kuun!”

Korkkari555WEB

Rick Randomien ohella opuksesta löytyy kaksi kehnohkosti juonittua ja piirrettyä dekkaria sekä menneen maailman eksotiikkaa huokuva tarina syrjäisen saaren aarteesta.

Kuten asiaan kuuluu, Vaarojen saaressa yhteen tömäytetään karski sankari, viaton neitokainen, ilkeä rosvojoukko sekä vihaiset alkuasukkaat. Kaiken keskipisteenä on taikauskon ympäröimä, vaikeasti tavoitettava saari sekä siellä sijaitsevan muinaistemppelin suunnaton helmikokoelma. Kuulerii!

”Adams puhui. Tuo nyrkki olisi pannut kenen tahansa puhumaan.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/20.

Korkkari556WEB

PS. Lokakuussa luvassa on lisää Random-herkkua, sillä tuolloin Egmont julkaisee Korkeajännityssarja: Rick Random – Seikkailuja vuosilta 1955–1956 -kokoelman. Se sisältää viisi Random-seikkailua Korkeajännityksen ensimmäisiltä vuosilta.

Elokuvat – The Return of Chandu (1934)

CanduKannetWEB

The Return of Chandu
(Vol 1 & 2 -dvd)

Tällä kertaa koko kansan iloksi on tarjolla ykkösluokan kalkkunaa historian hämärästä kulmauksesta! Tarjolla yli kolme tuntia täysipainoista k-paistosta.

Vuonna 1932 Bela Lugosi esitti maailmanvaltaa havittelevaa pahista radiokuunnelmiin perustuvassa Chandu the Magician -elokuvassa. Pari vuotta myöhemmin oli hänen vuoronsa hypätä hyvisvelhon pöksyihin 12-osaisessa jatkokertomuksessa The Return of Chandu (1934).

Frank Chandlerin, eli Chandun (Lugosi), komeassa kalifornialaiskodissa vietetään hienostojuhlia. Seurapiiritapahtuman itseoikeutettuna kunniavieraana loistaa taikurin morsmaikku, Egyptin prinsessa Nadji (Maria Alba). Kun paikalle pöllähtää kaksi silmäkulmiensa alta kyräilevää kutsumatonta vierasta, Nadji saa ennakkoaavistuksen, että jotain pahaa on tapahtumassa.

Näin myös käy, sillä toinen tulijoista on mustaa magiaa harjoittavan Ubasti-kultin ylipappi (Lucien Prival). Mystisellä Lemurian saarella majaansa pitävät pahan palvojat ovat vakuuttuneita siitä, että Nadji on avain heidän jo ammoin kuolleen Ossana-jumalattarensa henkiin herättämiseen. Niinpä he yrittävät kaapata neidon. Näkymättömänä paikalle pöllähtävä Chandu kuitenkin estää moiset aikeet.

Chandu1WEB

Tästä käynnistyy pitkäksi venyvä piirileikki, jossa ubastilaiset kidnappaavat Nadjin kerta toisensa jälkeen joutuakseen vain aina uudelleen Chandun jallittamaksi. Mukana menossa häärivät myös Frankin vanhuuttaan tutiseva Dorothy-sisko (Clara Kimball Young) sekä tämän reipas jälkikasvu Bob (Dean Benton) ja Betty (Phyllis Ludwig). Koska seikkailu vie koko konkkaronkan aina Etelämerelle asti, ehtivät he kohtaamaan myös intialaisprinssin, valkean velhon, mustaa magiaa suosivan Vitraksen sekä kasapäin villejä ja verenhimoisia alkuasukkaita.

Vaaroja riittää, joten onneksi Chandulla on taskussaan muutakin kuin näkymättömyystemppunsa ja hypnoottinen katseensa. Parhaiten apua saa, kun hieroo taikasormusta ja kysyy neuvoa aineettomalta mestari Yogilta. Tämä pystyy jopa etäohjaamaan Chandun auton suoraan roistojen kälyiselle mökille, jonka kellarissa sijaitsee kivipaasista rakennettu palvontapiste. Erityisen paljon nähdään liekehtivää magiaa, sillä pahat turbaanivelhot kykenevät taikomaan niin teleporttaavia tulikehiä kuin kaukonäkeviä nuotioitakin.

Chandu4WEB

Kuten asiaan kuuluu, sarjan jokainen jakso päättyy jännitysmomenttiin. Näin katsoja joutui aikoinaan odottamaan kokonaisen viikon saadakseen tietää, miten sankareille oikein kävi. Tosin nämä vaaratilanteet ovat useimmiten kovin keinotekoisia ja niiden ratkaisut ällistyttävän heppoisia. Kuinka Chandu selviää puhallusputkella ammutun myrkkynuolen osumasta!? Mitä tapahtuu, kun herran auto syöksyy rotkoon!? Helppoa, kun sen osaa: nuoli meneekin ohi ja auto pysähtyy juuri ennen rotkon reunaa.

Noin 20-minuuttisista jaksoista kuluu aina muutama minuutti edellisten tapahtumien kertaukseen. Muutenkin ohjaaja Ray Taylor suosii samojen filminpätkien uusiokäyttöä. Alkuasukkaiden juoksu viidakossa ja Lemurian valtavien porttien hidas avaaminen toistuvat puuduttavuuteen asti. Jotta kissakaapuihin pukeutuneet ubastilaiset pystyisivät kaappaamaan Chandun toverit, jättää herra heidät myös jatkuvasti oman onnensa nojaan.

Chandu3WEB

Mutta millaiset sanoinkuvaamattomat kauhut odottavat Nadjia, kun hän joutuu pimeyden voimia palvovien Ubastin velhojen käsiin? Herääkö kuollut Ossana-jumalatar henkiin ja ottaa ikiaikaisen paikkansa koko planeetan hallitsijana? Karkaako Chandu itsepintaisilta lehtimiehiltä näkymättömyysloitsun avulla? Onko The Return of Chandu parempi kuin monsterin entinen heila?

No ainakin Bela Lugosi pääsee kerrankin esittämään valkoisiin sonnustautunutta sankaria, joka hallitsee tuimat tuijotukset ja yltiöpäiset ilmeilyt. Ja onhan se kiva, että alkuperäistä King Kong -elokuvaa varten rakennettuja lavasteita kierrätetään tässäkin filmituotteessa.

Tosissaan ei The Return of Chandua kestäisi katsoa edes mongolialainen aropupu, mutta kyllä siitä rutkasti hupia saa irti. Ainakin, jos malttaa pitää annostuksen parissa päivittäisessä jaksossa. Kahdelle levylle jaetun yli kolmituntisen kokonaisuuden posottaminen yhteen putkeen ei ole mielenterveyden kannalta suositeltavaa. Nyt silmissä pyörii vain jalokivin koristeltuja turbaaneja ja korvissa soivat synkät viidakkorummut sekä Ubastin ylimmäisen papin korkea veisu…

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15.

Chandu2WEB

Kolumni – Kuunneltu musiikki

Kuunneltu musiikki

Monilla ihmisillä saattaa nyt olla tavallista enemmän luppoaikaa, kun korona jyrää ja jytisee normaaliarjen yli. Niinpä tarjoilemme tällä kertaa linkkilistan musiikkivideoihin, jotka ovat lähiaikoina soineet myös Tähtivaeltajan tekohetkien taustalla.

Ja jottei aivan liioitteluun menisi, pitäydyttäköön nyt vain ja ainoastaan viiden bändin tuotannossa ja valittakoon mukaan vain neljä biisiä kultakin soitinyhtyeeltä. Muuten koko homma menisi hamstraamiseksi ja lista paisuisi useiden tuhansien linkkien mittaiseksi.

Ja ei, ei The Doorsia tällä kertaa. Kaikkihan te tiedätte jo ennestään, että Jim Morrison rulaa!

Rock on!

Clutch:

X-Ray Visions

A Quick Death in Texas

Electric Worry

Fortunate Son

Danko Jones:

Fists Up High

Do You Wanna Rock

Full Of Regret

Dance Dance Dance

Frank Carter & The Rattlesnakes:

I Hate You

Juggernaut

Trouble

Crowbar

Halestorm:

Love Bites (So Do I)

Mayhem

I Miss The Misery

Vicious

The 69 Eyes:

27 & Done

Cheyenna

Dead Girls Are Easy

Two Horns Up

Nauttikaa ja pärjäilkää!

Toni Jerrman

Kolumni – Pääkirjoitus 1/20

TVkansi120artWEB

No olipas aikamoinen ruljanssi viime numeron postituksen kanssa.

Lehti saatiin Postin huomaan heti postilakon päätyttyä, ja ensimmäiset tilaajat saivat sen käsiinsä jo marraskuun puolella. Iso osa lehdistä saapui kuitenkin perille huomattavasti myöhemmin – joillekin se tuli vasta tammikuun lopussa. Ja joitain kappaleita hävisi kokonaan Postin uumeniin. Pahoittelemme asiaa maamme postilaitoksen puolesta.

Mutta nyt tämän numeron kimppuun. Lehden käynnistää Shimo Suntilan mestarillinen analyysi brittikirjailija Emma Newmanin tuotannosta. Monipuolisen kynäniekan toimenkuvaa täydentää haastattelu, jossa Newman paljastaa mm. kirjailijaelämää sävyttävät taloudelliset haasteet.

Numeron toinen mahtiponnistus on jo noin miljoonatta kertaa Tähtivaeltajan sivuilla nähtävä sarjakuvavuosikatsaus. Sen luettuasi tiedät kaiken tarvittavan tuoreista amerikkalaisista genresarjakuvista. Ja mikäs sen hienompaa.

Tarjolla on myös kotimaista kuvataidetta, kun Puupäähatulla palkitut sarjakuvamaakarit pistävät parastaan. Kristallialuksella seilaava Petri Hiltunen availee tajunnan ovia Kapteeni Hyperventilaattorimiehen uusimman seikkailun toisessa osassa. Kivi Larmola uppoaa puolestaan yhä syvemmälle Lev Termenin kiehtovaan elämään Kaikki liikkuu -tarinan kolmannessa jaksossa.

Universumi ei ole koskaan ollut näin kaunis!

Ja tämä on vasta alkua. Mainita voisi vielä vaikkapa pähkinänkuoreen suljetun Edmund Schluesselin hienon Trumpettifanfaari-novellin. Tai sen, että Harley Quinn riehuu nyt niin dvd-palstalla kuin elokuva-arvioissa – ja Takashi Miike joraa sekä Night Visions -raportissa että dvd-kattauksessa.

Pop! Pop! Pop!

Jäsenet saavat lehden välissä myös Helsingin Science Fiction Seuran alennuksiin oikeuttavan jäsenkortti vuodelle 2020.

”Viemme sinut avaruuden takaiseen avaruuteen! Pääset tutkimaan tuntematonta… kuudennen aistin mysteerien tuolla puolen… Pahimmat pelkosi kaivetaan esiin ja heitetään kimppuusi… Matkaa siis x-kertaa nopeammin kuin mielikuvituksesi… seitsemännelle planeetalle.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/20.

TV120sisallysWEB

Sarjakuvat – Guido Buzzelli: Trilogia

TrilogiaKansiWEB

Guido Buzzelli
Trilogia

Guido Buzzelli (1927–1992) lukeutuu saman ikäpolven italialaissarjakuvan mestareihin kuin vaikkapa Guido Crepax ja Hugo Pratt. Täällä kaukaisessa pohjolassa hän on kuitenkin jäänyt lähes tuntemattomaksi. Niinpä kolme huikeaa tarinaa sisältävän Trilogia-teoksen (Täysi Käsi) julkaiseminen suomeksi on todellinen kulttuuriteko. Alkujaan nämä sarjakuvat ovat ilmestyneet 1960- ja 1970-lukujen taitteen molemmin puolin.

Trilogia1WEB

Kurjien kapina on ilkikurisen räävitön mukaelma ikiaikaisesta aiheesta. Teos, jonka kuvissa ja sommitelmissa on vahvoja vaikutteita maalaus- ja piirrostaiteen klassikosta.

Sarjakuvan maailmassa rumat ja rujot kurjat raatavat kaivoksissa kauniiksi kutsutun yläluokan komennuksessa. Orjatyö ei kuitenkaan ylevöitä, joten rupiset kansalaiset ovat sisäisestikin aikamoisen rivoa sakkia. Järki ei päätä pakota myöskään kylpemisestä sekä yltäkylläisistä pidoista ja orgioista nautiskelevien kauniiden keskuudessa. Tyhjänpäiväistä runoa ihastellaan ja kutsutaan eeppiseksi, mystilliseksi ja suunnattoman sensuelliksi. Ja sotia saadaan aikaan riidasta, kenellä on komein kylpyallas.

Trilogia2WEB

Kurjien kapinassa Buzzelli ruoskii armotta ihmiskunnan pinnallisuutta, tyhmyyttä, ahneutta, väkivaltaisuutta ja laumasieluisuutta – yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Fantasiahenkisen satiirin tiimellyksessä meno yltyy jatkuvasti päättömämmäksi, eikä yksikään hahmo selviä tykityksen keskeltä puhtain paperein.

Taiteilijan pessimistinen ja nihilistinen ihmiskuva on vahvasti esillä myös Labyrintit-tarinassa. Se kertoo itsekeskeisestä miehestä, joka vaeltaa suurtuhon jälkeisessä maailmassa. Vimmaisissa kuvissa päälle hyökyy ruumiita, raunioita ja kaatuneita mainostauluja – sekä ihmispäisiä koiria ja koirapäisiä ihmisiä. Tämän mielipuolisen karnevaalin keskelläkin päähenkilömme ensimmäinen ajatus on hänen autonsa, talonsa ja pankkitilinsä kohtalo.

Trilogia3WEB

Mustanpuhuvan friikkisirkuksen vastapainona toimii scifistinen Sfääri, jossa kaikki on puhtoista ja täydellistä. Mutta se, voiko tätä fyysistä ja psyykkistä terveyttä korostavaa yhteisöä kutsua utopiaksi – tai saavuttamisen arvoiseksi – onkin jo täysin toinen kysymys. Ainakaan tavallisen viallisella ihmisellä ei ole sinne mitään asiaa.

Labyrintit on kuin kuumehoureinen trippi mielettömyyden kaiken syöville turuille. Päälle vyöryvä höykytys, joka kuljettaa lukijan keskelle turmion balettia ja hullujen tiedemiesten hillittömiä ihmiskokeita. Absurdi ja toivoton sarjakuvahelmi.

Trilogia4WEB

Teoksen päättävä Zil Zelub on Shokki-tyylinen kertomus kehnosta sellonsoittajasta, joka herää eräänä aamuna kafkamaiseen tilanteeseen: hänen ruumiinsa osat, kuten kädet, jalat ja pää ovat alkaneet elää omaa, vartalosta irrallista elämäänsä. Väliin ne toki kiinnittyvät takaisin kehoon, mutta eivät välttämättä omille paikoilleen.

Etsiessään parannuskeinoa kiusalliseen vaivaansa Zil joutuu sekoitetuksi poliittiseen kaksintaisteluun, jossa kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja. Mutta tämä on vain yksi juonne tarinassa, jossa piirileikkiä käyvät Zilin painajaisunet, lapsuusmuistot ja sankarihaaveet. Koskaan unohtamatta kaupunkia riivaavia kalmanlemuisia muovilintuja.

Trilogia6WEB

Sarjakuvan voi nähdä myös vertauskuvallisena tarinana itseään epäonnistuneena pitävän taiteilijan henkisestä kujanjuoksusta. Raivosta ja turhautumisesta sekä tunteenpalon intohimoisesta ailahtelusta.

Kokonaisuutenaan Trilogia on uskomattoman hieno teos, joka on tulvillaan omintakeista taidetta ja vahvaa kerrontaa. Nyt eletään toivossa, että jatkossa Buzzellia saataisiin enemmänkin suomeksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/20.

Trilogia5WEB

Elokuvat – Color Out of Space

ColorOutOfSpaceJulisteWEB

Color Out of Space

”Länteen Arkhamista vuoret kohoavat villeinä ja siellä on laaksoja joiden syviin metsiin ei metsurin kirves ole kajonnut. Pimeissä kapeissa notkoissa puut kasvavat hämmästyttävän kieroiksi ja ohuet purot solisevat ikuisesti piilossa auringonvalolta.”

Tämänvuotisen Lux Helsinki -valotaidefestivaalin paras työ, muutaman minuutin mittainen The Colour Out of Space pohjautui H. P. Lovecraftin Väri avaruudesta -novelliin (1927, suom. 1991 kokoelmassa Nimetön kaupunki). Nyt samaisesta tarinasta on valmistunut myös tuore elokuvaversio. Hypnoottisen Color Out of Space -filmin on ohjannut pitkään kuvioista poissa pysytellyt mestarismies Richard ”Dust Devil” Stanley, ja sen pääosassa nähdään Nicolas Cage. Leffan tuottajanpallilla istuu samoja tahoja kuin Cagen tähdittämässä erinomaisessa Mandy-revittelyssä (Tähtivaeltaja 4/18).

ColorOutOfSpace1WEB

Gardnerien perhe asuu maatilalla Arkhamin metsäisellä syrjäseudulla. Nathan-isän (Cage) uusin älynväläys on alpakoiden kasvattaminen.

Arjessa riittää ongelmia, sillä Theresa-äitiä (Joely Richardson) vaivaa syöpä, Benny-teini (Brendan Meyer) pössyttelee pilveä ja Lavinia-tytär (Madeleine Arthur) leikkii goottinoitaa – sekä fanittaa suomalaista Babylon Whores -yhtyettä. Vain joukon nuorimmaisin, Jack-poika (Julian Hilliard), vaikuttaa ihan tyytyväiseltä oloonsa Sam-koiran seurassa.

ColorOutOfSpace3WEB

Eräänä yönä kaikki kuitenkin muuttuu. Vaikeasti määriteltävää violetinvaaleanpunaista väriä hehkuva meteoriitti iskeytyy keskelle perheen pihamaata. Erikoinen ilmiö työntää Gardnerien arjen hitaasti mutta varmasti raiteiltaan. Sähkölaitteet reistailevat, pihalle nousee outoja punaisia kukkia, Theresa pilkkoo porkkanan ohessa sormensa, Nathan saa selittämättömiä raivokohtauksia ja Jack juttelee kaivossa asuvan ystävänsä kanssa.

Lopulta tilanne ajautuu jo niin huikeaan pyöritykseen, että sitä eivät enää ymmärrä edes paikallinen hippivanhus (Tommy ”Cheech & Chong” Chong) tai Arkhamin vesivaroja tutkimaan saapunut nuori hydrologi (Elliot Knight).

ColorOutOfSpace2WEB

Color Out of Space on vahva näyttö siitä, että vuosikymmenten tauko ei ole tylsistyttänyt visionäärisen Stanleyn ohjaajankykyjä. Elokuva on taitavasti tehty, vaikka alkuun jännitysruuvia kiristetäänkin hieman verkkaiseen tahtiin – huumoriakaan unohtamatta. Mutta kun kuumeisen psykedeeliset kauhu- ja väritykitykset valtaavat kuva-alan, ollaan aidosti mielipuolisen Lovecraft-kokemuksen ytimessä. Tässä vaiheessa silmät nauliutuvat valkokankaalle ja aivosolut sinkoutuvat henkeäsalpaaviin sfääreihin.

Myös kaikki näyttelijät suoriutuvat hienosti rooleistaan. Erityismaininnan ansaitsee Cage, joka ottaa maksimaaliset tehot irti roolinsa vaatimasta hillittömästä hulluudesta.

Tämän elokuvan jälkeen et enää koskaan katso taivasta kuin ennen.

”Se oli vain väri avaruudesta – pelottava sanansaattaja äärettömyyden hahmottomista valtakunnista tuntemamme maailmankaikkeuden tuolta puolen.”

Toni Jerrman – 4 tähteä

Color Out of Space ensi-illassa 14.2.

ColorOutOfSpace4WEB

Sarjakuvat – Blueberry: Fort Navajo – Ukkosta lännessä – Yksinäinen kotka & Kadonnut ratsumies – Navajojen jäljillä – Hopeatähti

Jean-Michel Charlier & Jean Giraud
Blueberry:
Fort Navajo – Ukkosta lännessä – Yksinäinen kotka
Kadonnut ratsumies – Navajojen jäljillä – Hopeatähti

Aikaahan siihen meni, mutta lopulta myös kaksi ensimmäistä Jean-Michel Charlierin ja Jean Giraudin Blueberry-integraalia (Like) saatiin suomeksi. Tämä käänne on vähintäänkin muutaman viikon kestävän länkkärijuhlan paikka!

Fort Navajo – Ukkosta lännessä – Yksinäinen kotka -kirja käynnistää luutnantti Blueberryn seikkailuista kertovan massiivisen länneneepoksen. Yhdysvaltojen sisällissota on päättynyt, ja Pohjoisvaltioiden joukoissa taistellut Mike S. Blueberry on päätynyt Arizonan ja Uuden Meksikon perukoille.

Blueberry1WEB

Tyypillistä villin lännen sankaria miehestä ei kuitenkaan leivota, sillä jo tarinan ensi sivuilla hänet tavataan huijaamassa saluunan korttipöydässä. Muutenkin herra on kovin kuriton ja rämäpäinen oman tiensä kulkija, joka ei kunnioita kaluunakukoiksi kutsumiaan upseereja.

Pienen ja syrjäisen Fort Navajo -linnoituksen ympärillä kuohuu. Apasseja epäillään Stantonin ranchin tuhopoltosta, asukkaiden tappamisesta ja nuoren Dick-pojan ryöstöstä. Tämä antaa intiaaneja palavasti vihaavalle ja taisteluja epätoivon vimmalla kaipaavalle majuri Bascomille hyvän tekosyyn hyökätä viattomienkin apassien kimppuun.

Blueberry2WEB

Näistä lähtökohdista liikkeelle ryntää jatkuvasti suuremmille kierroksille eskaloituva tarina, jossa laajamittaisen sodan syttyminen ratsuväen ja intiaanien välille on enemmän kuin todennäköistä. Jotta saisi estettyä molemminpuolisen tuhon, Blueberry joutuu syöksymään lukuisten vaarojen keskelle. Tukenaan hänellä on vain vastikään West Pointista valmistunut luutnantti Craig, päähänpotkittu puoliverinen luutnantti Crowe sekä kertomuksen loppupuolella mukaan humpsahtava juoppo mainari McClure.

Intiaanien joukossa Blueberryn pahin vastus on verenhimoinen Yksinäinen kotka, joka tekee kaikkensa yllyttääkseen apassit ja navajot sotaan.

Blueberry3WEB

Tarina kasvaa lopulta viiden albumin mittaiseksi kokonaisuudeksi, josta ei puutu käänteitä tai jännitystä. Blueberryn oveluus ja rohkeus kuljettavat häntä eteenpäin kinkkisimpienkin tilanteiden tiimellyksessä, vaikka herran tempausten onnistuminen on tämän tästä hiuskarvan varassa. Toimii kuin häkä!

Taiteen puolella Giraudin piirros kehittyy albumi albumilta, vaikka jälki on mainiota jo alun alkaenkin. Aivan ensimmäisissä jaksoissa väritys tosin vie parhaan terän taiteilijan viivasta, mutta tästäkin ongelmasta päästään myöhemmin eroon.

Blueberry4WEB

Kadonnut ratsumies – Navajojen jäljillä – Hopeatähti -teoksen päättää vain yhden albumin mittainen Hopeatähti-tarina. Se tekee kunniaa klassisille lännenleffoille kertomalla oikeamielisen sheriffin ja lähiseutuja terrorisoivan rosvojoukon välisestä tiukasta köydenvedosta.

Sheriffinä nähdään tietenkin Blueberry. Hänen apunaan häärivät McCluren ohessa intomielinen nuorukainen sekä kovapintainen opettajatar. Huumorillakin ladattu kertomus on edellisiä jaksoja kepeämpi, mutta tästä huolimatta tarina vetää eteenpäin veturin lailla. Tarjolla on siis nannaa ja mannaa koko rahan edestä.

Blueberry5WEB

Sarjakuvien ohessa molemmat opukset sisältävät runsaasti kiehtovaa oheiskuvitusta sekä tietopaketit Blueberryn ja sarjan tekijöiden taustoista.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

Blueberry6WEB

Elokuvat – Horror of the Blood Monsters

HorrorOfTheBloodMonstersKansiWEB

Horror of the Blood Monsters
aka Vampire Men of the Lost Planet
aka Space Mission of the Lost Planet
(Katalonialainen dvd-versio)

Al Adamsonia voisi kutsua köyhän miehen Roger Cormaniksi. Sen verran kehnoja halpiksia hän tunki drive-in-teattereihin 1960- ja 1970-luvuilla. Toki hän oli Cormanin tapaan myös kekseliäs. Tästä käy hyvänä osoituksena vuonna 1970 valmistunut Horror of the Blood Monsters, joka monilta osiltaan kierrättää filippiiniläisen Tagani-luolamiesfilmin (1965) materiaalia.

HorrorOfTheBlood2WEB

Horror of the Blood Monsters käynnistyy pitkällä, möreällä äänellä lausutulla vampyyrimonologilla: ”Olen elänyt satoja vuosia tarinoissanne ja todellisuudessanne. Etsin öisin tuoretta verta kylmien suonieni ravinnoksi. Monet uhreistani ovat liittyneet epäpyhään elävienkuolleiden armeijaani. Muuttuneet sieluttomiksi olennoiksi.”

Sitten verenimijä satuilee jotain siitä, kuinka vampyyrit saapuivat Maapallolle miljoonia vuosia aiemmin kaukaisesta galaksista. Ja siitä, kuinka vain heidän kotiplaneetaltaan voi löytyä tieto, jolla vampyyrien invaasio voidaan pysäyttää. Ihmisten kaikki aiemmat yritykset lentää planeetalle ja takaisin ovat epäonnistuneet, mutta nyt tohtori Rynningin (John Carradine) johtama retkikunta on valmistautumassa uuteen yritykseen.

Jostain syystä tätä seikkaa ei kuitenkaan ole kerrottu tohtori Rynningille, joka aikoo lennellä raketillaan Spectrum-aurinkokuntaan. Alukseen osuva säteilymyrsky ohjaa koko konkkaronkan kuitenkin vampyyrien kotiplaneetalle. Siellä miehistö valmistautuu korjaamaan aluksen vaeltamalla ympäriinsä kivikkoisessa maastossa.

HorrorOfTheBlood5WEB

Elokuvan avaruuslento on vallan tuskaista katsottavaa. Jakso koostuu lähinnä puhuvista päistä sekä jostain toisesta elokuvasta lainatusta rakettitukikohtakuvastosta – jota vieläpä näytetään usein pysäytyskuvana. Aluksen miehistölle tyhjää höpöttävä parivaljakko (Robert Dix & Vicki Volante) on puolestaan kuvattu ilman lavasteita – he yksinkertaisesti vain istuvat mustan lakanan edessä. Itse avaruusaluksen pahvilavasteet tai naisastronautin (Britt Semand) valtava peruukkikaan eivät vakuuta. Kuten eivät myöskään The Wizard of Mars -leffasta (1965) leikellyt avaruuslentokuviot. Tästä kaikesta saamme kuitenkin nauttia lähes parinkymmenen minuutin ajan.

Vieras planeetta osoittautuu maastoltaan ja ilmakehältään Maapallon kopioksi. Ainoa merkittävä ero on, että vaihtuva säteilykenttä värjää kaiken väliin vihreäksi, keltaiseksi, siniseksi tai punaiseksi. Käytännössä ratkaisu johtuu siitä, että Taganista lainatut pätkät olivat alkujaan mustavalkoisia!

HorrorOfTheBlood7WEB

Pian paljastuu, että planeetalla eletään esihistoriallista aikaa. Kitukasvuisessa kivikkomaisemassa vaeltavat miehistön jäsenet näkevät vehreissä viidakoissa riehuvia dinosauruksia ja jättiliskoja – pätkissä, joita on kierrätetty vaikka kuinka monissa elokuvissa. He pääsevät myös seuraamaan kahden kivikautisen ihmisheimon väkivaltaisia yhteenottoja.

Nuolet, keihäät, kivikirveet ja nuijat heiluvat antaumuksella, kun rauhaa rakastavat Taganit taistelevat verenhimoisia Tubetoneja vastaan. Tosin näissä loputtomiin jatkuvissa matseissa ei ole mitään logiikkaa, sillä väliin viholliset ovat leopardiasuisia käärmehemmoja ja toisinaan sapelihampaisia hyypiöitä. Hetkittäin hahmot osaavat puhua, mutta pääosin he kykenevät ainoastaan murahtelemaan.

HorrorOfTheBlood4WEB

Lopulta aluksen miehistö pelastaa Lian-nimisen (Jennifer Bishop) luolanaisen. Jotta voisivat keskustella tämän kanssa, he poraavat naisen kalloon reiän, jonne tungetaan sekä aivoaaltoja muokkaavaa seerumia että mekaaninen kommunikointilaite – jonka käyttöä tosin suositellaan vain eläimille. Myöhemmin Lian ja yksi miehistön jäsenistä (Joey Benson) rakastuvat traagisesti.

Jännitteetön ja itseään toistava kuvasto riemastuttaa paikoin. Kuten vaikkapa silloin, kun kahdella jalalla seisovat jättiravut tai suloiset ihmislepakot käyvät luolamiesten kimppuun. Vähintään hämmentäviä ovat myös yllättäen mukaan leikatut kohtaukset, joissa Maan rakettitukikohdasta tuttu parivaljakko harrastaa futuristista seksiä. Tähän operaatioon tarvitaan päähän kytketyt johdot, lukemattomia vilkkuvia värivaloja sekä hälytyskakofoninen ääniraita! Miten tämä liittyy yhtään mihinkään, jää täysin epäselväksi.

HorrorOfTheBlood8WEB

Palaillessaan takaisin alukseensa miehistö löytää rautaisen lippaan. Siitä käy ilmi, että planeetalla on aikoinaan kukoistanut korkeateknologinen kulttuuri, joka tuhosi itsensä atomisodassa. Tämän jälkeen tohtori Rynning tajuaa, ettei planeetta olekaan ihmisille turvallinen. Toisin kuin hän aiemmin uskoi, ilmassa leijuu tappava virus – joka onneksi tuhoutuu Maan ilmakehässä.

Sitten söpön kökkö pienoismalliraketti poistuu planeetalta ja elokuva päättyy. Tässä vaiheessa katsoja on vähintäänkin äimän käkenä sen suhteen, kuinka alun vampyyrimonologi ylipäätään kytkeytyy leffan muuhun sisältöön, jossa vampyyreitä ei edes mainita – saati sitten tavata.

HorrorOfTheBlood1WEB

Kokonaisuudessaan Horror of the Blood Monsters on ihastuttavan järjetön sekasotku. Hetkittäin aika käy sen seurassa pitkäksi, mutta eipä näin monesta lähteestä kasattua ja superhalvoilla uusilla pätkillä tilkittyä kalkkunaa voi kuin rakastaa. Sillä tokihan on niin, että hulluus ja nerous käyvät aina käsikynkkää!

Leffa • tai •••••
Kuva ••
Lisät •

Ei mitään lisukkeita.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

HorrorOfTheBlood9WEB

Kirjat – Liu Cixin: Synkkä metsä

LiuCixinSynkkaMetsaWEB

Liu Cixin
Synkkä metsä
Heian senlin
Suom. Rauno Sainio. Aula & Co

Synkkä metsä on toinen osa kiinalaisen Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogiaa. Kyseessä on Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken hengessä kirjoitettu huikea tieteissaaga, jossa koko ihmiskunnan olemassaolo asettuu vaakalaudalle.

Kakkosromaanin alussa eletään synkissä tunnelmissa. Maapalloa lähestyy Trisolaris-aurinkokunnasta valloittajalaivasto, jonka teknologia on huomattavasti ihmiskuntaa edellä. Samaan aikaan Trisolariksesta saapuneet eriskummalliset Sofonit ovat estäneet fysiikan perustutkimuksen etenemisen. Tämän oheen ne tarkkailevat aivan kaikkea, mitä Maassa tapahtuu.

Epätoivoisessa tilanteessa YK sekä Planetaarinen puolustusneuvosto päätyvät erikoiseen ratkaisuun: koska ainoastaan ihmisten ajatukset ovat suojassa Sofonien tarkkailulta, Maapallon vastastrategian suunnittelu annetaan neljän erikoisyksilön tehtäväksi. Kullekin Seinänkohtaajalle luovutetaan lähes rajattomat resurssit, joiden avulla heidän tulisi kehittää juonia trisolarislaisten pään menoksi – ideoita, joista he eivät saa hiiskahtaa kenellekään.

Yksi Seinänkohtaajista on tähtitieteilijä Luo Ji, joka on aikoinaan tutkinut kosmista sosiologiaa. Itsekeskeisenä ja laiskanpuoleisena miehenä Luo Ji käyttää saamansa resurssit kuitenkin siihen, että hankkii itselleen unelmiensa vaimon ja kotikartanon. Ihmiskunnan tulevasta kohtalosta hän ei voisi vähempää välittää. Jostain selittämättömästä syystä trisolarislaiset ottavat kuitenkin juuri hänet silmätikukseen.

Synkkä metsä on uskomattoman rikas romaani. 700-sivuisen tiiliskiven mittaan päähenkilöiksi nousee useita hahmoja, jotka omalta osaltaan avittavat ihmiskunnan kehitystä ja pohjustavat tulevaa taistelua trisolarislaisia vastaan. Kirjassa käydään laajalla skaalalla läpi niin ihmisten reaktioita ulkoavaruudesta saapuvaan uhkaan kuin mahdollisia teknologisia edistysaskelia. Keskusteluissa esitelmöidään, filosofoidaan, haikaillaan, pohdiskellaan ja ideoidaan.

Lopulta toivottomuuden ajasta hypätään parisataa vuotta tulevaisuuteen, jolloin Maapallo ja sitä hallitseva tunnelma on aivan toisenlainen kuin kirjan alkupuolella. Mittavuudessaan muutos vaikuttaa epäuskottavalta, mutta oivallusten tuoksinassa moinen seikka ei hirveästi häiritse.

Cixin tykittää kehiin monenmoisia visioita, joista ei ihmeen tuntua puutu. On suuria suunnitelmia, teknologisia saavutuksia, valtavia avaruuslaivastoja ja ihmismielen ronkintaa. Väliin kirjailijan maalaama näkemys on hyvinkin pessimistinen, mutta hetkittäin kerronta kohoaa uuden aamuruskon siiville. Tämän pyörityksen keskellä lukija ei voi kuin ihastella Cixinin mielikuvituksen lentoa – joka kuitenkin aina pyrkii olemaan kytköksissä tieteellisten teorioiden tarjoamiin aitoihin kehitysmahdollisuuksiin.

Yhtä hyvin ei toimi romaanin inhimillinen puoli. Ajatus ideologisten mielialojen muokkaamisesta poliittisten kaaderien voimin voitaneen pistää kirjailijan kotimaan piikkiin. Hämmennystä herättävät kuitenkin käsitys koko ihmiskuntaa aidosti yhdistävistä perimmäisistä arvoista sekä yleiset ilmapiirivaihtelut, jotka vaikuttavat aivan jokaisen kansalaisen tunnetilaan.

Pahiten mennään silti metsään, kun kuvioihin astuu rakkaus. Cixinin kyky kirjoittaa romanttista kuvastoa on lähinnä Harlekiini-romaanien tasolla. Niinpä saamme luettavaksemme mm. sellaisia sanataiteen kukkasia kuin ”naisen hymy oli kuin auringon valollaan täyttämä kastepisara, joka keveästi tippui kuivimpaan paikkaan hänen sydämessään” ja ”hänen yhä lapsenomainen, pehmeä äänensä ja lähteenraikas hymynsä silittivät Tylerin voipunutta sielua kuin enkelin hellät kädet”.

Jos kykenee poistamaan mielestään romaanin satakunta kehnointa sivua, käsissä on erinomaisen kiehtova vanhan koulukunnan tieteisromaani. Teos, jonka äärellä mieli lentää sfääreihin, jotka aiemmin ovat jääneet käymättömiksi korpimaiksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

Sarjakuvat – Janne Toriseva: Valas

ValasKansiWEB

Janne Toriseva
Valas

Kolmen kustantamon yhteisvoimin julkaisema Valas (Basam Books, Arktinen Banaani, Zum Teufel) on vahva näyttö Janne Torisevalta. Kansainvälistä tasoa edustava, parisataasivuinen järkäle kertoo Herman Melvillen Moby Dick -klassikkoromaanin tarinan sarjakuvan keinoin. Ja onnistuu täydellisesti jokaisella osa-alueellaan.

Juonikuviossa Ishmael-niminen nuorukainen ja villimies Queeqeg pestautuvat kapteeni Ahabin valaanpyyntialuksen miehistöön. Jo ennen laivaan astumista heitä varoitellaan tuhoon tuomitusta laivasta, joka on matkalla suoraan hornan tuuttiin. Suhteellisen nopeasti käykin ilmi, ettei Ahab ole aivan tavallinen merikapteeni. Häntä ohjastaa polttava pakkomielle valkoisesta kaskelotista, joka vei aikoinaan hänen toisen jalkansa.

Valas3WEB

Myös muu miehistö on täynnä mitä eriskummallisempia yksilöitä. Laivalla seilaavat mm. lokkeja palvova Daggoo, kuolleena itseään pitävä Pip sekä merestä löytynyt, muistinsa menettänyt silmäpuoli Steelkit. Elämä on rankkaa, ja veden varaan joudutaan kerran jos toisenkin. Tarunhohtoista valkeaa valasta vain ei tunnu löytyvän. Ahab ei kuitenkaan ole valmis luopumaan tavoitteestaan, vaikka se maksaisi koko hänen miehistönsä hengen.

Valas2WEB

Valas on jämerä seikkailukertomus, jossa Toriseva on purkanut alkuperäistarinan vetäväksi sarjakuvaksi. Taiteilijan valitsema värimaailma ja piirrostyyli herättelevät muistikuvia Christophe Blainin Maalari ja merirosvo -sarjakuvien suuntaan, mutta kokonaisuudessaan jälki on omintakeista.

Valas on varma valinta Sarjakuva-Finlandian kärkikymmenikköön.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

Valas1WEB