Mikki ja hukkunut meri
Disney-sarjakuvien faneja on viime aikoina hellitty useillakin Ranskassa tuotetuilla Mikki-albumeilla. Näissä julkaisuissa nimekkäät tekijät ovat päässeet leikkimään vapaasti Disney-hahmoilla. Lopputulokset – eli albumit Mikin hulluimmat seikkailut, Zombi-sumppi ja Huimapää Mikki – ovat olleet mitä mainioimpia.
Nyt settiä jatkaa Denis-Pierre Filippin kirjoittama ja Silvio Cambonin taiteilema Mikki ja hukkunut meri (Sanoma). Visuaalisesti huikaiseva teos on vieläpä ehtaa scifiä.
Suursodan jälkeisessä maailmassa korallipohjainen polttoaine, koralliini, on arvossaan. Juuri tätä ainetta Mikki, Minni ja Hessu etsivät Uralvuorten jäätiköiden uumenissa makaavasta rahtialuksen hylystä. Saaliin perässä on kuitenkin myös valtavalla ilmalaivallaan paikalle saapuva Musta Pekka. Kumpi vetää kamppailussa pidemmän korren?
Myöhemmin Mikki sukeltaa aistiohjatun sukelluspuvun avulla Merenneitojen syvänteeseen ja kohtaa kuuluisan tohtori Ykskorvan. Lopulta jopa tuntemamme todellisuus heittää volttia ja kuljettaa sankarimme maailmaan, jossa meret ovat nousseet taivaalle.
Tieteisseikkailuna Mikki ja hukkunut meri on vallan vänkää, osin jopa steampunk-henkistä menoa. Tähtiluokkaan kokonaisuuden kohottaa kuitenkin Cambonin fantastisen maalauksellinen taide. Näin yksityiskohtaisia ja mielikuvitusta kutkuttavia mahtivisioita ei tule eteen ihan joka päivä – saati edes joka vuosikymmen! Teos aivan tulvii henkeäsalpaavia kuvia, joista lähes jokainen kelpaisi sellaisenaan seinän kokoiseksi tauluksi.
Mikki ja hukkunut meri on ilman epäilyksen häivää yksi viime vuosien komeimmista sarjakuva-albumeista.
Toni Jerrman
Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/19.
PS. Seuraavana tässä sarjassa piti olla vuorossa Lewis Trondheimin ja Nicolas Keramidasin Aku Ankka – Onnellisimmat seikkailut -teos. Se ehdittiin jopa painaa ennen kuin suurin osa painoksesta meni epähuomiossa mankeliin.
Lisää tästä absurdista käänteestä voi lukea vaikkapa Kvaakista:
tähtivaeltajablogi 