Passengers

Norjalaisohjaaja Morten Tyldumin ura on komeassa nousujohteessa. Vuonna 2011 valmistunut Headhunters-toimintatrilleri tahkoi parempaa tulosta kuin yksikään aiempi norjalaiselokuva. Suosion myötä herra sai ohjattavakseen Benedict Cumberbatchin ja Keira Knightleyn tähdittämän Alan Turing -elokuvan The Imitation Game (2014). Nyt teattereihin on saapunut yli 100 miljoonan dollarin hintalapulla varustettu scifi-hitti Passengers, jonka pääosissa nähdään superstarat Chris Pratt ja Jennifer Lawrence.

Avalon on massiivinen, luksusluokan avaruusristeilijä. Se taittaa 120 vuoden matkaa kohti maankaltaista siirtokuntaplaneettaa. Kyydissään sillä on yli 5000 horrostavaa matkalaista ja miehistön jäsentä.

Jokin menee kuitenkin pieleen aluksen automatisoiduissa järjestelmissä, kun Avalon osuu meteoroidipilveen. Tämän seurauksena Jim Preston (Pratt) herää autioon avaruuslaivaan – 90 vuotta ennen aikojaan.

Prestonin käytettävissä ovat kaikki ylellisen risteilijän tarjoamat ajanvietemahdollisuudet, mutta se ei korvaa tarkoituksettomuuden tunnetta tai ihmissuhteiden puutetta. Yksinäisyyttä lievittävät vain juttuhetket baarimikkoandroidin (Michael Sheen) kanssa, mutta eipä hänestäkään ole aidon inhimillisyyden korvikkeeksi.

Tilanne asettuu uuteen kulmaan, kun Preston ihastuu horroskapselissa makaavaan Auroraan (Lawrence) ja keksii keinon, jolla voisi herättää naisen talviunestaan. Moinen temppu lähentelisi kuitenkin murhaa, sillä se tuomitsisi Auroran elinkautiseen vankeuteen Avalonin käytäville. Voiko oman henkisen hyvinvoinnin asettaa toisen ihmisen ainutkertaisen elämän yläpuolelle?

Samaan aikaan yhä useampi aluksen kriittisistä järjestelmistä alkaa kärsiä hetkellisistä, mutta jatkuvasti lisääntyvistä toimintahäiriöistä.

Passengers naittaa hienosti yhteen kosmoksen majesteetillisuutta korostavan scifi-vision ja kahden hyvin erilaisen yksilön ongelmille alttiin rakkaustarinan. Kerronta etenee rauhallista tahtia, mutta pitää mielenkiinnon hienosti yllä. Selkeää kompurointia esiintyy vain filmin loppupuolen toimintakohtauksissa, joiden aikana myös juonikuvion uskottavuus ottaa selkeää lukua. Muuten valokeilassa ovat luontevasti näytelty humaani draama sekä erikoisen tilanteen synnyttämät filosofiset ja eksistentiaaliset pohdinnat. Vaikeat valinnat ja niiden seuraukset.

Visuaalisesti Passengers on silkkaa nautintoa. Avalon-alus on suunniteltu sekä sisä- että ulkopuolelta silmiähivelevän tyylikkääksi. Tyldum myös ottaa avaruuden äärettömästä aavasta kaiken ilon irti. Tämä takaa, että lähes kaunokirjallisesta sisällöstään huolimatta tarina nousee siivilleen juuri elokuvailmaisun myötä.

Tahdon heti maailmojen väliä seilaavaan loistoristeilijään, jonka uima-allas kurottaa rungon ulkopuoliseen tähtimereen!

Toni Jerrman – 4 tähteä