Osamu Tezuka
Atom: Robottitarinoita
Osamu Tezuka (1928–1989) tunnetaan mangan jumalana. Pioneerina, joka vaikutti keskeisesti siihen, kuinka merkittäviä ja monimuotoisia taidemuotoja japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatioista kehittyi.
Suomennoksina miehen tuotantoa ei ole kuitenkaan pahemmin näkynyt. Nyt asiaan on tullut hienoinen korjaus Atom: Robottitarinoita -pokkarin (Sangatsu Manga) myötä. Teoksesta löytyy myös Tampereen taidemuseon tammikuun alkuun asti pyörivän Tezuka-näyttelyn katalogi sekä lyhyehkö taiteilijaelämäkerta.
Pokkari sisältää viisi robottipoika Atomista kertovaa tarinaa. Ne ovat kotoisin vuosilta 1960–1975, jolloin Tezukan viiva ja sarjakuvakerronta olivat jo hioutuneet täydellisyyteen.
Ensimmäisessä jaksossa käydään läpi Atomin syntytarina kuolleen pikkupojan korvikkeesta maailman mahtavimmaksi robottisankariksi. ”Hän lentää taivaalla suihkumoottoreilla, jotka muuttuvat avaruudessa raketeiksi. Hän voi tehdä kuulostaan 100-miljardikertaisen ja käyttää silmiään valonheittiminä. Hän osaa 60 kieltä ja aistii ihmissydämen hyvyyden ja pahuuden. Voimaa on 100 000 hevosvoiman verran ja takapuolessa konekivääri!”
Opuksen toisessa seikkailussa vaikeuksia aiheuttaa Atomin pikkusisko Uran. Vahva ja intomielinen, mutta maailmanmenosta vielä täysin pihalla oleva robotyttö joutuu vilkkauttaan useampaankin pulaan – kuten turnaukseen, jossa mahtavat konetaistelijat ottavat mittaa toisistaan. Koulunkäyntikään ei kauheasti maita, joten naiivi Uran on kovin altis ilkeän tohtorin tarjoamille houkutuksille.
Kekseliäistä yksityiskohdistaan ja dynaamisesta taiteestaan huolimatta tämä tarina on vielä aika kesy ja lapsellinen. Huomattavasi asiallisempaa menoa tarjoaa Robottihuvipuisto-kertomus. Siinä otetaan vahvasti kantaa robottien kansalaisoikeuksien puolesta sekä orjuutta ja asekauppaa vastaan.
Tohtori Haido on perustanut saarelleen mielikuvituksellisen Robotland-huvipuiston, jossa robotit esittävät katsojille koko maailman satuja ja legendoja. Paikkaa varten rakennettujen koneluomusten elämä on kuitenkin ankeaa, sillä heitä pitää kurissa ja nuhteessa pirullinen pimeyden ruhtinas, armottomuudestaan tunnettu Saatana-robotti.
Mutta onko kellään oikeutta alistaa muita tuntevia olentoja valtansa alle. Ja mitä ihmettä Atom voisi tehdä ongelman korjaamiseksi?
Robottihuvipuisto on visuaalisesti fantastisen vänkä tarina, jossa sorrettujen puolustaminen, ystävyys ja yhteen hiileen puhaltaminen osoitetaan pahuutta vahvemmiksi voimiksi. Jännitystä ja huumoriakaan unohtamatta.
Hienosti toimivat myös pokkarin päättävät Valehteleva robotti ja Päätön robotti -sarjakuvat. Molemmista löytyy inhimillistä koskettavuutta ja kiperiä moraalisia dilemmoja. Juuri tämä Tezukan tyyli, jossa hän upottaa ulospäin kevyeltä vaikuttaviin tarinoihin hyvinkin vakavia teemoja, tekee hänen luomuksistaan niin merkityksellisiä – ja ajattomia.
Atom: Robottitarinoita on manga-suomennosten ykköskastia. Julkaisun ainoa isompi miinus tulee minimalistisesta koosta, joka ei tee oikeutta Tezukan taiteelle. Tästä huolimatta käsillä on teos, joka jokaisen sarjakuvanystävän kannattaa lukea.
Toni Jerrman