Uutiset – Tähtivaeltaja-palkinnon 2026 ehdokkaat julkistettu

Tähtivaeltaja-palkinnon 2026 ehdokkaat julkistettu

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu. Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2025 kiitettävän moniäänisestä tarjonnasta asiantuntijaraati valitsi lopulliselle ehdokaslistalle seuraavat teokset:

Juan Jacinto Muñoz-Rengel: Königsbergin kyky rakastaa (La capacidad de amar del señor Königsberg, suom. Satu Ekman, Moebius)

Salakavalan tavanomaisesti käynnistyvä kuvaus tapoihinsa pinttyneen toimistotyöläisen arkielämästä luisuu kuin varkain postapokalyptiseksi visioksi. New Yorkin katukuvan vilkkaus ja konttorin nurkkakuntaiset kinastelut tekevät tilaa avaruusolentojen maailmanvalloituksen jälkeiselle maisemalle. Kirjassa vuorotellaan mieleenpainuvasti apean ja absurdin välillä ja pohditaan järjestelmällisyyden psykologisia hyötyjä.

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura (S&S)

Tarkkanäköinen ja syvästi filosofinen kertomus ihmisen kuvaksi rakennetusta androidista, joka löytää yhteyden toisiin kaltaisiinsa, mutta ei ihmisiin. QED-nimisen androidin tarina alkaa hylätyltä rautatieasemalta, jonne päätymisen olosuhteet avautuvat monitasoista kerrontaa hyödyntäen. Tietoteoriaa, inhimillisyyttä ja muunlajisten oikeuksia käsittelevä taiturimainen teos näyttää kädestä pitäen, kuinka keinotekoinen mieli rakentuu ja mitä seuraamuksia tällä on ihmisyyden kannalta.

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu (Otava)

Laajoja teemoja, kuten eläinoikeusetiikkaa, lajienvälistä viestintää ja ihmisen aiheuttamaa ekokatastrofia, käsittelevä teos kulkee useissa kerrontalinjoissa. Eräässä niistä hyvin tutun oloinen kirjailijahahmo vetää yhteen pitkää uraansa ja puhuu inspiraation lähteistä simulaatioteoriaan liittyen. Toisessa ylikansallinen monimiljonääri käyttää varallisuuttaan ja vaikutusvaltaansa hyvän tekemiseen. Vakuuttava kerronta ja rikas tietosisältö pitävät lukijaa otteessaan.

Ali Smith: Gliff (Gliff, suom. Kristiina Drews, Kosmos)

Ajankohtainen ja sydämeenkäyvä tarina kahdesta sisaruksesta, jotka ovat pudonneet ankaran valvontayhteiskunnan rakosiin. Lapset yrittävät selviytyä digitaalisen talutusnyörin ulottumattomissa samalla, kun olosuhteet heidän ympärillään paljastavat raakuutensa. Teos on terävä ja lohduttomuudessaankin kaunis kommentaari nykymaailman epäinhimillistävistä kehityskuluista, joita vastaan nousemiseen yksittäisten ihmisten voima ei riitä.

Hanna Weselius: Pronominit (WSOY)

Pääosin lentokoneen ahtaaseen matkustamoon sijoittuva, fragmentaarinen romaani kuvaa inhimillisyyden kirjavuutta, yhteydenkaipuuta ja muistia. Yhdessä matkustajista muodostuu suuren maailmanmurroksen tapahtumien kudelma, jossa ollaan pakosalla eikä ehkä koskaan palata kotiin. Metahahmona matkustajista huolehtiva stuertti toimii kokonaisuutta yhteen liittävänä katalyyttinä monikerroksisessa, ajatuksia herättävässä kokonaisuudessa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat päätoimittaja Toni Jerrman, runoilija, kriitikko Elli Leppä ja kriitikko Vesa Sisättö.

Voittaja julkistetaan huhti-toukokuussa.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni (Gummerus, 2024)
Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota (suom. Kaisa Ranta, Hertta, 2023)
N. K. Jemisin: Kivinen taivas (suom. Mika Kivimäki, Jalava, 2022)
Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (suom. Helene Bützow, Tammi, 2021)
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet (Teos, 2020)
Margaret Atwood: Testamentit (suom. Hilkka Pekkanen, Otava, 2019)
Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (suom. Outi Menna, S&S, 2018)
Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017)
Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta (suom. Tytti Viinikainen, Aula & Co, 2016)
Margaret Atwood: Uusi maa (suom. Kristiina Drews, Otava, 2015)
Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia, 2014)
Peter Watts: Sokeanäkö (suom. J. Pekka Mäkelä, Gummerus, 2013)
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo, Gummerus, 2012)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (suom. Antti Autio, Gummerus, 2011)
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
Hal Duncan: Vellum (suom. Nina Saikkonen, Like, 2009)
Cormac McCarthy: Tie (suom. Kaijamari Sivill, WSOY, 2008)
Richard Matheson: Olen Legenda (suom. Vuokka Aitosalo, Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (suom. Hannu Blommila, The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (suom. Hannu Tervaharju Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (suom. Hannu Tervaharju, Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (suom. Päivi Paappanen, Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (suom. Ville Keynäs, Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (suom. Sauli Santikko, Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (suom. Laura Lahdensuu, Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (suom. Juha Ahokas, Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (suom. Juha Ahokas, Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (suom. Jari Niittylä, Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (suom. Ville Keynäs, Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (suom. Ville Keynäs, Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (suom. Matti Rosvall, WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (suom. Arto Häilä, WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (suom. Markku Salo, Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (suom. Tauno Peltola, Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (suom. Kristiina Drews, WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (suom. Eero Mänttäri, Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (suom. Kristiina Drews, Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (suom. Matti Rosvall, WSOY, 1985)

Kirjat – Juan Jacinto Muñoz-Rengel: Königsbergin kyky rakastaa

Juan Jacinto Muñoz-Rengel
Königsbergin kyky rakastaa

La capacidad de amar del señor Königsberg
Suom. Satu Ekman. Moebius

Paul Königsberg on keski-ikäinen, newyorkilainen virkailija, jonka elämä noudattaa viimeistä pilkkua myöten viilattuja aikatauluja. Jokainen työpäivä kulkee tuttua rataansa, vain kävelyreitit toimistoon vaihtelevat. Kuukaudesta toiseen Königsberg on toimistonsa tehokkain työntekijä, onhan se säntillisen miehen velvollisuus. Muut pitävät yksityisyyttään varjelevaa miestä omituisena ja suorastaan raivostuttavan värittömänä. Jopa oman äidin viikonloppupuhelut koostuvat lähinnä voivottelusta ja sättimisestä.

Vaikka toisin voisi luulla, Königsberg ei rakasta työtään. Velvollisuudentunteen lisäksi hänet pitää käynnissä hiljaa podettu rakkaus erästä työtoveria kohtaan. Kuinka ollakaan, ulkoavaruuden olennot saapuvat Maahan valloittajien elkein. Pian ihmisiä alkaa kadota, ja kaikkien rutiinit rikkoutuvat päivä päivältä pahemmin.

Muñoz-Rengel nappaa romaaninsa pohjaksi kuvion sieltä, toisen täältä kuin irtokarkkilaareilla valloilleen päässyt lapsi. On kaikuja kirjallisuuden harmaista hiirulaisista ja marsilaisista, on raunioituva New York ja postapokalyptisia koettelemuksia. Tutuista aineksista muodostuu kuitenkin yllättävä ja usein hillitön cocktail.

Tuttuuden, vierauden ja yllättävyyden suhde onkin romaanin kivijalka. Rutiineihinsa tukeutuvan Königsbergin käytösmallit ovat järjestelmällisyydessään järjettömiä – mutta kun koko maailma on suistunut kaaokseen, sellaiset pulmat kuin paras tapa sopeutua tilanteeseen menettävät joka tapauksessa merkityksensä.

Postapokalyptisten visioiden sarjassa Muñoz-Rengelin romaani ei pyri esittämään uskottavia kehityskulkuja, ei luo pelastustarinaa eikä edes tragediaa.

Avaruusolentojen tavoitteet jätetään hämäriksi, ja lukija joutuu turvaamaan henkilöön, jonka psyyke tuntuu hetkittäin avaruusolentojakin vieraammalta. Königsberg ei ole sen paremmin urhea sankari kuin epätoivoinen selviytyjä – hän vain on.

Romaania lukeekin kommenttina kokonaiselle genreperheelle. Siinä missä illanistujaisissa voi rupatella siitä, miten itse kukin selviytyisi parhaiten vaikkapa zombi-hyökkäyksestä, Muñoz-Rengel kyseenalaistaa kaikki strategiat. Ja siinä kirjailija onnistuu erinomaisen hauskasti mutta pilkkaamatta – sen paremmin maailmanloppufiktiota kuin harmaita virkailijoitakaan.

Königsbergin kyky rakastaa on pinnalta vaivatonta luettavaa. Soljuvuudesta kiitos kuuluu myös Satu Ekmanin taitavalle suomennokselle. Pinnan alla kirja nitkauttaa silti lukijan ajatukset uuteen asentoon. On helppoa luulla tietävänsä, millaiset ominaisuudet kantavat elämässä ja vievät vaikeuksista voittoon – tai millaiset henkilöhahmot saavat ahmimaan kirjan. Tästä romaanista voi hyvinkin löytää kyvyn yllättyä.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/25.