Mad Max

Elokuvat – Furiosa: A Mad Max Saga

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , , ,

Furiosa: A Mad Max Saga

Mitä hiton fidelii ja fadelii? Australialaisen George Millerin Mad Max -saaga on yksi tieteiselokuvien ikonisimpia maamerkkejä. Vuonna 1979 valmistunut ensimmäinen filmi oli jo itsessään hieno, mutta aivan uusiin sfääreihin vision nosti vuoden 1981 Asfalttisoturi. Se synnytti kokonaisen genren lähitulevaisuuteen sijoittuvia dystopistisia toimintafilmejä, joiden ulkoinen ilme oli pitkälti kopioitu Millerin mestariteoksesta.

Ohjaaja jatkoi Maxin parissa selvästi heikommalla Mad Max Beyond Thunderdome -leffalla (1985). Sitten koitti 30 vuoden tauko, kunnes Mad Max: Fury Road (2015) räjäytti koko planeetan ja osoitti, että ikävuosistaan huolimatta Milleriltä löytyi yhä kykyjä uudistaa toimintaelokuvan kenttää entistä villimpään ja värikkäämpään suuntaan.

Tätä taustaa vasten nyt teattereihin saapunut Furiosa: A Mad Max Saga on ällistyttävän mitätön haahuilu, jonka harvat toimintapläjäyksetkin jäävät heppoisiksi. Kokemus on kuin katsoisi blu-ray-lisukkeita aiemmasta filmistä poistetuista turhista kohtauksista. Tasoero käy silmiinpistäväksi lopputekstien aikana, kun kankaille vyöryy näytteitä Fury Roadin ihastuttavan överistä autopunkmätöstä – jonka rinnalla Furiosan tapahtumat ovat silkkaa paperia.

Elokuva kertoo Fury Roadin myötä tähteyteen singahtaneen Furiosan (Anya Taylor-Joy) aiemman elämäntarinan. Sen, kuinka hänet siepattiin lapsena salaisesta, vehreästä onnelasta sekopäisen Dementuksen (Chris Hemsworth) johtaman motoristijengin vangiksi, ja kuinka kovapintaisesta pikkutytöstä kasvoi vieläkin kovapintaisempi nuori nainen. Kohtaukset hyppivät ajassa eteenpäin eikä mitään erityisen mielenkiintoista tapahdu oikeastaan missään vaiheessa.

Asiaa ei ainakaan auta, että Dementuksen pahisrooli on päätetty lyödä totaalisen läskiksi tai, että Furiosan tueksi tuleva kovishahmo Praetorian Jack (Tom Burke) on niin lälly ja karismaton, että johan hänelle nauravat naurismaan aidatkin.

Itse juonikuviossa Dementus yrittää motoristiarmeijoineen saada haltuunsa niin Bensakaupungin, Luotifarmin kuin Immortan Joen tukikohdan. Paljon puhutaan ja uhotaan, mutta ajatus siitä, että pilakuvamainen Dementus roskajoukkoineen onnistuisi varastamaan edes tikkarin lapselta, vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä. Tosin eipä Mad Max -leffoissa ole hupsuja sivuhenkilöitä tai epäuskottavuuksia ennenkään vältelty, mutta tällä kertaa ne nousevat pääosaan taisteluakrobatian ja tarinankerronnan kustannuksella.

Jo lähes 80-vuotias Miller on uhonnut tekevänsä vielä ainakin yhden Mad Max -elokuvan. Täytyy toivoa, että se on Furiosaa parempi päätös vaikuttavalle saagalle.

Toni Jerrman – 2 tähteä

Elokuvat – Foliohatun alla 4

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Foliohatun alla , , , , ,

MadMaxJuliste2WEBFoliohatun alla
Osa 4: Mad Max: Fury Road

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Uusin Mad Max -elokuva, Fury Road, on aiheuttanut fanien keskuudessa hämminkiä näennäisillä jatkumovirheillään. Tarinan kaikki elementit kun eivät tunnu istuvan yhteen edellisissä Mad Maxeissa nähtyjen tapahtumien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on ilmiselvästi sarjan neljäs osa, mutta ensimmäinen, jonka pääosassa ei ole Max Rockatansky.

Hullu ja hullumpi Max

Harhainen tulkinta: Fury Roadissa asfalttisoturi Max jatkaa vaellustaan ja pelastaa jälleen joukon ihmisiä.

Tuskallinen totuus: Nimellä ”The Feral Kid” tunnettu villipoika Mad Max 2 -elokuvasta yrittää toipua heimonsa tuhon aiheuttamasta surusta omaksumalla lapsuutensa sankarin henkilöllisyyden.

Nuorempi Max

Fury Roadissa sekaisin oleva päähenkilömme yrittää uskotella itselleen, että hän on entinen poliisi ja alkuperäinen teiden ritari. Faktat eivät kuitenkaan tue tätä näkemystä.

Elokuvassa ei suoraan mainita, kuinka kauan sivilisaation romahduksesta on kulunut, mutta selvästi ollaan pidemmällä tulevaisuudessa kuin yhdessäkään sarjan aiemmassa osassa.

Imperator Furiosa kuitenkin kertoo, että hänet kaapattiin heimonsa hoivista 7000 päivää aiemmin, eli noin 20 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli ehtinyt varttua romahduksen jälkeisessä maailmassa, ”Kapaloitujen koirien” heimossa.

Kun ottaa huomioon, ettei neitoa kaapattu vauvana, meidän tuntemamme maailman sortuminen siirtyy ainakin 30 vuoden päähän menneisyyteen. Tämä tarkoittaa, että leffan Max on aivan liian nuori, jotta hän olisi voinut toimia lainvalvojana kaaoksen koittaessa.

MadMaxK1WEBEpäilyttävän vauvankasvoinen soturimme pitää toki jalkatukea esikuvansa mukaisesti (K1), mutta käytännössä hänen kintussaan ei ole mitään vikaa. Siinä missä alkuperäinen Max Rockatansky nilkutti näkyvästi, juoksee uudempi inkarnaatio niin nopeasti, että onnistuu pysyttelemään liikkuvan auton perässä!

Kertojan äänellä kuulemme miehen kuvailevan itseään: ”Kerran olin poliisi. Asfalttisoturi etsimässä oikeamielistä aatetta, jonka puolesta taistella.”

Tämä ei kuulosta todellisen Maxin muisteloilta. Jeparimme kun oli maantiepartiossa, ja hänen työnään oli lähinnä jahdata ylinopeutta ajavia jengiläisiä. Lopulta hän otti lopputilin hommistaan, koska huomasi nauttivansa väkivallasta aivan liikaa. Pomolleen mies perusteli luovuttamistaan näin:

”Olen peloissani, Fif. Tuo rottasirkus tuolla, olen alkanut nauttia siitä. Kuule, jos olen enää yhtään pitempään tuolla ulkona muutun yhdeksi heistä, parantumattomaksi psykopaatiksi, mutta minulla on tämä pronssilätkä, joka väittää minua yhdeksi hyvistä tyypeistä.”

Vasta vaimon ja vauvan karu kohtalo sai ex-kytän palaamaan tien päälle verinen kosto mielessään. Kun hyvitys on lunastettu, tulee kaahailijasta lähinnä kyyninen kuljeksija. Missään vaiheessa hän ei nähnyt itseään etsimässä mitään sankarillista missiota.

MadMaxK2WEBMax ei myöskään koskaan kutsunut itseään asfalttisoturiksi. Eräs toinen kutsui. Kakkosleffan lopuksi paljastuu, että tarinaa kertoi aikuiseksi kasvanut villipoika (K2), joka jumaloi kahelia kuskia. Fury Roadin Maxin minäkuva tuntuukin suodattuneen tämän ihailevan lapsen mielikuvituksen läpi.

Lue loppuun →

Elokuvat – Mad Max: Fury Road

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , ,

MadMaxjulisteWEBMad Max: Fury Road

Harva elokuva rokkaa niin vimmatusti, ettei järjenpuute häiritse pätkääkään. Mad Max: Fury Road on tällainen ihme. Vanha herra George Miller näyttää nuoren polven ohjaajille närhen munat toimintajaksoilla, jotka iskevät kuin triljoonabiljoonaziljoona volttia.

Kolmekymmentä vuotta sitä saatiin odottaa, mutta nyt tulevaisuuden joutomaiden yksinäinen maankiertäjä on jälleen täällä. Mad Maxin rooliin valitulla Tom Hardylla ei ole Mel Gibsonin kaltaista karismaa, mutta herran osa onkin kulkea heittopussin lailla pulasta toiseen.

MadMax2WEBSankarillisemman sädekehän saa ylleen valtavaa taistelurekkaa ohjastava kovismimmi Furiosa (Charlize Theron). Hän pistää elämänsä vaakalaudalle ja vapauttaa synnyttäjiksi pakotetut vaimot yksinvaltaisen Immortan Joen (Hugh Keays-Byrne) ikeestä. Hiekka pöllyää, bensa palaa ja Valhalla kerää vainajia, kun Joen soturit ahdistelevat Furiosaa ja tämän rekkaa Australian aavikkoisilla takamailla.

MadMax3WEBMax joutuu leikkiin mukaan päädyttyään Joen valkonaamaisten sotapoikien veripankiksi. Ja lopulta hänenkin on pakko valita puolensa armottomaksi yltyvässä kädenväännössä.

Elokuvan kovassa ytimessä sykkivät pitkät autokahakat. Niissä taisteluakrobaatit hurjastelevat mielikuvituksellisesti tuunatuilla ajoneuvoilla ja iskevät Furiosan panssaroidun rekan kimppuun. Meno on käsittämättömän messevää ja hienosti koreografioitua – olivat kyseessä sitten ilmassa heiluvat näyttelijät, räjähtelevät autot tai kaaoksen keskelle syöksyvä kamera. Kiihkeän toimintabaletin rytmitys pysyy ohjaajan hanskassa ja pitää katsojan tiukasti otteessaan.

Rauhallisemmissa välipätkissä joutuu paikoin sietämään älytöntä dialogia ja pikkiriikkisissä vaatteissa keimailevia naishahmoja, mutta ne eivät menoa pahemmin haittaa. Varsinkin kun koko elokuvan todellisuus fantastisine ilkimyksineen, kahjoine heimolaisineen ja turboahdettuine monsteriautoineen on kuin scifillä silattu versio vuoden 1982 Conan Barbaari -leffan maisemista.

MadMax4WEBTraumoilla ryyditetyn Maxin yrmy hahmo tuo elokuvan alkupuolella elävästi mieleen tietokonepelien synkät sankarit. Tähän suuntaan viittaa myös Immortan Joen saattueeseen kuuluva kajahtanut musiikkirekka, jonka rumpalikaarti ja tultasyöksevää sähkökitaraa veivaava rokkari herättävät Brütal Legend -pelin (2009) hevifantasiat hienosti henkiin.

Lisäksi Miller nyökkää maanmiehensä Peter Weirin suuntaan piikkiautoilla, jotka on nostettu suoraan The Cars That Ate Paris -kulttiklassikosta (1974).

Mad Max: Fury Road on hurjalla hulluudella ladattu toimintamättö. Iloisen överiksi vedettyä autopunksirkusoopperaa parhaimmillaan.

Toni Jerrman – 4 tähteä

MadMax1WEB