Huom! Jätäthän arvostelun väliin, mikäli kartat kaiken sorttisia juonipaljastuksia. Jatka siis lukemista omalla vastuullasi.
Deadpool 2
Ensimmäinen Deadpool-leffa oli raikas tuulahdus, joka kiskoi alushousuistaan paikoin hyvinkin räävitöntä huumoria. Piikkejä lennätettiin supersankarigenren kliseistä ja kaikesta muusta, mikä tekijöitä sattui huvittamaan. Filmin nähtyään jäi silti kaipaamaan vielä rohkeampaa irrottelua.
Tähän tarjoutuikin tilaisuus, sillä leffa menestyi niin hyvin, että jatko-osan valmistuminen oli taattu. Valitettavasti pääosaa esittävä Ryan Reynolds ja ohjaaja David Leitch päättivät viedä Deadpool 2:n aivan päinvastaiseen suuntaan. Niinpä tarjolla on laimennettu versio esikoisbileistä tutuista elementeistä. Alkuteoksen innovatiivisimmat ideat ovat kadonneet kuin pieru trikoisiin, vitsit ovat selvästi kehnompia ja kaiken taustalla kulkeva tarina entistäkin sentimentaalisempi. Ykkösosan hulluimpien komediakierteiden tasolle ylletään vain hetkittäin.
Wade ”Deadpool” Wilsonin (Reynolds) elämä rusahtaa pipareiksi, kun hänen tyttöystävänsä Vanessa (Morena ”Inara” Baccarin) kuolee. Herra rypee epätoivon alhossa, kusee alleen ja yrittää itsemurhaa. Mutta mikäpä rakastettavan kusipäisen suunsoittajan tappaisi.
Sitten tapahtuu kaikkea ei kovinkaan mielenkiintoista. Lopulta Wade tajuaa, että saavuttaakseen moraalisen pelastuksensa hänen pitää käännyttää nuori superpahiksen alku takaisin kaidalle tielle. Tämä ei onnistu kuitenkaan yksin, joten Deadpool kasaa ympärilleen oman sankariköörin. Siihen kuuluvat onnellisten tähtien alla syntynyt Domino (Zazie Beetz) sekä kasa muita vinkeitä veikkosia. Tämän X-Force-tiimin kohtalosta leivotaan leffan onnistuneinta huumoria.
Mukana kuvioissa häärivät myös mm. viime leffasta tutut Kolossi ja Negasonic Teenage Warhead (Brianna Hildebrand) sekä uusina hahmoina aikamatkaileva Cable (Josh ”Thanos” Brolin) ja japanilainen silmänkarkki Yukio (Shioli Kutsuna). Cable on tuttu hahmo kaikille mutanttisarjakuvien ystäville, ja kivikasvoinen Brolin on onnistunut valinta hahmon näyttelijäksi. Kovin ihmeellistä roolia hänelle ei silti ole suotu.
Leffassa on runsaasti hauskoja päättömyyksiä sekä aikaan sidottuja populaarikulttuurivitsejä. Suurelta osin ne jäävät kuitenkin taistelukohtausten jalkoihin. Kokonaisuus sisältää huomattavasti edellistä osaa enemmän geneeristä mättöä ja tunteilevaa huttua – kun oikeasti lisää olisi kaivattu ilkeää moottoriturpasäksätystä ja silkkaa mielipuolisuutta.
Onhan tämä kovin ikävä plöts. Kaivan aivojani tikulla ja kiroilen!
Toni Jerrman – 2 tähteä
Nykyisin ison budjetin genre-elokuvia puffataan niin innokkaasti joka tuutista ja putkesta, ettei kuukausia kestävältä ennakkohehkutukselta voi välttyä, vaikka kuinka yrittäisi. Samalla odotukset nousevat niin korkealle, ettei niitä yltäisi täyttämään edes kuusimetrinen orangutangi. Siksi teatterissa odottaa useimmiten pettymys, vaikkei lopullinen elokuva huono olisikaan. Näin kävi myös Deadpoolin suhteen.
Hupia on kuitenkin tarjolla rutkasti, kun Ryan Reynoldsin rennosti tulkitsema huuliveikko etsii käsiinsä roistoa, joka pilasi hänen hehkeän hipiänsä. Verta ja huumoria lennätetään tasaisen tappavaan tahtiin, mutta samalla päähenkilöstä leivotaan vallan sympaattista moottoriturpaa. Eli vaikka Deadpool murhaakin pahiksia, on hän pohjimmiltaan hyvä ja rakastettava hanttapuli. Tätä sivuosissa vilahtavat supersankarit eivät tahdo ymmärtää.
Paikka paikoin elokuva yltyy lähes järjettömille komediakierteille tai eksyy ihastuttavan surrealistisille sivuraiteille. Samanlaista rohkeutta antautua sekopäisyyden vietäväksi olisi kaivattu myös juonikuvioon. Nyt tarina kulkee perinteisiä latuja synnyinkertomuksineen ja kostoteemoineen.
tähtivaeltajablogi 