Foliohatun alla
Osa 8: Alien

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaan johtavaa informaatiota.

Ridley Scottin alkuperäinen Alien-elokuva (1979) kulki Suomessa nimellä Alien – Kahdeksas matkustaja. Tämä lisänimi on hyvin paljastava: Nostromo-aluksen miehistöön kuuluu seitsemän ihmistä ja yksi kissa. Kahdeksas matkustaja ei siis ole mikään avaruusmuukalainen, vaan aluksen kissa, Jones! (K1) Tämänkertainen kirjoituksemme kertookin juuri tästä hiljaisesta yhtiökumppanista.

Väärinkäsitys: Karulta kuulta mukaan livahtanut ksenomorfi tuhoaa sokeassa murhanhimossaan aluksen miehistön. Vain lentoluutnantti Ellen Ripley ja hänen lemmikkikissansa Jones pääsevät livahtamaan pedon kynsistä.

Tyly totuus: Kauan hyljeksitty maskottikissa päättää kostaa vihaamalleen miehistölle ja löytää kyytiin harhautuneesta muukalaisesta oivan työkalun tarkoitukseensa.

Kenen kissa Jones on?

Yleisesti oletetaan, että Jones on Ripleyn lemmikki. (K2) Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä leffan alussa näemme kissan murkinalla Ripleyn vieressä. Nainen myös silittää aterioivaa karvaturria hellästi. Lisäksi elokuvan lopussa Ripley pelastaa elikon tuhoutuvasta aluksesta, ja laittaa sen nukkumaan hyperunikammioon.

Mutta onko Jones todella Ripleyn kissa? Monet seikat puhuvat tätä käsitystä vastaan. Antaisiko muka iso ja paha Weyland-Yutani-firma tavallisten työläisten tuoda henkilökohtaisia lemmikkieläimiään avaruusalukseen?

Ripley selvästi pitää mirristä ja se hänestä, mutta mitään kiinteää sidettä näiden kahden välillä ei ole. Tapahtumien tuoksinassa Ripley muistaa pikku ystävänsä tasan kaksi kertaa, nekin vain sattumalta. Hyvä esimerkki tästä on kohtaus, jossa pikkuruista hirviöpoikasta etsivä kolmikko löytää kissan lokerikkojen luota. Kolli sähisee Ripleylle ja säntää karkuun. Sen sijaan, että lähtisi itse kissan perään, Ripley määrää Brettin hakemaan sen takaisin. (K3) Tästä voimme päätellä, että itsepäinen eläin suhtautuu yhtä innokkaasti – tai innottomasti – miehistön jokaisen jäsenen kutsuihin.

Tämä varmistuu myöhemmin, kun Ripley yrittää maanitella kissaa luokseen kehnoin tuloksin.

Kissan ja miehistön suhteesta kertoo paljon sekin, ettei kukaan edes huomaa kollin puuttuvan Kanen viimeiseltä aterialta. Ketään ei myöskään tunnu kiinnostavan Jonesin turvallisuus vastasyntyneen alien-nilviäisen karatessa käytävien uumeniin. (K4) Ja tässä vaiheessahan ihmiset luulevat otuksen olevan yhä sellainen pieni rääpäle, joka olisi vaarallinen juuri pörröisen lemmikin kokoiselle olennolle.

Nyt käsi sydämellä kaikki kissanomistajat: ettekö tällaisessa tilanteessa ensimmäiseksi miettisi, missä rakas mirrinne mahtaa seikkailla? Nostromon duunarit sen sijaan unohtavat kaverinsa olemassaolon kerta toisensa jälkeen.

Tästä kaikesta voimme päätellä, että Jonesin täytyy olla Weyland-Yutani-yhtiön alukseen sijoittama maskottikissa. Kuulostaa varsin järkevältä siirrolta, sillä lemmikkien on useissa tutkimuksissa todettu lieventävän stressiä, alentavan verenpainetta ja helpottavan masennusoireita. Eli miehistö todella hyötyisi nelijalkaisen ystävän läsnäolosta, kun he joutuvat viettämään kuukausikaupalla lukittuina ahtaaseen, likaiseen ja painostavaan avaruusalukseen.

Mutta mitä asiasta tuumii itse kissa?

Miksi Jones vihaa?

Elokuvan aluksi näemme, kuinka miehistö heräilee hyperunesta. Missään ei näy kissaa, ja ihmisten unikapselit näyttävät niin pieniltä, ettei niihin mahtuisi ylimääräistä horrostajaa. Tämä jättää meille pari vaihtoehtoa: joko Jones on ollut valveilla yksinään tai sitten se on nukkunut jossain muualla, omassa lokerossaan.

Hereillä katti ei ainakaan ole ollut. Sen voimme päätellä siitä, että ruokasalin pöydällä keikkuvat nyökyttelevät lintulelut ovat saaneet olla rauhassa kuukausien ajan. (K5) Ne olisivat saaneet taatusti tassusta heti kun miehistö kömpi unosille, jos Jones olisi ollut valveilla.

Eli kissakin on siis horrostanut – toistuvasti, kuten muutkin matkalaiset. Ihmisten reaktioista voi lisäksi päätellä, että hyperuni on sangen epämiellyttävä prosessi. Ei ole mitään syytä uskoa, että se olisi yhtään mukavampaa heidän maskotilleen.

Kuvitelkaapa myös minkälainen miljöö Nostromo on kissaeläimelle. Ei pikkulintuja, ei hiiriä tai ylipäätään mitään elollista. Ei edes päivänvaloa, vaan ruosteisia, pimeitä ja kosteita metallikäytäviä. (K6) Missään ei näy kissanleluja tai edes hiekkalaatikkoa (vaikka sellainen jossain varmaankin on). Lisäksi miehistö ei töiltään ehdi leikkiä lemmikkinsä kanssa.

Jokainen kissanomistaja tietää, että laiminlyödyksi itsensä kokevat katit tulevat kiukkuisiksi. Jos niistä tuntuu, etteivät ne saa tarpeeksi huomiota tai isäntä/emäntä viipyy poissa liian kauan, ne saattavat raapaista yllättävänkin julmasti tai tuhota mielenosoituksellisesti huonekaluja ja koriste-esineitä. Jos tälle tyrannille antaa lääkettä, josta se ei tykkää, on lopputulos helposti verinen. Pitkään jatkuvasta kaunasta nyt puhumattakaan.

Pikkumaisen temperamenttinsa ohella Felix Domesticus on pohjimmiltaan vain osittain kesyyntynyt peto. Edinburghin yliopiston tutkimuksen mukaan kissat käyttäytyisivät ihmisiä kohtaan kuin leijonat, jos vain olisivat tarpeeksi isoja.

Kaiken edellä kerrotun pohjalta voidaan todeta, että Jones on pieni karvainen ruutitynnyri, joka on valmiina räjähtämään silmittömään väkivaltaan. Sen koko tekee siitä avuttoman, mutta entä jos se saisikin isomman liittolaisen?

Miksi alien murhaa?

Kukaan ei tietääksemme ole kunnolla pohtinut elokuvan muukalaishirviön motiiveja sen suorittamille surmatöille. (K7) Koska alien näyttää hampaineen meille tutulta petoeläimeltä, ihmiset todennäköisesti olettavat sen metsästävän itselleen ruokaa. Mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä meidän tappajamme ei syö lihaa laisinkaan.

Etkö usko? Mietipä vähän. Sikiö kasvaa Kanen sisällä aiheuttamatta tälle mitään kipuja – tuskaa tuntuu vasta, kun se tunkeutuu ulos hänen mahastaan. Tästä voimme päätellä, että olento on kehittynyt syömällä yksinomaan vatsassa olleen aamiaispuuron jäänteitä.

Kun otus ensi kertaa karkaa tunneleiden kätköihin, se on vielä pikkuruinen limainen luikero. Seuraavan kerran näyttäytyessään se on kuitenkin miestä suurempi jättiläinen! Kysymys kuuluukin, mitä se on syönyt tällä välillä? No, jos alienin vatsahapot ovat samaa luokkaa kuin sen veri, niin olio voi kirjaimellisesti syödä mitä tahansa. Metallia, muovia tai elektroniikkaa, kaikki sulaa alkutekijöiksi sen vatsassa.

Kannattaa myös muistaa, että kyseessä on silikonipohjainen eliömuoto, jonka hampaatkin näyttäisivät olevan metallia. (K8) Miksi se olisi siis kiinnostunut hiilipohjaisesta kudoksestamme? Se ei tarvitse lihaa mihinkään!

Miksi siis verityöt? Halusiko otus puolustautua? Tuskin, sillä jos se olisi vain pysytellyt piilossa, ei tumpelo miehistö olisi ikinä löytänyt sitä valtavan aluksen sokkeloisista uumenista.

Usein ajatellaan, että olento haalii käsiinsä miehistön jäseniä tehdäkseen lisää kaltaisiaan, mutta tämä teoria ei kestä vettä. Vain Dallas napataan elävänä, kun taas Parkerin ja Lambertin ruumiit hirviö jättää makaamaan niille sijoilleen. (K9) Se ei selvästi tarvitse niitä mihinkään. On siis aika etsiä syyllistä toisaalta. Ja kaikki sormet osoittavat kohti aluksen kissaa.

Jos Jones oli yhteydessä muukalaiseen, niin miten ihmeessä he kommunikoivat? Tässä vaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että alienilla ei selvästikään ole silmiä tai korvia. (K10) Sillä siis täytyy olla aisteja, jotka ovat meidän tieteellemme tuntemattomia, mutta silti hyvin tehokkaita – koska tappokoneena se on lähes voittamaton. Peto voi hyvinkin olla telepaattinen!

Laumaeläimenä olio on tottunut elämään suurissa pesissä ja toimimaan osana isoa soturijoukkoa. Juuri telepaattinen viestintä auttaisi pitämään yhteyttä lajitovereihin ja kuningattareen pitkienkin matkojen päästä.

Oudossa aluksessa hirviö kuitenkin huomaa olevansa yksin. Tai ei, ei aivan yksin. Yksi pieni primitiivinen mieli haluaa sen liittyvän jahtiin.

Selvä tapaus!

Jonesin syyllisyys on ilmeinen, kun tapahtumia ryhtyy hiukankin pohtimaan. Kuka johdattaa Brettin suoraan tappajan hampaisiin? Ovela kollihan se! Katti vain leikkii säikkyä, sillä ottaen huomioon kissojen hajuaistin ja muut vaistot, ”pelokkaan” mirrin olisi pitänyt huomata hirviö jo ovelta ja kiertää moinen otus kaukaa.

Itse asiassa kissan täytyi tietää tulokkaan sijainnista jo aiemmin. Päästäkseen tappohuoneeseen katti kulkee muukalaisen jättämää limavanaa pitkin. Brett-parka löytää reitiltä olennon luoman tyhjän nahan, mutta ei täysin tajua sen merkitystä. (K11) Kissalle moinen iljanne olisi selvästi näkyvä vaaran valtatie. Silti se johdattaa mekaanikon otuksen luokse – ja vieläpä huoneen peränurkkaan, jotta yhä hitaanpuoleinen hirviö pääsee käymään saaliinsa kimppuun takaapäin.

Toki Jones sähisee kohtauksen aikana, mutta sähinä on suunnattu häntä kohti kurkottelevalle Brettille, ei alienille. Kun muukalainen surmaa miehen, kamera siirtyy kissan kasvoihin. Niissä ei kuvastu pelkoa, vaan ainoastaan suunnaton tyytyväisyys. (K12)

Kun Parker ja Lambert kohtaavat loppunsa, juuri Jones johdattelee Ripleyn toisaalle ja viivyttää häntä niin, ettei nainen enää ehdi ystäviensä avuksi.

Ja vaikka hirviö tappaa valitsemansa uhrit nopeasti ja tehokkaasti, niin kisumme ehtii elokuvan kuluessa olla pedon kanssa samassa tilassa kolmesti saamatta surmaansa. Ensimmäisen kerran Brettin kuollessa. Toisen kerran Ripleyn jättäessä lemmikkinsä läpinäkyvässä korissa käytävään aivan pedon eteen. Edes ollessaan kasvokkain kuolaavan kammotuksen kanssa, mirri ei osoita pienintäkään pelon merkkiä. (K13) Kolmas kerta koittaa Narcissus-sukkulan sisällä.

Vieläkö epäilyttää? Vedetäänpä se kuuluisa savuava ase esiin. Voi olla, että Ripley ei filmin päätöksessä huomaa pakosukkulan seinäkolossa lymyilevää pentelettä, mutta myös Jones on hänen sylissään täysin rauhallinen. Nyt jo tutuntuoksuisen muukalaisen lymypaikan pitäisi olla kissalle päivänselvä. (K14) Tappajan täytyy lemahtaa myös ihmisvereltä ja hapolta, mutta jostain syystä kollimme ei pelkää sitä laisinkaan. Ja miksi pelkäisikään?

Miksi alien ei murhaa?

Entä miten näennäisen aivoton avaruuspeto älyää livahtaa pakosukkulaan, kun Nostromo on viritetty räjähtämään? Jones voi olla vaikka miten fiksu kissa, mutta ei sekään sentään ymmärrä, mitä itsetuho avaruusaluksessa tarkoittaa. Ainoa taho, josta tieto voi olla peräisin, on Ripleyn tajunta. Lyhyt kohtaaminen käytävässä riitti välittämään alienille mielikuvan tulevasta räjähdyksestä. Tämä seikka vahvistaa teorian, jonka mukaan olennolla on telepaattisia kykyjä.

Jonesin syyllisyyden puolesta puhuu myös se, että juuri Ripley selviää elossa Nostromossa käytävästä kissa ja hiiri -leikistä. Katti kun ei selvästikään halua lentoluutnanttia hengiltä. Nainen on miehistön ainoa jäsen, joka on osoittanut helliä tunteita sitä kohtaan. Niinpä avaruuspeto häipyy kerta toisensa jälkeen paikalta, sen sijaan, että vahingoittaisi liittolaisensa emäntää.

Tästä on useita esimerkkejä. Kun Ripley ryntää huoneeseen ja näkee Brettin kohtalon, hirviö ei tapa häntä, vaan pakenee paikalta. Kun Parker ja Lambert surmataan, tappaja katoaa – sen sijaan että jäisi väijyksiin ja lopettaisi koko leikin. Ripleyn ja alienin kohtaaminen käytävässä päättyy kummankin vetäytymiseen. Sukkulassa pelätty paholainen puolestaan makoilee kolossaan kuin tatti siitä huolimatta, että sen läsnäolo on huomattu. Edes Ripleyn selkeä provosointi ei tuota mitään vastareaktiota. Vasta pitkä purkaus kuumaa höyryä olennon niskaan saa sen lopulta suuttumaan naiselle. (K15)

Viimeisen kamppailun koittaessa Jones on jo laitettu nukkumaan omaan kammioonsa. Tässä vaiheessa verilöylyn arkkitehti tietää jo saavuttaneensa, mitä halusi: heräämisen jälkeen sitä odottaisivat lokoisat eläkepäivät Gateway-avaruusasemalla. (K16) Nostromon saastaisten ja autioiden loukkojen jälkeen siisti ja valoisa ympäristö metsineen olisi todellinen kotikissan taivas.

Petri Hiltunen
Nalle Virolainen

Foliohatun alla -juttusarja jatkuu Tähtivaeltajablogissa jälleen ”parin” kuukauden päästä. Älä missaa yhtään jaksoa!

Leffamielipuolien kuristusotteeseen joutuvat tulevaisuudessa mm. King Kong, Bambi ja The Dark Knight. Totuus muhii foliohatun alla!

Aiemmat Foliohatut:
Foliohatun alla 7: Hellraiser
Foliohatun alla 6: Star Wars
Foliohatun alla 5: Evil Dead
Foliohatun alla 4: Mad Max: Fury Road
Foliohatun alla 3: Alien vs. Predator
Foliohatun alla 2: The Lord of the Rings
Foliohatun alla 1: Blade Runner

Muista myös Tähtivaeltaja – ilman on paha elää!