Foliohatun alla
Osa 1: Blade Runner

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Tämän palstan tarkoitus on paljastaa armotta valkokankaan kätketyt salaliitot. Esimerkiksi totuuden Bambin äidin ampujasta ja siitä, miten kaunotar oikeasti tappoi hirviön King Kongissa. Mutta aloittakaamme kaikkien rakastamalla klassikolla, Ridley Scottin ohjaamalla Blade Runnerilla (1982).

Näkevätkö androidit unia sähköisistä lampaista?

Elokuvan väite: Tyrell-korporaatio valmistaa täysin ihmisen kaltaisia replikantteja, Nexus kuutosia. Näiden tekeleiden elinaika on neljä vuotta, ja niitä käytetään avaruuden siirtokunnissa orjatyövoimana. Maan päällä ne ovat laittomia.

Totuus: Tyrell-korporaatio kaappaa avaruuden siirtokuntiin matkalla olevia köyhiä ihmisiä, pyyhkii heidän muistinsa ja myy heidät eteenpäin androideina. Uhreille vain uskotellaan, että he ovat keinotekoisia, ja neljän vuoden välein heidän muistinsa pyyhitään uudelleen. Tohtori Eldon Tyrell on oikeasti lahjaton huijari, ja hänen firmansa ainoa osaamisalue on muistin käsittely.

Todisteet

Elokuvassa ainoa keino erottaa replikantit ihmisistä on Voight-Kampff-testi. Tämä eriskummallinen koe mittaa ihmisen pupillien tahatonta laajentumista ja supistumista. Testi sisältää parhaimmillaan satoja provosoivia kysymyksiä tunnereaktioiden aikaansaamiseksi. (K1)

Jos kohteet olisivat aidosti keinotekoisia, olisi varmasti olemassa helpompiakin tapoja erottaa heidät ihmisistä.

Elokuvan päähenkilön, Rick Deckardin, löytämässä keinotekoisessa käärmeensuomussa on esimerkiksi mikroskoopilla luettavissa valmistajan sarjanumero. Miksei vielä hienompaa tekniikkaa edustavissa humanoideissa ole moista merkkiä vaikkapa jokaisen ihokarvan juuressa?

Kun Deckard vierailee keinoeläinmarkkinoilla, näkyy yhdessä kojussa suuren miekkakalan koneisto. Tämä ulospäin aidolta näyttävä olento on täynnä mekaniikkaa ja johtoja. (K2) Miksi siis replikantit ovat sisuksiltaan verta ja lihaksia?

Monimutkaisen testin käyttö paljastaa myös, että Nexus kuutoset ovat yksilöllisiä – muutenhan heidän kasvonsa olisi helposti tunnistettavissa firman rekisteristä. Mutta miksi tehdä sotilas- tai lastausandroideista yksilöllisen näköisiä?

Elokuvassa suunnittelija J. F. Sebastian tunnistaa Royn ja Prisin Nexus 6 -replikanteiksi, koska ”he ovat niin täydellisiä”. Miten tämä väite sopii yhteen samassa porukassa liikkuneen Leonin kanssa, joka on sekä tyhmä että ruma? Hän jopa pyrkii Tyrellille työhaastatteluun omalla nimellään ja naamallaan, pistooli mukanaan! (K3)

Supervoimia?

Replikanttien väitetään olevan ihmisiä nopeampia, vahvempia ja kestävämpiä. Miten tämä oikein näkyy elokuvassa? Se, että poimii kananmunia kiehuvasta kattilasta tai lyö nyrkin läpi lahosta seinästä, ei vielä tee suurta vaikutusta. Lopussa nuori ja atleettinen Roy hyppää peräti puoli metriä pidemmälle kuin väsynyt ja alkoholisoitunut Deckard. Ei liene temppu eikä mikään.

Kaikki näytteet replikanttien voimista kalpenevat sen rinnalla, mitä he eivät onnistu tekemään. Avuttoman oloinen Deckard ottaa turpaansa kaikilta neljältä kohteeltaan saamatta muuta kuin pintanaarmuja. Miksei kukaan murskaa häntä tai repäise päätä hänen harteiltaan?

Silmiinpistävin tapaus on Zhora. Tämän käärmetanssijana jostain syystä esiintyvän tappokoneen pitäisi olla ”kaunotar ja hirviö” samassa paketissa.

Kun Zhora hyökkää Deckardin kimppuun, hän saa monta iskua perille, eikä yksikään niistä muuta kuin hämmennä kohdettaan hetkeksi. Sitten nainen yrittää kuristaa etsivän tämän omalla solmiolla, tuloksetta. (K4) Kun muutama tanssityttö saapuu huoneeseen, piinkova murhaaja pakenee eikä esimerkiksi ensin tapa maassa makaavaa Deckardia supervoimillaan – tai tämän omalla pistoolilla.

”Ihmistä nopeampi” amatsonimme ei onnistu edes juoksemaan karkuun vainoajaansa.

Jos olisin ostanut itselleni androiditappajan, joka häviää tussarilla varustautuneelle puliukolle, vaatisin rahani takaisin!

Entäs se neljän vuoden elinikä? Roy Batty luulee kuolevansa vanhuuteen, mutta hän menehtyy oltuaan hengissä vain kolme vuotta, todennäköisesti sodista saamaansa säteilyyn.

Huijari Tyrell

Heti elokuvan aluksi näemme kaksi Tyrell-korporaation vaikuttavaa pyramidimaista pääkonttoria. Näissä kolosseissa täytyy olla tuhansia työntekijöitä. (K5) Katsojille korostetaan sitä, kuinka vankasti vartioituja yrityksen tilat ovat.

Yhtiön tärkein tuote on Nexus 6 -replikantti, joten firma tuskin pihtailee mistään pitääkseen tuotteensa laadukkaana. Käytössä ovat taatusti moderneimmat tutkimuslaboratoriot ja huippuluokan välineet. Varmasti firman tärkeimmät työntekijät asuvat turvallisissa luksusasunnoissa jättiläiskompleksien uumenissa ilman huolta huomisesta.

Sallikaa meidän nauraa!

Hannibal Chew, epätodennäköisen niminen kiinalaismiekkonen, vastaa ainakin paperilla replikanttien silmien valmistamisesta. Hän pyörittää slummissa kälyistä pikkulabraa, joka näyttää enemmän kehitysmaan aborttiklinikalta kuin suuryhtiön elintärkeältä toimitilalta.

Hänellä on runsaasti irtosilmiä ja välineitä niiden tutkimiseen ja säilyttämiseen. Ei kuitenkaan mitään, mikä vaikuttaisi soveliaalta silmien tekemiseen. (K6)

Todennäköisemmin ukko pyörittää Tyrellin siunauksella laitonta elinkauppaa aivopestyjen ihmiskaupan uhrien silmillä.

Chew on kuitenkin voittaja-ainesta verrattuna firman vielä tärkeämpään työntekijään, ns. geneettiseen suunnittelijaan, J. F. Sebastianiin. Tämä selvästi vajaaälyinen luuseri asuu roskia pursuavassa lahossa talonröttelössä, jossa rotat juoksentelevat pöydillä. Ikuinen vesisade valuu pitkin sisäseiniä katossa olevista aukoista, eikä avainasemassa olevaa tiedemiestä vartioida mitenkään.

Todisteeksi ammattitaidostaan vajakkimme esittelee itse tekemiään ystäviä. Ne ovat kömpelöitä mekaanisia leluja, joilla ei ole mitään tekemistä geenien peukaloinnin kanssa. (K7) Kuitenkin J. F. väittää olleensa suunnittelemassa Nexus kuutosia. Hän on lisäksi yksi harvoista, joka pääsee tapaamaan johtaja Eldon Tyrelliä.

Tyrell pitää shakin peluusta tämän yksinkertaisen tollukan kanssa, koska voitto on aina takuuvarma. Suurmiehen kohtaloksi koituu kuitenkin Roy Batty, joka ratkaisee kahdella siirrolla pitkään käynnissä olleen ottelun geneettisen tutkijan hyväksi. Edes ollessaan yhden siirron päässä shakkimatista, ei ”nero” Tyrell huomaa kuningastaan uhkaavaa vaaraa.

Kuka tahansa vähänkään shakkia pelannut voi kertoa, että huippupelaajat näkevät häviönsäkin tulevan jo kaukaa, parhaimmillaan kymmenien siirtojen päästä.

Käytännössä siis Sebastianilla on lähinnä nimellinen suojatyöpaikka, eikä tohtori Tyrell ole maineensa veroinen älyn jättiläinen. Mitä firman suojissa siis oikeasti tapahtuu?

Rachel ja Deckard

Yhtiö, joka osaa pyyhkiä ihmisten mieliä, voisi olla myös kiinnostunut niiden keinotekoisesta täyttämisestä. Rachel on loistava esimerkki Tyrellin todellisesta erikoisalasta, muistojen manipuloimisesta. Hänen päähänsä on istutettu vieraita muistikuvia johtajan veljentyttäreltä.

Neito ei kuitenkaan usko olevansa pomon sukulainen, vaan hänellä on oma persoona ja historiansa. Tämä on varsin outoa, mikäli kyseessä todellakin on vastikään koemielessä tehty replikantti. Todennäköisesti hänellä on tallella omat alkuperäiset muistonsa, joihin on vain lisätty muutama kohtaus. (K8)

Ainoa selitys tälle kaikelle on, että Deckard ja Rachel ovat osa samaa koetta! Jotkut väittävät, että Deckard on replikantti. Pötyä! Miksi tehdä keinotekoinen tappaja, joka on hitaampi, heikompi ja tyhmempi kuin jahtaamansa kohteet? Ja miksi hänen annettaisiin erota virastaan? Hän kun on ollut työttömänä jo jonkin aikaa elokuvan alkaessa.

Sen sijaan Deckardiin on istutettu väärä muisto, yksisarvinen. (K9) Monesti tässä yhteydessä puhutaan virheellisesti univisiosta, mutta Rick muistelee eläintä silmät auki. Kohtaus myös tapahtuu sen jälkeen, kun etsivämme on käynyt Tyrell-korporaation tiloissa testaamassa Rachelia. Todennäköisesti mies poimittiin salaa mukaan kokeeseen juuri tällä käynnillä.

Deckard ei tiedä, että hänen mieltään manipuloidaan. Poliisin johdolle asiasta on todennäköisesti kuitenkin kerrottu, ettei kukaan vahingossa tapa Rachelia ennen kuin koe on ohi.

Käyttämällä mahdotonta eläintä, kuten yksisarvista, saadaan tietoa siitä, hyväksyykö mieli väärän muiston, vaikka järki sotisi sitä vastaan. Näyttäisi toimivan.

On myös hyvin luultavaa, että kumpaankin koehenkilöön on istutettu rakkauden tunteita toista kohtaan. Niin yllättävä ja selittämätön on heidän tuntemansa äkillinen eroottinen vetovoima. (K10)

Savuava ase

Etkö vieläkään usko? Siispä heitämme peliin vielä yhden, kiistämättömän todisteen: sormenjäljet.

Jos jokaisella replikantilla on yksilölliset sormenjäljet, ne voisi merkitä muistiin jo tehtaalla eikä ongelmia tunnistamisessa olisi. Jos taas kaikilla luomuksilla on samanlaiset sormenjäljet, tehtävä on vielä helpompi. Sormenjälkien puuttuminen taas tekisi Nexuksien havaitsemisen keinoihmiseksi suorastaan naurettavan yksinkertaiseksi!

Ainoa järkevä syy, miksei Tyrell pyydä viranomaisia tutkimaan androidiensa sormenjälkiä, on siis se, että ne löytyvät jo poliisin rekisteristä, kadonneista henkilöistä! Ja juuri siksi replikanttien metsästäjät eivät saa käyttää apunaan verikoetta tai verkkokalvon tähystämistä, vaan heidän on tunnistettava kohteensa kurjalla ja epäluotettavalla aparaatilla. Vuosisadan huijaus, totta tosiaan!

Petri Hiltunen
Nalle Virolainen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/14.

Foliohatun alla -juttusarja jatkuu blogissa helmikuun alkupuolella. Älä missaa yhtään jaksoa!

Leffamielipuolien kuristusotteeseen joutuvat tulevaisuudessa mm. King Kong, Bambi, Hellraiser, Lord of the Rings ja Dark Knight. Totuus on tuolla ulkona!